12 tunnin päästä yleisö on hurmoksessa tai sitten alkaa kynsien pureskelu Italian puolesta. Suomella on todella monta mahdollisuutta. Neljä ottelua, joista jokainen voi varmistaa Suomen pääsyn kisoihin. Toki korkeat todennäköisyydet ovat etupainotteisia: esimerkiksi luottaminen Bosnian vierashäviöön lissuja vastaan on hiukan riskialtista.
Ja sitten on vielä kansojen liigan finaalitkin.
Yhtään järkevää, perusteltua syytä miksi Suomi ei voittaisi tänään, ei ole olemassa. Armeniamatsikin vietiin tosi tyylikkäästi ja systemaattisesti, niin että maalin oli lopulta pakko tulla. Olisin vähän skeptisempi, jos meillä ei olisi Pukkia. Mutta kun on yksi idioottivarma viimeistelijä, on todennäköistä että paikoista tehdään väkisinkin. Motivaatio on äärimmäisen korkea, olisiko vaarana ylilataus, joka on joukkuetta ajatellen ehkä turhan epämääräinen termi. Joukkue on pelannut heikompiaan vastaan erittäin hyvin, enkä näe syytä, miksei se tekisi tänäänkin niin.
Lissujen taktiikka voi aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta on muistettava, että vastustajalla ei ole mitään syytä yrittää tasapeliä bussilla. Pikemminkin. Liechtenstein pelaa voitosta, niinkuin Suomikin. Toisin sanoen, puolustetaan, mutta kytätään myös vastaiskumahdollisuuksia, kuten aikaisemmissakin peleissä. Peli voi muistuttaa taannoista armeniamatsia, siinä Suomi kykeni alun tunnustelun jälkeen dominoimaan kentällä odotusten mukaan.
Katsojien kannattaa olla kärsivällisiä, matsi ei ehkä kuitenkaan alkuminuuteilla ratkea.
