Huuhkajat matkalla Qatariin 2022

[IceWalker]

Ranskan sitten piti väkisin voittaa, vaikka panosta ei ollut. Eli laittoivat kentälle parhaat. Suomi ei lahjoja saa. Mutta eipä tämä tähän ratkennut.

Se ratkesi tolkuttoman huonoon ukrainamatsiin. Siinä olisi pitänyt pelata samalla lailla kun nyt ensimmäisellä jaksolla tai Bosniaa vastaan. Suomi löysi liian myöhään uudet topparit kentälle.

Kiitos joka tapauksessa Arajuurelle ja Toiviolle, loistavaa työtä, hienoja pelejä, kovaa taistelua. Ilman heitä ei olisi päästy EM-kisoihin.

Nyt eletään Huuhkajien kanssa hiukan sivuraiteella pitkän aikaa, ehkä se on hyväkin. Uusien pelaajien on aika vakiintua maajoukkueeseen. Kanerva siis jatkaa. Niille, jotka eivät hänestä pidä, varmaan lahjoittavat säästönsä uuteen valmentajaan. Kaveri, joka veisi Suomea eteenpäin, tekisi ison loven palloliiton vuosibudjettiin. Lahjoituksia siis kaivataan.

Eivät ollenkaan huonot karsinnat. Kotipelit menivät tällä kertaa vähän heikommin. Kisoihin ei olisi kuitenkaan päästy: nyt katsotaan, miten Ukrainan käy. Tekikö Ukraina ennätyksen alhaisimmilla pisteillään kakkosena viiden joukkueen lohkoissa, tämän voisi joku tarkistaa.

Ehkä sekin lohduttaa, että norskeja ketuttaa ja niin hurrejakin. Emme ole yksin. Päätän tästä tähän.

 

[Barney]

Pakko olla helvetin ylpeä tästä joukkueesta. Yksi paska ottelu näissä karsinnoissa (kotiottelu Ukrainaa vastaan), mutta muuten pelattiin helvetin hienosti. Paljon jäi jossiteltavaa niistä kahdesta ensimmäisestä ottelusta, sillä Ukraina oli vieraissa ihan voitettavissa sekä etenkin Bosnia kotona. Kazakstan hoidettiin molemmissa otteluissa varmasti ja Ranskaa vastaan nähtiin erinomainen esitys karsintojen päätösottelussa.

Ei tarvitse mennä montaa vuotta taaksepäin, kun joukkueen valmentaja haukkui ottelun jälkeen pelaajia ja joukkueen kapteeni tulee sen jälkeen itku silmässä sanomaan, että joukkueen pelaajien taso ei riitä. Sen jälkeen seuraava valmentaja lähtee otteluun jumalauta seitsemällä puolustajalla. Tänään vastaan hallitseva maailmanmestari ja joka jätkä pelasi aivan helvetin isolla itseluottamuksella. Lopputuloksena oli myös useita pahoja pallonmenetyksiä, mutta ei paljon pelaajia jännittänyt, vaikka sieltä tuli Ranska Mbappen johdolla päälle.

Pelillisesti pistettiin ajoittain Ranska ahtaalle ja kokonaisuutena oltiin ottelussa käytännössä yhtä hyviä. Yksi kaikkien aikojen parhaista esityksistä Huuhkajilta tänään, mutta ikävä kyllä se ei riittänyt. Tällä hetkellä Huuhkajien taso on se, että lähdetään ihan tasaväkisesti pelaamaan esimerkiksi Ukrainan tasoista joukkuetta vastaan ja toisaalta hyvänä päivänä voidaan voittaa ihan kenet tahansa. Ilman kuolemanlohkoa ollaan tilanteessa, että seuraavista EM-karsinnoista kisapaikka on otettavissa ihan perussuorituksella ilman mitään ylisuorittamista. MM-kisoihin pääseminen on astettava vaikeampaa, mutta tällä menolla sinnekin tullaan pääsemään ennemmin kuin myöhemmin.

Samaan aikaan, kun joukkue on nostanut perustasonsa ihan uudelle tasolle, on syntynyt myös aivan älyttömän hieno futiskulttuuri Suomeen. Pietarissa käytiin pelaamassa Belgiaa vastaan ja vaikeasta maailmantilanteesta huolimatta Suomella oli siellä kotiyleisö. Tänään kaksi hienoa maajoukkuepelaajaa lopetti maajoukkueuransa ja häviöstä huolimatta he saivat ottelun jälkeen aivan helvetin hienot suosionosoitukset. Pohjoiskaarteessa on näin pieneksi maaksi nykyään aina helvetin hieno meininki ja samaan aikaan myös tuularit ovat yhä enenevässä määrin löytäneet Huuhkajat. Tämän illan pettymyksestä huolimatta Huuhkajat elää ja voi hyvin. Alkaisipa jo seuraavat karsinnat.

