Ihan keskivertolohko tuo mielestäni ennakkoon oli. Jälkeenpäin Bosnian flopattua on helppo puhua hyvästä arpaonnesta, mutta lähtökohtaisesti Bosnia ei niihin kakkoskorin heikoimpiin maihin kuulunut.
Pahin arpa tuossa arvonnassa oli kuitenkin lähtökohtaisesti neloskorin Kreikka. Neloskorista olisi Kreikan sijaan voinut nousta vaikka Viro, Georgia tai Liettua. Tästä arvasta johtuen Suomi oli tilanteessa, jossa sen tulisi sijoittua periaatteessa kahden materiaaliltaan kovemman maan yläpuolelle. Kreikka kuitenkin osoittautui Suomen kannalta avainasemaan kontaten ensin miten sattuu menettäen omat mahdollisuutensa heti alussa, mutta vieden samalla pisteet Suomen pahimmalta kilpakumppanilta luvuin 5-1.
Samoin myös Armenia vitoskorista, josta olisi voinut tulla Armenian sijaan vaikkapa Gibraltar tai Färsaaret. Sen sijaan Armeniakin on vienyt pisteitä Suomen pahimmilta vastustajilta, kun taas Suomi on selvittänyt sen tieltään eleettömästi.
Helppo lohko ja hyvä arpaonni olisi ollut esimerkiksi lohko: Sveitsi, Wales, Suomi, Viro, Gibraltar, San Marino.
Bosnian ranking on toki pudonnut alkuvuodesta, mutta silloinkaan se ei ollut kovin korkea Euroopan tasolla. Ehkäpä lähellä sijaa 20. Parhaimmillaan Bosnia olikin tämän vuosikymmenen alkupuoliskolla, maailmassa top 20, varmaan siitä tulee mielikuva erittäin kovasta joukkueesta. Joka tapauksessa, Bosnia kykenee myös huikeaan peliesitykseen, mutta tässä karsintalohkossa ei vain juuri mikään ole toiminut.
Se, mikä on Suomen kannalta hyvä arpa, tiedetään nyt, juuri tämä lohko. Onko se sitten ainoa resepti menestykseen, aika näyttää. Oikeastaan se riippuu pelaajamateriaalimme kehityksestä, tällä hetkellä ei mitään suurta kehitystä ole näköpiirissä, mutta voihan uusi futisbuumi tuoda lajin pariin huippulahjakkuuksia (kv. tason mukaan, ei Iltalehden lööppien tms.) Toisin sanoen, parempi pelaajamateriaali mahdollistaisi myös huippujen haastamisen.
Jokainen karsintalohko suosii aina tasaista suorittamista. Pisteitä napsitaan melkein jokaisesta pelistä, huonollakin pelillä. Kanervan joukkue pelaa juuri näin. Lohko, jossa on vain yksi huippu ja neljä mahdollista kakkosta, on nähdäkseni parempi kuin kahden kärjen lohko Suomelle, vaikka muut olisivatkin kuraa kuten tuossa Sveitsin lohkossa. Helppous on aina suhteellista. Jos lohkossa pelaa joku Wales, joka nyt olisi Suomen voitettavissa, tämä lisää keskinäisten ottelujen merkitystä tavattomasti. Entäpä jos näissä meneekin vihkoon, vaikka muut pelit hoidetaan hyvin? Esimerkkinä tämä lohko, jossa etukäteen toiseksi paras joukkue voitti maalierolla keskinäiset kohtaamiset.
Toisaalta, tasainen lohko, jossa on paljon ristiinpelaamista, myös sallii Suomelle jonkun ohipelin. Mielenkiintoista, että jatkoon päässeiden tyypilliset pisteet olivat viime EM-karsinnoissa kuuden joukkueen lohkoissa 20-21 pistettä. Suomi menee alle tämän todennäköisesti, toki viimeinen peli lienee merkityksetön. Oletuksena on häviö Kreikalle. Lohkon tilanne on varsin erikoinen, kolmannella joukkueella on aika vähän pisteitä, joten johtopäätöksenä on, että juuri tällainen huipputasainen lohko saattaa Suomelle sopia parhaiten.
Suomi tekee näissä karsinnoissa sen (oletuksena voitto viimeisestä kotipelistä), mitä se ei ole aiemmin tehnyt. Voittaa kaikki heikompansa eli saa maksimipisteet näistä. Sen lisäksi ottaa vielä haastajiltaan kohtuullisesti pisteitä, eli ainakin puolet, toisaalta hävisi 0-6 voittajalle. Suomelta on aina tökkinyt jompikumpi/molemmat: ollaan menetetty pisteitä heikoille joukkueille tai sitten hävitty tärkeimmälle kilpailijalle. Kuitenkin on todettava, että jos Suomi menee kisoihin 18 pisteellä, silloin mennään odotusarvojen alle, mikä korostaa tämän lohkon erityistä luonnetta.
Kuriositeettinä, Viro sijoittui vuoden 2012 karsinnoissa kakkoseksi 16 pisteellä, lohkossa jonka Italia voitti 26 pisteellä. Silloin Viro pääsi jatkokarsintaan, ei kisoihin, joihin osallistui 16 joukkuetta. Suomella on parempi onni yli 99 prosentin todennäköisyydellä.