Oma pointti alkujaan tähän keskusteluun oli se, että harmittaa tämä ”hävittiin kelle pitikin” -asenne. Jos pidemmällekin ajatellaan, niin eihän me voida ikinä mihinkään noustakaan, jos ei edes kotona yritetä isompia haastaa.
Ymmärrän hyvin mitä haet takaa ja tavallaan olen samaa mieltäkin, ainakin osittain.
Mutta taas toisaalta, Suomi on vasta sillä tasolla, jossa arvokisojen lopputurnaukseen pääsy on se ”mestaruus”. Jos kisoihin pääsystä tulee (toivottavasti) seuraavan vuosikymmenen aikana arkipäivää, niin voidaan realistisemmin alkaa pohtia seuraavalle tasolle nousemista eli isojen haastamista, sillä tavalla mitä tarkoitat.
Ymmärrän siis varsin hyvin etenkin tuon mainion Nurmelan haastattelun, joka tännekin referoitiin, kuunneltuani, että pelisuunnitelma Tanskaa vastaan oli täysin oikea ja se oli lopulta lähellä onnistua.