 

[Rara]

Pelillisesti hieno lopetus karsinnoille kaksi viimeistä peliä vaikka tulos ei nyt toivottu jatkokarsintojen suhteen ollutkaan. Ei kuitenkaan mitään jossiteltavaa jäänyt. Ranska tarvitsi ne pari paikkaa, joista maailmanluokan kaverit kävi tekemässä maalit. Jatkokarsintapaikan Suomelle maksoi kotipelit Bosniaa ja Ukrainaa vastaan, joista 1 piste oli aivan liian vähän. Toisaalta Ukrainan monien tasapelien ansiosta saatiin edes jännittää loppuun saakka.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kohti ensi kesän Kansojen liigaa ja EM2024-karsintoja. Kokoonpanoa saatiin uudistettua mikä oli tärkeää tulevaisuutta ajatellen. Kiitos Arajuurelle ja Toiviolle huikeista hetkistä maajoukkueessa. Arajuuren tuuletus, kun katkoi kreikkalaisten hyökkäyksen Ratinassa syyskuussa 2019 ei unohdu!

Sparvin ura maajoukkueessa lienee myös tässä. Tästä ryhmästä ehkä myös Raitala ja Granlund lopettavat Huuhkajissa ja saa nähdä jaksaako Lodkaan enää rapakon yli reissata.

 

[Hollanti]

Eli 16. joulukuuta arvotaan kansojenliigalohkot.

B-liigan korit.

1. Ukraina, Bosnia&H, Ruotsi, Islanti
2. Suomi, Norja, Skotlanti, Venäjä
3. Israel, Romania, Serbia, Irlanti
4. Slovenia, Montenegro, Albania, Armenia

 

[VT]

Miksi se olisi "jymypaukku", kun se on edelleen todennäköisin vaihtoehto? Hieno onnistuminen toki karsinnassa se olisi, mutta juuri tässä asemassa sen todennäköisyys on suurempi kuin ulosjäänti. Niukahkolla erolla.

Jostain laskennallisista todennäköisyyksistä en tiedä enkä välitä, niihin eivät pelit ratkea. Suomen lohkon peleistä tuli tänään ne odotetuimmat tulokset, siis ihan arkilogiikalla ja yleisellä kokemuksella ajateltuna.

Hienosti Huuhkajat tånåän pelasi ja aivan oikein Rive pisti vielä hyökkäävämpää koostumusta kehiin.

 

[DAF]

Jostain laskennallisista todennäköisyyksistä en tiedä enkä välitä, niihin eivät pelit ratkea. Suomen lohkon peleistä tuli tänään ne odotetuimmat tulokset, siis ihan arkilogiikalla ja yleisellä kokemuksella ajateltuna.

Hienosti Huuhkajat tånåän pelasi ja aivan oikein Rive pisti vielä hyökkäävämpää koostumusta kehiin.

Onnittelut globaalin vedonlyöntimarkkinan voittamisesta vain sitten sinne.

Olihan tunteikas pelinjälkeinen. Aikakauden loppu koettiin ehkä jo kaksi matsia sitten, mutta paljon on muuttunut. Ei ollut katsomossa Griezmann selässä suomalaisilla. Oli Pukki, oli Arajuuri, oli Kamara. Vartti pelin jälkeen käytännössä täysi stadion taputtamassa , Pohjoiskaarre laulamassa puoli tuntia pelin perään Toiviolle ja Arajuurelle.

Ja Ivanov, uusi johtajuus Dossin ja Väisäsen kanssa. Robert Ivanov, jonka nimeä ei toukokuussa tunnistanut juuri kukaan.

Hieno joukkue, kesäkuussa taas panoksellisia matseja.

 

[Salama44]

Tämän lohkon jatkokarsintapaikka oli ihan selvä. Suomi menetti sen huonoon kotipeliin Ukrainaa vastaan. Mitään selittelyn varaa ei jäänyt jos sössii tärkeimmän kotipelin niin pahasti. Se peli oli täynnä omia virheitä. Tasuri on minimitulos sellaisessa pelissä kotona ja se olisi riittänyt. Bosniakin taisi tasoittaa Suomen kotipelin viimehetkillä.

Jatkokarsintapeli olisi todennäköisesti kuitenkin vielä hävitty, mutta olisi saatu vielä yksi peli lisää.

 

[BitterX]

Paljon hyvää oli näissä karsinnoissa, ja suurimpana positiivisena antina oli se, että Rive onnistui jälleen uudistamaan joukkueen hyvin lyhyessä ajassa. Ehdin jo itsekin karsintojen aikana olemaan sitä mieltä, että onnistuneen EM-projektin (kansojen liiga, EM-karsinta, EM-lopputurnaus) sekä jälkimmäisen kansojen liigan jälkeen Riven eväät alkoivat tämän MM-karsinnan mittaan loppumaan. Mitä vielä: Riven luoma jatkuvuus takasi sen, että joukkueessa aiemmin pienessä roolissa olleet pelaajat pystyivät nousemaan lennosta isompaan rooliin ja joukkue ikään kuin "syntyi uudestaan". Nyt tulevaisuus näyttää turvatulta juuri siksi, että taso ei lainkaan notkahtele luonnollisen vaihtuvuuden myötä. Seuraaviin EM-kisoihin on jopa hyvät saumat.

