Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
1st: LEINO-JYLHÄ-HARMAJA
”Jumala on korvattu päiväkodeissa peikoilla, menninkäisillä, maahisilla, merirosvoilla, keijuilla yms. demoneilla.” -Wiherkoski
PLEASE DON'T DIE MANNSCHAFT!

Malkkinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
"Kotimaisista jääkiekkokatsomoista on vaikea löytää minkäänlaista arvokkuutta tai kunniakkuutta. Siellä suositaan moukkamaisuutta, typeryyttä ja ymmärtämättömyyttä. Siellä suositaan rantapalloja, kusipäisyyden metaforaa" Tuomas Kyrö-Urheilukirja

ernestipotsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Miksi nykyisin annetaan lapsille vanhojen ukkojen nimiä? Oskari, Akseli, Aapeli, Viljami, Onni, Toivo, Aapo, Juhana. Ne ovat ukkojen nimiä. Aikuisten miesten nimiä on Raimo, Erkki, Pertti, Matti, Kalevi, Lauri, Seppo ja Tapio. Lasten nimiä on Pasi, Petri, Jari, Janne, Mika, Antti, Tommi, Sami ja Kimmo. Tää on kääntynyt ihan ylösalaisin. Nyt lapsilla on ukkojen nimiä, ukoilla aikuisten ja aikuisilla lasten. Ehkä minun lapsenlapseni ovat sitten Jormia, Erkkejä ja Reinoja.
Matti taitaa olla aika lailla ikäneutraali nimi.
Jari puolestaan on sellainen 59-vuotias virastosetä, joka odottaa vuoroin eläkettä ja vuoroin kuolemaansa.

Muuten kyllä allekirjoitan tuon. Naisilla on ihan sama juttu- Nykyään tyttölapset nimetään wanhojen euccojen mukaan. Aada, Amanda, Helmi, Aino, Sofia yms
 
riisi serkku suudelma aurinkoinen
(1)
  • Tykkää
Reactions: Evil

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät ja Leijonat
Pienessä, sympaattisessa ja "rahattomassa" keltamustassa Saimaan Pallossa, eli SaiPassa, pelaa tällä hetkellä hyökkääjät Teemu Ramstedt, Tomas Zaborsky ja Tuomas Kiiskinen.

Nyt on aivan pakko hieraista silmiä ja vilkaista uudelleen sitä mitä olen kirjoittanut yllä. Aivan, SaiPan hyökkäyksestä löytyy paraikaa kaikki nuo kolme miestä. Herrat Kiiskinen, Ramstedt ja Zaborsky, koko poppoo omassa persoonassaan.

Mitä ihmettä? Onko tämä mahdollista? Miten juuri SaiPasta voi löytyä noin nimekäs hyökkäystrio? Nyt on ihmeteltävä ja oikein olan takaa.

Kiiskisen sopimus on toki vain kuukauden mittainen ja mitä luultavammin loukkaantumissuman vuoksi tehty, mutta kuitenkin.

Pakko sanoa, että ei huono. Ei todellakaan huono.
 
"Danger, you're in danger when the boys are around" - Suomen Leijonat
"We like it loud, we like it louder, louder than hell" - Mötley Crüe
"Red hot, red hot, oh to the top we are red hot" - Porin Ässät

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jotkut puhuu että kalja muka kusettaa. Ei kait tää juoma sentään. Ekaan sikspäkkiin ainakaan ja kesällä vasta meneekin ihmeellisen paljon ennen kuin lorotat, ja krapulassa.

Jos haluaa varmistaa ettei yöllä herää kuselle niin kittaa illalla kaljaa. Mitä enemmän juo niin sitä varmemmin. Tietty joillain on erilainen aineenvaihdunta tai jotain.
 

Ishmael

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Vancouver Canucks
Ja ne jotka ei kaljaillan jälkeisenä yönä ramppaa kusella ihmettelevät aamulla, että kylläpä alapää on taas hikoillut yön aikana.
 
”Tuli mieleen, että hanskaankin voi vetää." Janne Hämäläinen kommentoi uransa ensimmäistä liigamaalia ottelun jälkeen.

Valapatto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Jotkut puhuu että kalja muka kusettaa. Ei kait tää juoma sentään. Ekaan sikspäkkiin ainakaan ja kesällä vasta meneekin ihmeellisen paljon ennen kuin lorotat, ja krapulassa.

