Älkää ymmärtäkö väär... vittu ymmärtäkää vaan, mutta mielestäni on suorastaan oksettavaa tämä hehkutus mikä tässä kaiken ympärillä on ihan väkisin väännettynä. Ollaan huolissaan kestääkö joku vitun suihkulähde ja seurataan sitä ja tätä. Tästä on sopntaani ilo ja onni ihan helvetin kaukana! Jotenkin ei vaan istu minulle tälläinen touhu ollenkaan. Siellä olisi peli kuitenkin vielä pelattavana. En vaan osaa ymmärtää tätä kaikkea ja varsinkin sitä miksi? Jos meillä olisi oikeasti sitä uutta nuorta polvea millä on voittamisen kulttuuria niin kukaan ei meuhkaisi, kyseessä olisi yksi peli ja siihen suhtauduttaisiin sellaisena. Pelit on hienoja ja voitto olisi kiva, annetaan työrauha, tehdään ne normi kyselyt ja sit juhlii kukin miten juhlii jos voitto tulee.
Nyt tässä on aivan väkisin väännetty maku koko touhussa.
Tai voisiko olla kyse omasta henkilökohtaisesta kyynisyydestäsi? Ihan vilpitön kysymys/arvaus.
Edit. Kun Italiassa/Espanjassa/Englannissa/Ranskassa yms. valmistaudutaan peleihin tunteella, reagoidaan tunteella ja "eletään futista", se on kulttuuria. Meillä se onkin väkisin väännettyä. Miksi?