Nyt jatkokarsintaan meni joukkue, joka voitti Suomen laadukkaalla esityksellä Stadikalla, ja joka otti Ranskalta kaksi tasuria eikä hävinnyt kenellekään. Se on hyvin ansaittu kakkossija heille ja toivon, että Ukraina menee kisoihin asti. Ukraina osoittaa Suomelle sen seuraavan riman korkeuden: jotta EM-kisoissa voi päästä alkulohkosta jatkoon tai MM-lopputurnauspaikasta voidaan tosissaan taistella, myös näiltä suurista suurimmilta pitää pystyä ottamaan pisteitä. Siihen Suomella ei ole vielä millään riittänyt, vaan Italia, Belgia ja Ranska ovat vuoroillaan osoittaneet selvän eron Suomen uskottavasta pelaamisesta huolimatta.

Ehkä sekin lohduttaa, että norskeja ketuttaa ja niin hurrejakin. Emme ole yksin. Päätän tästä tähän.

Kidutin tuossa yksi päivä taas itseäni katsomalla Suomi - Unkari -matsin loppuhetket YouTubessa (tiedä mikä helvetti siinäkin on, että se pitää aina tasaisin väliajoin katsoa). Nyt ensimmäistä kertaa kiinnitin huomiota siihen, että Stadikan kuuluttaja kuulutti loppuvihellyksen jälkeen jotain, että "Lähellä oli. Kerrottakoon kuitenkin, että myös Ruotsi on juuri menettänyt mahdollisuutensa MM-lopputurnaukseen...".

Tuo kuvaa kyllä hemmetin hyvin 90-luvun Suomea :D.

 

[Ck]

Oli hemmetin hyviä matseja Suomen 2 viimeistä ottelua ja vieläpä nuorentuneella jengillä. Kyllä meillä on ihan hyvin pullat uunissa seuraaviin karsintoihin.

Forss jos saa Brentfordissa enemmän peliaikaa ja alkaa latomaan maaleja, niin hyvältä näyttää. Kamara Aston Villaan ja Valakari myös johonkin tasokkaampaan liigaan. Urho Nissilä oli erinomainen, toivottavasti löytää myös pelipaikan jostain tasokkaasta liigasta.

Mä toivon, että Rive jatkaa parit seuraavat karsinnat.

 

[Tshekki77]

Eli 16. joulukuuta arvotaan kansojenliigalohkot.

B-liigan korit.

1. Ukraina, Bosnia&H, Ruotsi, Islanti
2. Suomi, Norja, Skotlanti, Venäjä
3. Israel, Romania, Serbia, Irlanti
4. Slovenia, Montenegro, Albania, Armenia

Olisko se sitten toivelohko tyyliin Islanti, Suomi, Irlanti ja Albania? Toisaalta pitäiskö sitä sitten tässä jo hyvissä ajoin avata uusi "Huuhkajat matkalla Saksaan 2024" ketju?

 

[Fordél]

Olisko se sitten toivelohko tyyliin Islanti, Suomi, Irlanti ja Albania? Toisaalta pitäiskö sitä sitten tässä jo hyvissä ajoin avata uusi "Huuhkajat matkalla Saksaan 2024" ketju?

No ei missään nimessä Albaniaa, joka oli lähellä mennä omasta lohkostaan jatkokarsintaan ohi Puolan ja jätti taakseen lohkosaa Unkarin. Eli mieluiten Islanti, Suomi, Irlanti ja Armenia.

 

[IceWalker]

Kidutin tuossa yksi päivä taas itseäni katsomalla Suomi - Unkari -matsin loppuhetket YouTubessa (tiedä mikä helvetti siinäkin on, että se pitää aina tasaisin väliajoin katsoa). Nyt ensimmäistä kertaa kiinnitin huomiota siihen, että Stadikan kuuluttaja kuulutti loppuvihellyksen jälkeen jotain, että "Lähellä oli. Kerrottakoon kuitenkin, että myös Ruotsi on juuri menettänyt mahdollisuutensa MM-lopputurnaukseen...".

Tuo kuvaa kyllä hemmetin hyvin 90-luvun Suomea :D.

Hyvä pointti, tuota en ole kuullutkaan. Itse en ole katsonut unkarimatsia, paitsi loppuhetkiä, kun YLE katsoi asiakseen jatkaa kulttuuriperinnettä perisuomalaiseen tyyliin. Jos haluaa synkistellä, niin riittää varmaan katsella valittuja paloja valmentajanero Hans Backen peleistä.