Jos haluaa varmistaa ettei yöllä herää kuselle niin kittaa illalla kaljaa. Mitä enemmän juo niin sitä varmemmin. Tietty joillain on erilainen aineenvaihdunta tai jotain.
Joo terveet ihmiset käy aika säännöllisesti kusella. Alkoholistien ei varmaan yhtä usein tarvi.
 
Saatana.

A Siente

Jäsen
Ilmanraikastin pullossa lukee "solvent abuse can kill instantly". Mietin onko joku onnistunut tappamaan itsensä näillä. Jostain syystä se teksti on siihen kuitenkin lisätty. Vai onko se laitettu siihen jo alkujaan varmuuden vuoksi.
 

SMT

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Ilmanraikastin pullossa lukee "solvent abuse can kill instantly". Mietin onko joku onnistunut tappamaan itsensä näillä. Jostain syystä se teksti on siihen kuitenkin lisätty. Vai onko se laitettu siihen jo alkujaan varmuuden vuoksi.
Varmaan Amerikoissa. Eikös joku mummeli ollut laittanut siellä kissansa mikroon ja haastanut sen mikro valmistajan oikeuteen, koska ohjeissa ei ollut kielletty sitä.
 
Rakkautta yli lajirajojen. On vain TPS.

disco-stu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JK Mylly
Miksihän kisat myönnettiin Qatarille? Siellä kun tuntuu olevan paljon ongelmia. Edes ihmisarvot eivät ole kohdallaan.
Niillä on ihan vitusti löysää rahaa, jota voi käyttää mihin tykkää ilman seuraamuksia ja lisäksi tarjolla hyviä diilejä oikeille tahoille, esim. rakennukset, palvelut jne. Ihan 100% korruptiotahan tuo, mutta ketäs se vittu tässä maailmassa kiinnostaa, kun saa leipää ja sirkushuveja.
 

Glove

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Suomi, Liverpool FC
Miksihän kisat myönnettiin Qatarille? Siellä kun tuntuu olevan paljon ongelmia. Edes ihmisarvot eivät ole kohdallaan.
Money, money, money. Qatar maksaa kilpailijoiden matkat, ylläpidon ja palkinnot. Joku qatarilainen yritys teki IAAF:n kanssa 30 miljoonan sponsorisopimuksen ja kustantavat yleisurheilukenttiä kehitysmaihin. IAAF:n kannalta kokonaisedullisin ratkaisu.
 
Joskus ihmetyttää seurustelusuhteet.
Alussa intoa täynnä, ja siitä saa hyvää energiaa. Jos hyvin käy, niin tulee rakkauttakin.
Mutta.. se ei riitä, jos on tai tulee ongelma-asioita joita ei voida tai ei haluta käsitellä. Tulee hiljalleen vyöryvä lumipallo, joka kerää lisää ja lisää paskaa sisälleen. Pallo joka räjähtelee palasia sinne ja tänne. Lopulta pallo törmää maaliinsa, ja suhde loppuu.

Sitten mennään uuteen suhteeseen, ja samoja asioita toistuu.
No ainakin elämää menee eteenpäin, ja matkalla on hyviäkin asioita runsaasti. Jos on fiksu, niin hyvistä ja huonoista asioista oppii.

Jälkeenpäin pöhkönä ihmisenä ihmetellään, että miksi ei ihmissuhteet toimi. Tai ihmetellään, miksi nykyisin ihmiset elää vain pätkänmatkaa suhteessa. Ja suhteiden kiertokulku jatkuu. Toki toisinaan voi olla jo alunperin kyse "virhevalinnasta", mutta se into ja halu on alussa vahva + (ihmiset sokeita asioille), ja sitä vain yrittää, kunnes vyöryvän pallon on pakko osua lopulliseen pisteeseen.

Joo olen itsekin ollut tollaisessa elämässä, ja en oo muita fiksumpi.
Mut tuossapa perjantaipäivän, hieman pohtivampi kirjoitus.
 

Smitty#41

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahen raadellut linnut, Dallasin säkenöivät tähdet
Joskus ihmetyttää seurustelusuhteet.
Alussa intoa täynnä, ja siitä saa hyvää energiaa. Jos hyvin käy, niin tulee rakkauttakin.
Mutta.. se ei riitä, jos on tai tulee ongelma-asioita joita ei voida tai ei haluta käsitellä. Tulee hiljalleen vyöryvä lumipallo, joka kerää lisää ja lisää paskaa sisälleen. Pallo joka räjähtelee palasia sinne ja tänne. Lopulta pallo törmää maaliinsa, ja suhde loppuu.

