Ainakin minulle objektiivisuus tarkoittaa erilaisten muuttujien mahdollisimman tasapuolista huomioimista. Sinä tunnut huomioivan suuren osan muuttujista Suomen kannalta edullisiksi mikä synnyttää vaikutelman objektiivisuuden puutteesta. Hyvänä esimerkkinä edelleen väite kreikkalaisten kansallisesta ylpeydestä joka kaataa Armenian. Käyttämälläsi logiikalla Bosnian pitäisi hakata Suomi mennen tullen, mutta ilmeisesti logiikka ei toimi kuin Armenian otteluissa?
Muuttujien tasapuolinen huomioiminen johtaa joka tapauksessa siihen, että Suomen kisapaikka on hyvin todennäköinen. Kansallinen ylpeys on se tekijä, joka voi motivoida selkeästi Armeniaa laadukkaamman joukkueen voittoon. Ylpeys ei auta mitään, jos joukkueella ei ole potentiaalia voittoon. Varmasti ylpeyttä on bosnialaisillakin ja mahdollisuus voittoon, mutta vastassa on kivikova Suomen puolustus.
Joukkuepsykologiset tekijät tunnut muutenkin huomioivan hyvin valikoivasti. Suomen pelaajat eivät ole robotteja, mutta esimerkiksi Armenian pelaajat ilmeisesti ovat; hävisivät jo kerran Suomelle ja tulevat sitten auliisti häviämään uudestaan? Samoin Bosnialla on Suomea vastaan ainoastaan paineita, ei esimerkiksi halua ryhdistäytyä kotiyleisön edessä eikä myöskään minkäänlaista 12. kenttäpelaajaa?
Joukkuepsykologia on osana kokonaisuutta, Suomi-Armenia nyt vain on etukäteen selkeästi Suomen heiniä. Mutta ilmeisesti mitään Suomea puoltavia tekijöitä ei saa tässä tapauksessa huomioida. Jos puhutaan 12. kenttäpelaajasta, silloin sitä ei saa ottaa huomioon Suomella, mutta vastaavasti Bosnialla saa? Myönnän auliisti, kuten myös viesteistäni käy ilmi, että bosniamatsi on Suomelle haastavin. Voin jopa lahjoittaa heille sen 3 pistettä, mutta se ei riitä mihinkään tässä vaiheessa.
Toinen objektiivisuuta syövä tekijä on sanojen laittaminen toisten suuhun. Kukaan ei ole missään vaiheessa väittänyt etteikö Suomen pelitapa olisi kuosissa. Aletaan vaan olla siinä vaiheessa karsintoja että kaikilla kisapaikkaa vielä tosissaan tavoittelevilla on myös pelitapa kunnossa. Sitten katse kääntyykin yksilöihin ja pieniin marginaaleihin. Niistä jauhaminen voi tuntua itsestäänselvyyksien toistelulta, mutta kun katsotaan missä sfääreissä omat juttusi lentävät, ei truisimien toistelulta vastauksina voi välttyä.
Niinkuin Bosnialla oli pelitapa kunnossa Armeniaa vastaan? Siis Armenia on ainoa, joka tavoittelee tosissaan (psykologiaa?) kisapaikkaa. Hyvä on, siinä tapauksessa Bosnialla ei ole jakoa Suomea vastaan. Koska sen pelitapa ei ollut kunnossa. Vai nytkö se sitten kuitenkin sopivasti Suomea vastaan kuntoutuu?
Objektiivisesti katsoen Suomi on pelannut tähän asti upeat karsinnat. Edelleenkään ei ole kuitenkaan pessimistisyytä muistuttaa että pelejä on vielä jäljellä eikä kisapaikka ole varma ennen kuin se on käsissä.
Tästä olemme samaa mieltä. Ikävä kyllä, asioiden ennakoiminen, jos se tapahtuu objektiivisesti, on todennäköisyyksien laskemista. Jos ei ota näitä huomioon, on pessimisti. Toki sen voin ymmärtää historian pohjalta, mutta sitähän taas sinä et huomioi lainkaan.