Kaikki on varmaan sanottu eilisestä pelistä, koko karsinnoista ja tulevaisuudesta. Niin kauan jatketaan Kanervalla kun hän pystyy uusiutumaan valmentajana. Pahinta, mitä voitaisiin tehdä, on etsiä epäkelpo valmentaja tilalle jonkun namedroppingin perusteella. Jonkun Litmasen äly ja taidot eivät riitä konsultoimaan tässä asiassa. Pitää tosiaan analysoida perusteellisesti se, millaista valmentajaa haetaan ja mitkä ovat resurssit. Pelitapaan liittyviä asioita mietittäessä vaaditaan tässäkin konsultti, joka ymmärtää kaiken Kanervan systeemistä. Äärimmäisen usein isotkin jalkapallomaat valitsevat valmentajansa peliuran tai tuttuuden perusteella. Vrt. Maradona Argentiinan päävalmentajana: voi nauru.

Seuraavaa kokoontumista odotellessa varmaan pettymyskin häviää. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Bosnian temppu oli todella ikävä, eivät suhtautuneet ammattimaisesti peliin, kun taas Ranska teki toisin. Mutta tällaista tämä on: pitää olla niin hyvä, ettei tarvitse miettiä unkarimatseja tai muita joukkueita, vaan voittaa sopivan määrän pelejä. Sitä odotellessa.

 

[DAF]

Mutta tällaista tämä on: pitää olla niin hyvä, ettei tarvitse miettiä unkarimatseja tai muita joukkueita, vaan voittaa sopivan määrän pelejä. Sitä odotellessa.

Tämähän oli tämän karsinnan hieno juttu. Loppuun asti oli homma kiinni omasta pelaamisesta, ei siitä, pelataanko kolme viimeistä matsia muualla sopivasti ristiin, jolloin naukeaa pieni matemaattinen sauma. Kokonaisuutena onnistunut turnaus, sopivasti uusiutunut ryhmä ja nytkin oltaisiin näiden "rankingissa" juuri 24 joukossa mukana. Saksan kisoja kohti.

 

[timotl]

Tämän lohkon jatkokarsintapaikka oli ihan selvä. Suomi menetti sen huonoon kotipeliin Ukrainaa vastaan.

Edelleen kaipaan takaisin kotikentäksi "kerran kokeiltua" Ratinaa - voitettiin kaikki paitsi Italia. Yhdet karsinnat O-stadionin ulkopuolella ja heti kisoihin 1000v odotuksen jälkeen.

Nämä karsinnat menivät roskikseen Stadikalla pelattujen pelien takia päävastustajia vastaan: 3 peliä ja yksi piste. Ihme että noin huonolla saldolla oltiin näinkin lähellä jatkopaikkaa. Yksikin maali enemmän Bosniaa tai Ukrainaa vastaan ja oltaisiin jatkossa. Ranskapeli oli huuhkajilta hyvä, mutta noista kahdesta muusta olisi pitänyt nipistää enemmän. Ei oikein koskaan tapahdu venymisiä Stadikalla, jos niitä tarvittaisiin. Pikemminkin pikkasen petetään.

Joku vois kysyä pelaajilta suoraan, miksi peli ei kulje Stadin isolla kentällä?

 

[Pavlikovsky]

Lähellä oli, mutta sittenkin tavallaan niin kaukana. Kriittiset kyykkäykset tehtiin jo aikaisemmin karsinnoissa ja nyt kaaduttiin kunniakkaasti bootsit jalassa ja näytettiin, että munat on. Suomi vain tarvitsee näin hurjassa karsinnassa tasaisen kovan vireen ja sitten tietyissä peleissä sen pöljän päivän venymisen eli tasapeli tai voitto jostain Ranskasta ym. Nyt sitä ei tehty ja aina kun roikut muiden maiden tulosten varassa, tiedät ettet vain ole ollut riittävän hyvä. Edelleen materiaalin kapeus vaivaa, mutta se uudistuu kovaa kyytiä, jota pidän erittäin merkittävänä asiana ja mun mielestä harvalla Suomen pelaajalla on täysin sementoitu paikka Huuhkajiin, koska kansainvälisen tason pelaajia kovissa sarjoissa on yhä marginaalisesti. Kilpailu kehittää.

 

[Fordél]

Lähellä oli, mutta sittenkin tavallaan niin kaukana. Kriittiset kyykkäykset tehtiin jo aikaisemmin karsinnoissa ja nyt kaaduttiin kunniakkaasti bootsit jalassa ja näytettiin, että munat on.