Sitten mennään uuteen suhteeseen, ja samoja asioita toistuu.
No ainakin elämää menee eteenpäin, ja matkalla on hyviäkin asioita runsaasti. Jos on fiksu, niin hyvistä ja huonoista asioista oppii.

Jälkeenpäin pöhkönä ihmisenä ihmetellään, että miksi ei ihmissuhteet toimi. Tai ihmetellään, miksi nykyisin ihmiset elää vain pätkänmatkaa suhteessa. Ja suhteiden kiertokulku jatkuu. Toki toisinaan voi olla jo alunperin kyse "virhevalinnasta", mutta se into ja halu on alussa vahva + (ihmiset sokeita asioille), ja sitä vain yrittää, kunnes vyöryvän pallon on pakko osua lopulliseen pisteeseen.

Joo olen itsekin ollut tollaisessa elämässä, ja en oo muita fiksumpi.
Mut tuossapa perjantaipäivän, hieman pohtivampi kirjoitus.
Ihan hyviä pohdintoja. Totta kai parisuhteen alussa ne tunteet ovat voimaikkaimillaan, kun kaikki on uutta ja freesiä. Vähän sama efekti kuin se, kun ostat uuden puhelimen. Ekat pari viikkoa katselet sitä ihaillen ja tuumit että "wau! nyt mulla on kyllä aika päheä luuri" mutta kun ihmissilmä tottuu katselemaan samaa puhelinta joka päivä, niin lopulta se alun viehätys katoaa eikä ulkonäkö enää herätä samanlaista wau-elämystä kuin ihan alussa.

Vähän sama se on ihmissuhteissakin. Tuore rakkaus tuntuu ihanalta, raikkaalta tuulahdukselta elämässä. Sitä elää jonkinlaisessa euforiassa ja pää pyörii pilvissä, kun se ihminen siinä vierellä on vaan niin ihana. Kuluu noin vuosi ja asutte tämän ko. muijan kanssa jo saman katon alla. Hän on edelleen ihana ja seksi on mahtavaa, mutta se alun "taika" on haihtunut ja elämä on muuttunut jokseenkin tavallisen arkiseksi.

Näissä tilanteissa se kahden ihmisen välinen rakkaus ja elämän arvot lopulta punnitaan; kuinka syviä tunteita teillä toisianne kohtaan oikeastaan on? Kuinka paljon välität hänestä ja arvostat häntä oikeasti ihmisenä? Koska aito rakkaus, sehän lähtee molemminpuolisesta arvostuksesta ja kunnioituksesta. Jos nämä puuttuvat sieltä kaiken pohjalta, niin ei sellainen suhde tule kyllä pitkälle kantamaan, vaikka fyysinen yhteys olisikin vahva kuin mikä.

Yhteisen sävelen löytäminen varhain on tärkeää, katsekontakti ja se että asioista keskustellaan niin kuin ne ovat on aivan listan kärjessä. Riidatkin kuuluvat matkan varrelle ja niiden aikana suhteen lujuus eniten punnitaankin. Lujin rakkaus kestää rajuimmatkin riidat. Asioista sovitaan seuraavana päivänä ja annetaan anteeksi. Anteeksiantokin on välttämätöntä. Joitain asioita ei tietenkään pysty eikä tarvikaan antaa toiselle anteeksi, jos kyseessä on niin järkyttävä teko, että suhde ei voi enää ikinä palata ennalleen. Kuitenkin arkiset riidat ja erimielisyydet kuuluvat parisuhteeseen kuin parisuhteeseen ja niistä voi kumpikin osapuoli kasvaa. Ja jos hyvin käy, niin suhde vahvistuu entisestään.

Huomaan, että sinulla on ollut huonoa onnea naisrintamalla. Vaikutat kuitenkin ihan jees jätkältä ja toivon, että tiellesi osuu vielä joku, joka näyttää sulle että ne kaikki epäonnistuneet suhteet tapahtuivat vain, jotta te lopulta päätyisitte yhteen. Onnea matkaan, älä lannistu vielä!

PS. Omat vanhemmat ovat olleet yhdessä pian 40 vuotta. Kyllä heidän siivessä kasvaminen on saanut minut uskomaan aitoon rakkauteen ja sellaisen toivon itsekin vielä saavuttavani, vaikka nykypäivänä "real love is hard to find".
 
