Tuli jälleen, syystä tai toisesta, mieleen suomalaisen selostushistorian kenties suurin kvanttihyppy, tuottavuusloikka, evoluutioharppaus, äkillisin modernisoitumisin, tai miksi sitä nyt voisikaan kutsua. Ennenkin on tainnut tulla mainostettua, mutta kyllähän Hp Hännisen brasilialainen '86 aika puskista tuli, enkä nyt puhu alakerrasta. Tosin tämä innovaatio jäi kertaluonteiseksi mutta enivei.
Taustana ja pohdintana kuitenkin ensin mainittakoon, että suomalainen selostustapa oli vielä joskus 70-luvulla melko rauhallista, kliinistä, harrasta, jopa virkamiesmäistä. Toki on sanottava ja mietittävä, että oliko se sittenkään niin harrasta jos ajattelee tätä päivää ja vertaa tyyliä kansainvälisesti. Tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi pohjoisamerikkalainen kiekkoselostushan on edelleenkin yllättävän harrasta, jos tätä sanaa halutaan käyttää. Ja usein kuulee myös muiden maiden jannujen toivovan, että myös heillä kiekkoa selostettaisiin yhtä voimallisesti kuin Suomessa. Missä vaiheessa suomalainen selostus sitten muuttui tunteikkaammaksi? No varmaan suurin syy on Antero Mertaranta, mutta kyllä tunteenpaloa on tainnut olla ennenkin, esim. hiihdon puolella ja vaikka Mietaan sadasosahäviö esimerkkinä mainittakoon. Ettei Mertarantakaan ihan tyhjistä tullut, sitä tällä taustoituksella haen.
Joka tapauksessa, itse asiaan ja Hp Hänniseen. Hän nimittäin otti vuoden 1986 jalkapallon mm-kisoissa käyttöön eteläamerikkalaisen tavan juhlistaa maalia. Näin jälkikäteen se kenties tuntuu vieläkin hämmentävämmältä - joukkue x tekee maalin ja Hänninen lataa, armon vuonna 1986: Gooooooooooooooooooooooooooooooooool. Tooooodella pitkällä venytyksellä. Tämä tapa taisi jäädä näihin kisoihin myös Hännisen osalta (jos joku löytää netin syövereistä linkin, niin sellainen suurella kiitollisuudella otettaisiin vastaan).
Nyttemmin on helpompi analysoida, mistä Hännisen maneeri kenties tuli. Hänninen oli silloin vielä nuori poika. Hän oli innokas, muutoksille altis ja halusi tehdä asioita uudella tavalla. Siinä mielessä nostankin Hannulle isosti hattua, että uskalsi sellaista tehdä ja että ylipäätään tuli mieleen, vaikkei siitä täkäläiseksi kestotyyliksi ihan ollutkaan. Mutta kenties Hännisen kokeilu antoi jotain suomalaiseen, vielä orastavaan selostustapaan ja -kulttuuriin, joka sittemmin mertalaisuudeksi voidaan kutsua. Kyllähän monet tämänkin hetken isot suomalaisselostajanimet, erityiseti futiksen puolella, ovat Mertarannalle paljon velkaa, tykkäsi hänestä tai ei.