Mielestäni jatkokarsintapaikka ei ollut "tavallaan niin kaukana" vaan ihan aidosti hyvin lähellä. Yksi heikko kotiottelu parilla karkealla virheellä, joita ei juuri Suomelta nähty koko karsintojen aikana, maksoi jatkokarsintapaikan. Oikeasti se oli pienestä kiinni, mutta niinhän se yleensä on huippu-urheilussa; pienten marginaalien juttuja.

Ranska-matsista vielä sen verran, että mun mielestä oli virhe lähteä vain yhdellä varsinaisella kärjellä. Suomi pääsi iskemään joitain kertoja nopeasti vastaan, mutta nämä hyökkäykset kuihtuivat kasaan, kun kärjessä oli vain Pukki menossa yksin 3-4 ranskalaisen keskellä. Sitten vedettiin aina liinat kiinni ja alettiin jauhamaan. Toinen Suomen mahdollisuus olisi ollut erikoistilanteet. Näihin Pohjanpalo olisi voinut tuoda edes jotain uhkaa. Toki Ranskalla keskuspuolustuksessa mm. Zouma, joten ei siellä helpolla olisi pääpalloja voitettu.

 

[Gorbatjovi]

Kumpi helpompi: Ranska vai Bosnia-Hertsegovina? Kuten ylläkin mainittu niin voittamalla sen Ukrainan kotona olisi tilanne ollut päälaellaan. Ukrainalla oli helpohko peli koska Bosnia-Hertsegovinan taso romahti karsintojen loppuun mennessä, sitten meillä vastassa lähes aina yhtä tulikuuma Ranska joka ei antanut milliäkään löysää. Ei se paljosta jäänyt kiinni taaskaan mutta kuitenkin jäi. Ei muuta kuin nokka kohti uusia haasteita.

 

[Jeffrey]

Olipahan eilen hieno peli, hieno joukkue ja hieno tapahtuma. Suomi taisteli varsin tasaväkisesti maailmanmestareita vastaan ja lopulta vaati pomppumaalin vierailta johtoon mennäkseen.

Kaikki nämä "kyllä mä tän tiesin" kommentit on nyt ihan todella turhia. Suomijalkapallo on mennyt ihan huikeita steppejä eteenpäin ja eilinen oli sille kokonaisuudessaan todella hieno osoitus.

Tietysti jos jossitella haluaa niin osaltaan nämä karsinnat hävittiin siihen, että se uudistusleikkaus toteutettiin yksi peli liian myöhään. Kuitenkin se eteenpäin meno joka nyt kahdessa viimeisessä ottelussa on tehnyt on meidän palloilulle paljon arvokkaampi asia kuin ne väkisin raavitut jatkokarsintapelit joista jatkoon menon todennäköisyys olisi ollut joitain promilleja.

Kaikessa haikeudessaan eilinen oli todella kaunis tapahtuma. Monesti Pohjoispääty on jäänyt antamaan laulunsa ottelun jälkeen, mutta eilen tähän yhtyi silmämääräisesti lähemmäs 50% stadikasta. Nyt voi myös itse todeta olevansa vanha kun ne viimeiset omat nuoruuden taistelukumppanit ovat haarniskansa laskeneet ja muutaman vuoden päästä on taas ihan erilainen haikeus jos silloin hyvästellään Lukea ja Pukkia.

Hieno joukkue meillä käsillä, ja usko suomifutikseen on vahvempi kuin mitä se on koskaan ollut. Niin vaan se Rive taikoo jostain Kyvykkäät pelaajat korvaamaan heidät joita on pidetty korvaamattomina puhtaasti rosteria tuijottaen.

Kesän kisojen jälkeen runko on nuorentunut huomattavasti ja lopputulos ollut täysin käsittämätön, tekeminen on melkeinpä jopa parantunut siitä historian kovimmasta joukkueesta.

Lopulta on varsin ihanaa, että niin vaan siellä oli kaksi Veikkausliiga pelaajaa pyörittämässä miljardimiehiä. Riven uskallus tämän on mahdollistanut kun enää ei väkipakolla raijata väyrysiä Alaskan alasarjoista vaan peluutetaan niitä ketkä pelaa. Josko tämä antaisin boostia koko suomijalkapallolle, kun enää ei ole pakko lähteä väkipakolla ulkomaille - vaan ne kehitysaskeleet voi ottaa myös kotimaan kentillä.

 

[Barney]

Ranska-matsista vielä sen verran, että mun mielestä oli virhe lähteä vain yhdellä varsinaisella kärjellä. Suomi pääsi iskemään joitain kertoja nopeasti vastaan, mutta nämä hyökkäykset kuihtuivat kasaan, kun kärjessä oli vain Pukki menossa yksin 3-4 ranskalaisen keskellä. Sitten vedettiin aina liinat kiinni ja alettiin jauhamaan. Toinen Suomen mahdollisuus olisi ollut erikoistilanteet. Näihin Pohjanpalo olisi voinut tuoda edes jotain uhkaa. Toki Ranskalla keskuspuolustuksessa mm. Zouma, joten ei siellä helpolla olisi pääpalloja voitettu.