Viimeksi muokattu:
Fear is a ghost. Just a voice you hear when light disappears. Why, no one knows. I've been there and I've faced my fears -Telle Smith

The way karma works it is almost like a boomerang; whatever you do, always comes back to you when you least expect it.
@Smitty#41
Joo hyvää lisäkommenttia sulta.
Tarkennan senverran että tuossa oli aikalailla yleishavaintoani, ja toki jollaintavalla mukana elettyä näkemystäni.
Muutaman kerran olen ollut jälkeenpäin tyytyväinen päättymiseen.. koska vastapuolella onkin löytynyt jotain isoa käsittelemätöntä möykkyä.. ja siihen samaan suohon, on väärin itsekin kokonaan hukkua.
Vaikka seurustelu onkin ollut mahdottomuus, niin olen kohdannut erittäin hyviä ihmisiä, ja sitä tulee arvostaa.

Ihmettelin tuota elämän kiertokulkua, jossa juurikaan ei haluta oppia ongelmista ulos, vaan haetaan ratkaisuna uutta yritystä.
Toki kukin tavallaan, ja se tapansa tulee itse päättää ja kokea.
Ketään EI pysty muuttamaan, sillä halutessaan muutos lähtee omasta itsestään.
 
Viimeksi muokattu:

Valapatto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
On selkeästi väkeä, jotka aukaisevat korkin ja sen jälkeen raivoavat keskustelupalstoilla (sellaisessa kuin esimerkiksi jatkoaika). On se vähän ihmeellistä, mutta parempi kai niin kuin kävisivät ottamassa kylillä turpaan.
 
Saatana.

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ryan O’Reily (Oz), Ryan O’Reilly (Blues)
On selkeästi väkeä, jotka aukaisevat korkin ja sen jälkeen raivoavat keskustelupalstoilla (sellaisessa kuin esimerkiksi jatkoaika). On se vähän ihmeellistä, mutta parempi kai niin kuin kävisivät ottamassa kylillä turpaan.
Muutamille kyllä tekisi hyvää ottaa kylillä turpaan. Oikeastaan kaikkien pitäisi kokea se ainakin kerran. Voi olla vapauttavaa.
 
I’ve seen it all, I became tired
I was wired, I was admired
I was expired, I was retired

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ryan O’Reily (Oz), Ryan O’Reilly (Blues)
Joo totta. Itse en kauheasti noista turpaan saamisista aikanaan tykännyt, mutta ainakin kerran sain ihan syystä.
Mulle on kerrottu tämä tapaus, itse en muista ollenkaan. Elettiin 90-lukua. Oli aamuyö, baarit just sulkeutuneet ja jonottelin parin kaverin kanssa grillillä. Siihen sitten hyökkäsi joku tyyppi, suoraan meikäläisen raiveliin kiinni. Alkoi huutaa että sinäkö se oot pannut minun akkaani. Mie vaan sanoin että joo, ja käski tuoda maitoa kun meet kotiin. Sen muistan, kun kaverit virvoittelee minua, olin saanut kunnolla ohtaan. Vieläkin on iso arpi tossa kulmakarvan tienoilla. Ja tarinan hauskuus on se, että en todellakaan ollut pannut sen tyypin vaimoa, en ollut niihin aikoihin paneskellut ketään tuntematonta kun elelin ihan parisuhteessa. Joku piru otti vallan, vieressä seisonut kaverini sanoi jälkeenpäin että mulla oli välähtänyt silmissä ja se tiesi silloin, että nyt kohta Evil sanoo jotain vitun tyhmää.
 
I’ve seen it all, I became tired
I was wired, I was admired
I was expired, I was retired

Partakus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kalpa
Ihan hyviä pohdintoja. Totta kai parisuhteen alussa ne tunteet ovat voimaikkaimillaan, kun kaikki on uutta ja freesiä. Vähän sama efekti kuin se, kun ostat uuden puhelimen. Ekat pari viikkoa katselet sitä ihaillen ja tuumit että "wau! nyt mulla on kyllä aika päheä luuri" mutta kun ihmissilmä tottuu katselemaan samaa puhelinta joka päivä, niin lopulta se alun viehätys katoaa eikä ulkonäkö enää herätä samanlaista wau-elämystä kuin ihan alussa.

