Ajatus tähän ketjuun tuli tänään töissä, kun juteltiin työkaverin kanssa ala-asteen mielenkiintoisista oppitunneista. Ideana siis otsikon mukaisesti kertoa taitoja, joilla et tee yhtään mitään, mutta olet jostain syystä joutunut opettelemaan tai jopa ihan vapaaehtoisesti joskus opetellut. Aloitetaas:
1) Kaunokirjoitus. Okei, periaatteessa allekirjoituksen teen kaunokirjoituksella, mutta muuten en ole kyseistä taitoa käyttänyt varmaan kertaakaan ala-asteen jälkeen. Tuota jaloa taitoa kuitenkin hiottiin aivan helvetin monta tuntia. Oli käsialavihkot, joihin rustattiin kirjain kerrallaan aakkoset läpi, isot ja pienet toki erikseen, ja joskus parin tuhannen toiston jälkeen opeteltiin yhdistämään näitä kirjaimia toisiinsa. Jokunen äidinkielen ainekin oli pakko tehdä kaunokirjoituksella. Noita kirjaimia oli vielä mahdollista tehdä monella eri tavalla, joista luonnollisesti vain se uusin ja päivitetty versio hyväksyttiin, eikä esimerkiksi äitini opettamia koukeroita. Vähemmän yllättäen koko kaunokirjoitus kuopattiin yläasteelle siirryttäessä, eikä sitä sen koommin mainittu sanallakaan.
2) Jakokulmalaskut. Näitä tykkäsin muistaakseni kovastikin tehdä. Nyt yritin huvikseni muistella, miten tuo toimi, enkä ilman Googlea saanut yksinkertaisintakaan laskutoimitusta suoritettua. Ei ole ihan hirveästi tällekään taidolle käyttöä tullut neljännen-viidennen luokan jälkeen. Onhan tuo nyt ihan tarpeettoman monimutkainen tapa laskea yhtään mitään. Onneksi nykyään on laskimet, tai olihan niitä ala-asteellakin mutta tämä koettiin silti opettelemisen arvoiseksi asiaksi.
3) Nokkahuilun soittaminen. Kaikista helvetin soittimista, mitä oltaisiin voitu opetella musiikin tunneilla... Tärykalvoilleni on ikuisesti painunut se infernaalinen metakka, mikä syntyy kun 20+ vaahtosammutinta yrittää yhtä aikaa soittaa puhtaasti jonkun helvetin nuotin. Ja eihän siitä mitään koskaan tullut.
Jätetään jotain teillekin. Peli avattu.
1) Kaunokirjoitus. Okei, periaatteessa allekirjoituksen teen kaunokirjoituksella, mutta muuten en ole kyseistä taitoa käyttänyt varmaan kertaakaan ala-asteen jälkeen. Tuota jaloa taitoa kuitenkin hiottiin aivan helvetin monta tuntia. Oli käsialavihkot, joihin rustattiin kirjain kerrallaan aakkoset läpi, isot ja pienet toki erikseen, ja joskus parin tuhannen toiston jälkeen opeteltiin yhdistämään näitä kirjaimia toisiinsa. Jokunen äidinkielen ainekin oli pakko tehdä kaunokirjoituksella. Noita kirjaimia oli vielä mahdollista tehdä monella eri tavalla, joista luonnollisesti vain se uusin ja päivitetty versio hyväksyttiin, eikä esimerkiksi äitini opettamia koukeroita. Vähemmän yllättäen koko kaunokirjoitus kuopattiin yläasteelle siirryttäessä, eikä sitä sen koommin mainittu sanallakaan.
2) Jakokulmalaskut. Näitä tykkäsin muistaakseni kovastikin tehdä. Nyt yritin huvikseni muistella, miten tuo toimi, enkä ilman Googlea saanut yksinkertaisintakaan laskutoimitusta suoritettua. Ei ole ihan hirveästi tällekään taidolle käyttöä tullut neljännen-viidennen luokan jälkeen. Onhan tuo nyt ihan tarpeettoman monimutkainen tapa laskea yhtään mitään. Onneksi nykyään on laskimet, tai olihan niitä ala-asteellakin mutta tämä koettiin silti opettelemisen arvoiseksi asiaksi.
3) Nokkahuilun soittaminen. Kaikista helvetin soittimista, mitä oltaisiin voitu opetella musiikin tunneilla... Tärykalvoilleni on ikuisesti painunut se infernaalinen metakka, mikä syntyy kun 20+ vaahtosammutinta yrittää yhtä aikaa soittaa puhtaasti jonkun helvetin nuotin. Ja eihän siitä mitään koskaan tullut.
Jätetään jotain teillekin. Peli avattu.