Itse uskon, että peli olisi ollut ihan erinäköinen, jos Suomella olisi ollut ottelussa kaksi hyökkääjää. Suomen vahvuus oli eilen juuri tuossa keskikentällä, jossa tuo kolmikko (tai nelikko) onnistui kerta toisensa jälkeen pysäyttämään tai vähintään hidastamaan varmaan maailman tämän hetken parhaan vastaiskujoukkueen. Ranskan vaarallisuus pallonriistojen jälkeen on kaikkien tiedossa, mutta vaikka niitä pallonmenetyksiäkin tuli Suomelle paljon, niin aika hyvin sen jälkeen onnistuttiin organisoitumaan, eikä Ranska sen myötä saanut oikein mitään aikaiseksi edes noista tilanteista. Puolustussuuntaan Suomella ei ollut oikeastaan mitään hätää ennen kuin sen Ukrainan maalin jälkeen oli käytännössä pakko ottaa se toinen hyökkääjä kentälle.

Pallollisesti taas Suomi onnistui toistuvasti pitämään pienessäkin tilassa pallon itsellään ja sai sen myötä painetta Ranskan päätyyn. Kun oltiin syvällä Ranskan päädyssä, niin ei lähdetty myöskään himmailemaan, vaan tuo kolmen miehen keskikenttä osallistui aggressiivisesti prässäämiseen, minkä myötä pakotettiin Ranskan tasoinen joukkue usein menettämään pallo tai vain roiskaisemaan se suomalaisille/rajoista ulos. Jos tuolla olisi ollut esimerkiksi joku Pohjanpalon tapainen lähes puhdas boksipelaaja mukana syöttöketjuissa, niin ne olisivat kuolleet usein huomattavasti nopeammin.

Rive sai kentälle miehistön, joka hoiti puolustussuuntaan hommansa lähes erinomaisesti, mutta samalla tarkoitus oli myös löytää sellainen kokoonpano, joka pystyy ajoittain hallitsemaan peliä Ranskaa vastaan. Tässä hän myös onnistui, minkä seurauksena eilen nähtiin Huuhkajilta todella hieno ottelu. Jos Rive olisi lähtenyt kahdella hyökkääjällä, niin se olisi käytännössä tarkoittanut melko puhdasta vastahyökkäystaktiikkaa ja vetäytymistä puolustamaan syvälle. Nyt jouduttiin myös ajoittain vetäytymään syvälle, mutta samalla Suomi pakotti myös Ranskan ajoittain vetäytymään alas. Olisiko tuollainen vastaiskutaktiikka johtanut sitten parempaan lopputulokseen? Sitä on vaikea sanoa.

Suomi lähti eilen rohkeasti haastamaan hallitsevaa maailmanmestaria ja onnistui siinä hienosti. Jo puhtaasti tilastoja katsomalla voidaan todeta, että Suomi hävisi vain melko niukasti Ranskalle pallonhallinnan, laukaukset ja xG:n. Lähdettiin rohkeasti pelaamaan Ranskaa vastaan ja pelattiin oikeastaan kaikkien tilastojenkin perusteella todella tasainen jalkapallo-ottelu. Suomen ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun valmennus ei voinutkaan enää jatkaa haluamallaan taktiikalla, kun oli käytännössä pakko tehdä maali.

Paljon on kehuttu pelaajien suorituksia, mutta pakko on kehua myös Riveä, joka onnistui eilen erinomaisesti. Riveltä nähtiin eilen yksi virhe ja oli se Schüllerin vaihtaminen kentältä pois. Tuossa tilanteessa oli pakko hakea hyökkäävämpää ryhmitelmää, mutta Forss olisi pitänyt ottaa hienon ottelun pelanneen Nissilän (tai jopa Kamaran) tilalle. Schüllerilla oli toki keltainen kortti alla ja hän alkoi näyttämään ennen vaihtoa väsyneeltä, mutta tuo kutospaikan pelaajan puuttuminen teki välittömästi tuosta Suomen puolustuksesta haavoittuvaisemman. Eipä siinä mennyt kuin pari minuuttia Schüllerin kentältä poistumisen jälkeen, kun omissa jo soi. Tuo sama efekti on nähty aikoinaan myös Tim Sparvin kanssa.

Ensimmäinen Ranskan maali syntyi vähän epäonnekkaan pompun kautta, mutta kyllä tuossa tuli myös virheitä kaksikolle Nissilä-Kamara. Benzema karkasi Nissilältä ja Kamaralla olisi voinut olla vielä mahdollisuus pelastaa tuo tilanne, mutta hän pelasi tilanteen todella laiskasti. Toinen maali puolestaan oli taas aika puhtaasti Mbappen hyvyyttä. Olisi tuossakin tilanteessa useampi Suomen pelaaja voinut pelata paremmin, mutta kyllä tuollaisesta suorituksesta pitää antaa tunnustusta vastustajalle. Teknisesti todella vaikea suoritus, johon pystyy vain kourallinen jalkapalloilijoita.