Vähän sama se on ihmissuhteissakin. Tuore rakkaus tuntuu ihanalta, raikkaalta tuulahdukselta elämässä. Sitä elää jonkinlaisessa euforiassa ja pää pyörii pilvissä, kun se ihminen siinä vierellä on vaan niin ihana. Kuluu noin vuosi ja asutte tämän ko. muijan kanssa jo saman katon alla. Hän on edelleen ihana ja seksi on mahtavaa, mutta se alun "taika" on haihtunut ja elämä on muuttunut jokseenkin tavallisen arkiseksi.

Näissä tilanteissa se kahden ihmisen välinen rakkaus ja elämän arvot lopulta punnitaan; kuinka syviä tunteita teillä toisianne kohtaan oikeastaan on? Kuinka paljon välität hänestä ja arvostat häntä oikeasti ihmisenä? Koska aito rakkaus, sehän lähtee molemminpuolisesta arvostuksesta ja kunnioituksesta. Jos nämä puuttuvat sieltä kaiken pohjalta, niin ei sellainen suhde tule kyllä pitkälle kantamaan, vaikka fyysinen yhteys olisikin vahva kuin mikä.

Yhteisen sävelen löytäminen varhain on tärkeää, katsekontakti ja se että asioista keskustellaan niin kuin ne ovat on aivan listan kärjessä. Riidatkin kuuluvat matkan varrelle ja niiden aikana suhteen lujuus eniten punnitaankin. Lujin rakkaus kestää rajuimmatkin riidat. Asioista sovitaan seuraavana päivänä ja annetaan anteeksi. Anteeksiantokin on välttämätöntä. Joitain asioita ei tietenkään pysty eikä tarvikaan antaa toiselle anteeksi, jos kyseessä on niin järkyttävä teko, että suhde ei voi enää ikinä palata ennalleen. Kuitenkin arkiset riidat ja erimielisyydet kuuluvat parisuhteeseen kuin parisuhteeseen ja niistä voi kumpikin osapuoli kasvaa. Ja jos hyvin käy, niin suhde vahvistuu entisestään.

Huomaan, että sinulla on ollut huonoa onnea naisrintamalla. Vaikutat kuitenkin ihan jees jätkältä ja toivon, että tiellesi osuu vielä joku, joka näyttää sulle että ne kaikki epäonnistuneet suhteet tapahtuivat vain, jotta te lopulta päätyisitte yhteen. Onnea matkaan, älä lannistu vielä!

PS. Omat vanhemmat ovat olleet yhdessä pian 40 vuotta. Kyllä heidän siivessä kasvaminen on saanut minut uskomaan aitoon rakkauteen ja sellaisen toivon itsekin vielä saavuttavani, vaikka nykypäivänä "real love is hard to find".
Kuulostaa ihan vaan anteeksi tosi-tv läpiltä. On joo niitä katsellut paljonkin aikani kuluksi työniohessa.

Noilla vinkkeleillä lienee täydellistä parisuhdetta pukkaa.
 

Partakus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kalpa
Mulle on kerrottu tämä tapaus, itse en muista ollenkaan. Elettiin 90-lukua. Oli aamuyö, baarit just sulkeutuneet ja jonottelin parin kaverin kanssa grillillä. Siihen sitten hyökkäsi joku tyyppi, suoraan meikäläisen raiveliin kiinni. Alkoi huutaa että sinäkö se oot pannut minun akkaani. Mie vaan sanoin että joo, ja käski tuoda maitoa kun meet kotiin. Sen muistan, kun kaverit virvoittelee minua, olin saanut kunnolla ohtaan. Vieläkin on iso arpi tossa kulmakarvan tienoilla. Ja tarinan hauskuus on se, että en todellakaan ollut pannut sen tyypin vaimoa, en ollut niihin aikoihin paneskellut ketään tuntematonta kun elelin ihan parisuhteessa. Joku piru otti vallan, vieressä seisonut kaverini sanoi jälkeenpäin että mulla oli välähtänyt silmissä ja se tiesi silloin, että nyt kohta Evil sanoo jotain vitun tyhmää.
Tohon aikaan sentään grillien eväs tarjonta oli kohillaan.
 
Pää on ollut "juntturassa viikon.
Unohdan paljon asioita, ja töpeksin liikenteessä.
Oon ajanut punasiin, kameratolppa välähti, oon ajanut harhaan, ja lähes töpeksinyt kolarin.
Ihmetyttää tää muutos..
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy