Minulla alkoi maantieto- ja lippuinnostus jo ennen kouluikää. Isoveli keräsi purukuminerkkejä ja Pandalla oli keräilysarja valtioiden lipuista. Niillä korteilla leikin salaa. Ja opettelin lippuja ja pääkaupunkeja. Sikkimiä ei noissa merkeissä muistaakseni ollut. Mutta karttakirjasta tuli tutuksi.
Sää oot sitten mää - melkein.
Jossain kertonutkin, että opin itsekseni lukemaan selailemalla Viikkolehden kuntaliitettä, missä esiteltiin kuntia ja niiden vaakunoita. Siitä se sitten porttiteorian mukaisesti lähti lapasesta ja kiinnostuin lipuista ja kartoista ja maista ja kaikesta mahdollisesta nippelistä niihin liittyen: uin todella syvissä vesissä 8-10 vuotiaana. Vanhempi velipoika keräsi purkankuvia (autoja, urheilijoita yms.).
Onneksi sitten kuvaan astuivat terveemmät kiinnostuksen kohteet kuten tytöt, tupakka ja viina. Näillä sain itseni vieroitettua riippuvuudestani maantietoon, joskin tuo aika välillä näin visamuodossa iskee flashbackina.
P.S. En muista Pandan lippukeräilysarjaa. Ehkä olin jo ohittanut pahimman?