 

[Hangon keksi]

Tämän lohkon jatkokarsintapaikka oli ihan selvä. Suomi menetti sen huonoon kotipeliin Ukrainaa vastaan. Mitään selittelyn varaa ei jäänyt jos sössii tärkeimmän kotipelin niin pahasti. Se peli oli täynnä omia virheitä. Tasuri on minimitulos sellaisessa pelissä kotona ja se olisi riittänyt. Bosniakin taisi tasoittaa Suomen kotipelin viimehetkillä.

Jatkokarsintapeli olisi todennäköisesti kuitenkin vielä hävitty, mutta olisi saatu vielä yksi peli lisää.

Minua jäi eniten harmittamaan se vieraspeli Ukrainaa vastaan. Siinä olisi ollut saumat ottaa se iso ryöstö, mutta vain tasapeli irtosi. Toki ihan kohtuullinen suoritus sekin, mutta Suomen tasoisella joukkueella eteneminen MM-lopputurnaukseen yksinkertaisesti edellyttää sitä että kaikki nuo tilaisuudet käytetään.
Oli sitten jo toinen kerta tänä vuonna kun Ukraina otti viimeisen jatkopaikan Suomen nenän edestä. EM-kisoissa se oli Hollanti jota ei kiinnostanut ja antoi Ukrainalle pari ilmaista kavennusmaalia joiden ansiosta he pääsivät jatkoon. Nyt oli sitten Bosnian vuoro antaa Ukrainalle jatkopaikka.

 

[LiiAaa]

Ilahduttavasti sentään pari hyvää avokentän pommia nähtiin järjestyksenvalvojilta.

Paras näistä oli se, kun se tanakampi kaiffari lähti n. 35m "spurttaamaan" kohti 16m rajaa ja järkkäri taklasi ukon jefu tyyliin siihen 16m rajalle. Yleisö antoi tästä järkkärin suorituksesta raikuvat aplodit. Saihan se yksi apina vinguttua Mbappelta pelipaidan. Onhan tuollainen toiminta täysin typerää. Mikäli tästä palloliitolle tulee jotain sakkoja niin ei kun kentälle tulijat maksumiehiksi.

 

[Fordél]

Itse uskon, että peli olisi ollut ihan erinäköinen, jos Suomella olisi ollut ottelussa kaksi hyökkääjää. Suomen vahvuus oli eilen juuri tuossa keskikentällä, jossa tuo kolmikko (tai nelikko) onnistui kerta toisensa jälkeen pysäyttämään tai vähintään hidastamaan varmaan maailman tämän hetken parhaan vastaiskujoukkueen. Ranskan vaarallisuus pallonriistojen jälkeen on kaikkien tiedossa, mutta vaikka niitä pallonmenetyksiäkin tuli Suomelle paljon, niin aika hyvin sen jälkeen onnistuttiin organisoitumaan, eikä Ranska sen myötä saanut oikein mitään aikaiseksi edes noista tilanteista. Puolustussuuntaan Suomella ei ollut oikeastaan mitään hätää ennen kuin sen Ukrainan maalin jälkeen oli käytännössä pakko ottaa se toinen hyökkääjä kentälle.

Pallollisesti taas Suomi onnistui toistuvasti pitämään pienessäkin tilassa pallon itsellään ja sai sen myötä painetta Ranskan päätyyn. Kun oltiin syvällä Ranskan päädyssä, niin ei lähdetty myöskään himmailemaan, vaan tuo kolmen miehen keskikenttä osallistui aggressiivisesti prässäämiseen, minkä myötä pakotettiin Ranskan tasoinen joukkue usein menettämään pallo tai vain roiskaisemaan se suomalaisille/rajoista ulos. Jos tuolla olisi ollut esimerkiksi joku Pohjanpalon tapainen lähes puhdas boksipelaaja mukana syöttöketjuissa, niin ne olisivat kuolleet usein huomattavasti nopeammin.

Rive sai kentälle miehistön, joka hoiti puolustussuuntaan hommansa lähes erinomaisesti, mutta samalla tarkoitus oli myös löytää sellainen kokoonpano, joka pystyy ajoittain hallitsemaan peliä Ranskaa vastaan. Tässä hän myös onnistui, minkä seurauksena eilen nähtiin Huuhkajilta todella hieno ottelu. Jos Rive olisi lähtenyt kahdella hyökkääjällä, niin se olisi käytännössä tarkoittanut melko puhdasta vastahyökkäystaktiikkaa ja vetäytymistä puolustamaan syvälle. Nyt jouduttiin myös ajoittain vetäytymään syvälle, mutta samalla Suomi pakotti myös Ranskan ajoittain vetäytymään alas. Olisiko tuollainen vastaiskutaktiikka johtanut sitten parempaan lopputulokseen? Sitä on vaikea sanoa.

