Kootaanpa vielä @vellihousulle ja muille argumentit mahdollisimman selvästi yhteen.
Minä väitän näin:
(1) On olemassa korkea todennäköisyys sille, että Suomi menee EM-kisoihin. Tätä väitettä ette vähimmässäkään määrin pystyneet horjuttamaan, koska se perustuu objektiivisiin tosiasioihin.
Itse asiassa, teidän väitteenne horjui tähän suuntaan:
(2) Kaikkien pelien lopputulos on satunnainen. Miksi? Jos luovumme havaituista asioista eli historiasta, jäljelle jää väite, että jokainen peli voi päättyä mihin tahansa tulokseen. Tämä väite on teidän kannaltanne epäedullinen, koska Suomella on korkeat pohjapisteet. Satunnaisuuskin noudattaa tiettyjä todennäköisyyden lakeja tai sääntöjä. Se ei toimi jotakin joukkuetta vastaan, vaan kohtelee tasapuolisesti kaikkia pitkässä juoksussa.
Olennaista on tietenkin se, että satunnaisesti vaihtelevat tulokset voivat taas tietyllä todennäköisyydellä toimia myös Suomen hyväksi. Satunnaisuutta ei voi painottaa mieleisensä suuntaan.
Siksi haluatte oikeastaan sanoa tämän:
(3) Pelit voivat päättyä miten tahansa paitsi että ne päättyvät aina Suomen tappioksi. Itse asiassa, muut matsit noudattavat milloin mitäkin sääntöä, mutta ei Suomen. Bosnia voittaa, koska on kotonaan kova, Armeniasta on kuoriutunut kivenkova vierasjoukkue, mutta Suomi se vaan alisuorittaa lopuissa peleissä. Suomen pelit ovat merkillisellä tavalla satunnaisia: silloin kuin Suomi on suosikki, peli onkin satunnainen, mutta jos Suomi ei ole suosikki, yllättäen tällöin historia vaikuttaa tuloksiin.
Sanottakoon suoraan, että tässä teidän yrityksessänne ei ole päätä eikä häntää. On olemassa korkea todennäköisyys, että Suomi päätyy kisoihin ja se todennäköisyys määritellään historian kautta.
Te ette tietenkään huomioi kokonaisuutta silloin kun se toimii Suomen hyväksi. Muistutan viime syksystä ja syksystä 2015, täsmälleen samaa kaavaa näyttää joukkue edelleen noudattavan. Olen melko varma, että Suomi häviää Kreikalle lopuksi, koska joukkue on silloin jo varmistanut kisapaikkansa, kuten viime syksynäkin teki NL:ssä.
On siis objektiivisia seikkoja, jotka puoltavat Suomen menestystä. Teidän argumenttinne on vain, että kisapaikka ei ole absoluuttisen varma. Kuka kiistäisi tämän? Olen muuten varma siitä, että jos Suomi olisi Armenian paikalla ja Bosnia olisi Suomen paikalla (tai Armenia), niin yllättävästi tämä joukkue saisikin nauttia teidän varmuuksistanne. Silloin ette kyseenalaistaisi itsestäänselvää asiaa, että on korkea todennäköisyys sille, että joukkue pääsee X kisoihin.
Syy, miksi asenteenne ärsyttää minua, on selvä. Suomi ansaitsee kaiken tuen ja luottamuksen puolelleen. Emme tarvitse niitä, jotka hyppäävät kelkkaan vasta kun se on maalissa. Kannattaja tukee joukkuettaan ja sillä hyvä. Hän on varma siitä, että joukkue saavuttaa kisapaikan. Jos niin ei kävisikään, silloin heitetään tuhkaa päälle ja sulkeudutaan pimeään huoneeseen. Sitä ennen uskotaan täysin varmasti menestykseen eikä saivarrella kaikista muista asioista, jotka liittyvät siihen, että on sitoutunut tähän joukkueeseen.
Maajoukkueen historia on karmea ja Backe tuhosi minunkin luottamukseni maajoukkueeseen. Mutta kun Kanerva hyppäsi puikkoihin, luottamus palautui eivätkä sitä enää satunnaiset häviöt heikennä. Suomi menee kisoihin ja sillä hyvä. Repikää tuularit siitä!
(Pahoittelen kirjoitusvirheitä, jotka johtuivat kiireestä).
