Niin, sosiaalisten tilanteiden pelko on kulkenut mukanani koko elämäni. Olen sosiaalisesti hyvin kömpelö ja välillä jopa tahditon. Vihaan paikkoja jossa on ihmisiä jotka saattavat puhua minulle. Olen jännittänyt tapahtumia niin että menee yöunet ja ruokahalu. Ja kun olen jossain missä on muita usein nyherrän yksin nurkassa jotain ja vältän kontaktia muihin. Aluksi saatan olla innoissani jostain luennosta, kurssista tai tapahtumasta mutta kun pitäisi lähteä alkaa tuntua ettei kiinnostakaan tai ei ole aikaa. Pelko alkaa ottaa tilaa.
Yritän kuitenkin mennä erilaisiin juttuihin jotka jännittää tai jopa pelottaa. Peloistani huolimatta olen osallistunut erilaisille kursseille kuten kynttilän-, saippuan-, nuken-ja korujenteko kursseille. Käyn kuuntelemassa erilaisia luentoja ja vierailen museoissa ja tapahtumissa. Tiedän että pelkoni ei ole rajoittavimmasta päästä mutta tunne joka usein hiipii mieleen kun pitäisi lähteä on rasittava. Tunne siitä ettei enää kiinnosta koko juttu vaikka tietää että kyse on pelosta.
Käyn hoidossa sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Koen että olen saanut jo apua. Pelko ja huoli ja siitä johtuvat reaktiot (ruokahaluttomuus, kuvotus, käsien hikoilu, sydämentykytys ja paha olo) on vähentynyt ja siirtyneet lähemmäs tapahtumaa. Eli ei mene enää koko päivä ja edellinen yö pelätessä. Sosiaalisesta epävarmuudesta ei varmaan koskaan pääse irti.
Sitä ihmettelen että en kammoa esiintymistä. Minulle se ei ole kai sosiaalinen tilanne. Minä en koe joutuvani kommunikoimaan muiden kanssa vaan olen omassa kuplassani ja pidän esitykseni. Ei edes väliä sillä seuraako kukaan vaikka höpiseekö koko yleisö omiaan. Opettajatkin ihmetteli esiintymisvarmuuttani vaikka muuten olin varsin arka.
Entisenä sosiaalisten tilanteiden fobiasta kärsineenä koen aidosti empatiaa sua kohtaan. Ihan ensinnäkin haluun sanoo, että on loistavaa että työstät pelkojasi etkä jää vaan himaan ihmettelee, että mitä jos oisin mennytkin tonne.
Mä onnistuin selättää oman sosiaalisten tilanteiden pelkoni, joten sinäkin pystyt siihen. Tähän ihan alkuun listaan tärkeimmät vinkit, joita noudattamalla pääset alkuun:
1. Altista itsesi päivittäin sosiaalisille tilanteille, haasta itsesi! Mitä enemmän alat liikkumaan ihmisten ilmoilla, sitä itsevarmemmaksi tulet suurenkin ihmisjoukon ympärillä. Monelle sopii parhaiten aloittaa pienistä sosiaalisista ryhmistä ja hivuttautua siitä hiljalleen kohti isompia ihmismassoja.
2. Älä ikinä mieti, mitä muut susta miettii! Ole vain oma itsesi ja anna persoonallisuutesi loistaa missä ikinä liikutkin.
3. Mieti missä asioissa oot hyvä ja mistä saat nautintoa. Se että rakastat esiintymistä on loistava alku! Oletko hyvä enemmän ideoinnissa vai ongelmanratkonnassa? Oletko hyvä lukemisessa, laskemisessa vai kirjoittamisessa? Nautitko enemmän fyysisistä vai henkisistä haasteista? Mitä enemmän tutustut omaan personaasi, sitä enemmän löydät vastauksia näihin esittämiini kysymyksiin. Ellet vielä tiedä vastauksia, niin kokeile uusia juttuja! Anna itellesi mahdollisuus!
4. Opettele ymmärtämään erilaisia persoonia. Meitä on moneen junaan, eikä maailmassa ole kanssasi täysin identtistä ihmistä. Kun löydät jonkun, yhdenkin joka ajattelee asioista samalla aaltopituudella sun kanssas, pidä näistä ihmisistä tiukasti kii! Noista ihmisistä tulee sun tukiverkostos, kun päätät luottaa heihin.
5. Viimenen ja tärkein kohta,
luota itseesi. Älä ikinä epäröi tai pyörrä päätöksiäsi pelon takia. Matkan varrella tuut tekemään vielä vääriäkin valintoja, mutta ne toimii sun opettajina kohti paremaa tulevaisuutta. Kokemukset vahvistaa, muista se!
Näiden viiden vinkin jälkeen olet päässyt jo hyvään alkuun. Nyt alat vaan toteuttaa itseäsi ja jahtaamaan unelmiasi :) Pystyt vaikka ja mihin, kunhan et anna pelollesi valtaa!
Ja muista sekin, että avun pyytämisessä ei oo mitään noloa tai hävettävää! Jos et pysty johonkin yksin, niin uskalla pyytää apua äläkä jää yksin ongelmiesi kanssa! Kertomasi mukaan käyt jo hoidossa sosiaalisten tilanteiden pelkoosi, joten se on jo hyvä alku.
Kyllä sä pystyt siihen! Mä oon sun tukena ja puhutaan lisää vaikka privana, jos et ihan kaikesta kehtaa vielä julkisesti puhuu. Onnea matkaan!