Suomi lähti eilen rohkeasti haastamaan hallitsevaa maailmanmestaria ja onnistui siinä hienosti. Jo puhtaasti tilastoja katsomalla voidaan todeta, että Suomi hävisi vain melko niukasti Ranskalle pallonhallinnan, laukaukset ja xG:n. Lähdettiin rohkeasti pelaamaan Ranskaa vastaan ja pelattiin oikeastaan kaikkien tilastojenkin perusteella todella tasainen jalkapallo-ottelu. Suomen ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun valmennus ei voinutkaan enää jatkaa haluamallaan taktiikalla, kun oli käytännössä pakko tehdä maali.

Kyllä, tämä on ihan perusteltu näkemys. Ilman muuta valittu ryhmitys olisi ollut täysin perusteltu, jos Suomelle olisi varmasti riittänyt Ranskaa vastaan tasuri jatkopaikkaan. Näinhän ei kuitenkaan ollut. Kaikki meistä, jotka näkivät Bosnia-Hertsegovina-matsin lauantaina, ymmärsivät, että Ukraina tulee a) todennäköisesti tekemään vähintään maalin, ellei maaleja B-H:n verkkoon ja b) voittamaan ottelun. Niin sysipaska B-H oli Suomea vastaan.

Näin ollen mielestäni kaikista realistisin lähtökohta Ranska-peliin oli Suomeltakin, että Suomen täytyy onnistua maalinteossa. Suomen mainiosta matsista huolimatta on pakko tunnustaa, että hyvin vähissä olivat Suomen todelliset maalipaikat (toki vastapainoksi onnistuttiin myös himmentämään Ranskakin aika hyvin). Palloa pidettiin hienosti ja luotiin painetta hallitsevaa maaailmanmestaria vastaan, mikä on toki huippusuoritus. Silti, Suomen maali ei ollut kovin lähellä. Olisiko se ollut lähempänä kahdella kärjellä, ehkä hitusten tai sitten Ranska olisi murjonut vielä pahemmat luvut taululle.

Nämä ovat siis vain jossitteluja ja ehkä vain nyansseja. Hatunnosto niin valmennukselle kuin pelaajille Ranska-matsistakin.

 

[DAF]

Minua jäi eniten harmittamaan se vieraspeli Ukrainaa vastaan. Siinä olisi ollut saumat ottaa se iso ryöstö, mutta vain tasapeli irtosi. Toki ihan kohtuullinen suoritus sekin, mutta Suomen tasoisella joukkueella eteneminen MM-lopputurnaukseen yksinkertaisesti edellyttää sitä että kaikki nuo tilaisuudet käytetään.
Oli sitten jo toinen kerta tänä vuonna kun Ukraina otti viimeisen jatkopaikan Suomen nenän edestä. EM-kisoissa se oli Hollanti jota ei kiinnostanut ja antoi Ukrainalle pari ilmaista kavennusmaalia joiden ansiosta he pääsivät jatkoon. Nyt oli sitten Bosnian vuoro antaa Ukrainalle jatkopaikka.

Siinä matsissahan oltiin kyllä täysin jyrän alla. Bosnia kotona ja Ukraina kotona, niistä oli lisäpinnat otettavissa. Ukrainasta saatu vieraspinna tuli Pukin röyhkeydellä ja puolustajan kohelluksesta.

 

[DAF]

Paras näistä oli se, kun se tanakampi kaiffari lähti n. 35m "spurttaamaan" kohti 16m rajaa ja järkkäri taklasi ukon jefu tyyliin siihen 16m rajalle.

Ei myöskään päässyt valomainosaidan yli...

 

[Iker]

Hienot karsinnat, mainitut Ukraina-pelin totaalinukahdukset puolustuksessa, kun puolustus nimenomaan muuten on niin hienosti toiminut niin se jäi oikeastaan yksittäisenä pelinä ja tuloksena harmittamaan. Tämä karsintojen loppu lauantain Bosnia-taisteluineen ja todella mallikkaasti eilen Ranskaa vastaan pyöritelty rohkea, pallonhallintaankin perustunut peli jne. niin positiivisin mielin vaikka jäi nyt jatkokarsintapaikka ja kisapaikka haaveeksi.

Mahtava joukkue, valmennus ja hienosti toteuttetu nuorennusleikkaus tässä läpi karsintojen, mainiolla tavalla ja ansaitusti hyvillä ja ylpeillä mielin voivat mm. topparijyrät Arajuuri ja Toivio nyt jättää maajoukkuehommat nuoremmilleen.

Ja hienoa, että mm. Pukki ja Hradecky jatkavat ja ei muuta kuin tulevaa kohti.