Hittoako minä tiedän, koska en seuraa potkupalloa. Tämä oli vain Paatelaisen oma arvio tilanteesta.
Ei olisi välttämättä tarvinnut mainita, koska eiköhän tuo sinun tämän illan ensimmäinen viestisi tähän ketjuun jo antanut osviittaa siitä, kuinka paljon annettavaa sinulla on tähän ketjuun.
Ihmisenä en arvosta Mixua ollenkaan, mutta valmentajana häntä on pakko jossain määrin arvostaa. Mixu lähti kuitenkin rohkeasti peluuttamaan melko vaikeaa taktiikkaa, johon ei tällä kertaa pelaajiston, eikä kyllä valmennuksenkaan, rahkeet riittäneet. Olisin toivonut kuitenkin Mixulta vähän vielä rohkeampia taktisia valintoja. Jos pyritään pelaamaan kontrolloidusti pallollisesti, niin silloin kotipelissä on otettava rohkeasti kuskin paikka. Tuo Mixun pallollinen taktiikka jäi vähän puolivillaiseksi ja viimeinen pelirohkeus puuttui. Toivottavasti palloliitto laittaa Mixun jo ensi viikolla pihalle, jotta uusi valmentaja ehtii ajamaan kunnolla taktiikkansa sisään ennen seuraavia karsintoja.
Itse lähtisin nyt liikkeelle ulkomaalaisella valmentajalla. Kotimaisia vaihtoehtoja ei oikein ole, koska Lehkosuolla on hyvä projekti HJK:n kanssa ja Hyypiä ei vain riitä päävalmentajaksi. Ottaisin Hyypiän ja Litmasen valmennustiimiin, jos miehiä vain pesti kiinnostaa. Päävalmentajaksi pitäisi saada joku suoraviivaista ja melko yksinkertaista jalkapalloa peluuttava valmentaja, joka on ennenkin saanut huonoista joukkueista paljon irti. Noihin tuntomerkkeihin sopii täydellisesti Sam Allardyce a.k.a Big Sam, joka ei jatka enää West Hamissa. Palloliitto voisi tällä kertaa panostaa vähän isommin valmentajaan, jotta saadan jonkunlainen uskottavuus palautettua maajoukkueeseen. Nyt Suomen pitäisi saada puolustus kuntoon ja hioa erikoistilanteet vaarallisiksi. Suomen pitäisi kuitenkin maana, joka lähtee altavastaajana lähes jokaiseen otteluun, pelata target-kärjelle pitkiä palloja ja puolustaa laadukkaasti. Lyhytsyöttöpeli voidaan jättää vähän vähemmälle, koska isompia maita vastaan sillä emme pysty vastustajia haastamaan.
Jos mietitään tuollaisella puolustavaa taktiikkaa target-kärjellä, niin puolustuslinjan eteen pitäisi saada kaksi hyvin liikkuvaa ja rikkovaa puolustavaa keskikenttää. Niitä meillä onkin tasan kaksi kappaletta, Hetemaj sekä Ring. Thomas Lamista voi vielä tuommoinen kasvaa, vaikka liike onkin vielä vähän keskinkertaista. Sparville ei löydy minun mielestäni tällaisessa taktiikassa hirveästi käyttöä kuin korkeintaan varavaihtoehtona, jos Perpa tai Ring ovat loukkaantuneena tai pelikiellossa.
Tuohon taktiikkaan pitäisi luoda myös Romalle melko vapaa rooli kymppipaikalla. Roma pitäisi saada mahdollisimman paljon pallolle, joten kärjen pitäisi pyrkiä tiputtamaan pääasiassa pitkät pallot siihen alapuolelle Romalle. Kärkeen on kaksi vähän tuollaista target-tyylistä pelaajaa tarjolla Berat Sadikin ja Eero Markkasen muodossa. Berat on tällä hetkellä maajoukkueen kuumin kärkipelaaja, jonka pitäisi muutenkin pelata ennen pukkeja ja pohjanpaloja, jotka eivät saa kärjessä mitään aikaiseksi.
Laiturit ovatkin Suomen akilleen kantapää. Laidalla pitäisi saada jotain hyviä pystyjuoksijoita, joiden pitäisi opetella keskittämään. Hämäläinen taitaa olla tässä vaiheessa paras vaihtoehto laidalle. Eikös Riski pelaa seurajoukkueessan laiturina? Siinä olisi varmaan toinen kaveri. Jos Pohjanpaloa ja Pukkia halutaan peluuttaa, niin laituri voisi olla heille sopiva paikka.
Eli siis paperille laitettuna näkisin Suomen avauskokoonpanon olevan 4-2-3-1:
---------------------------Sadik-------------------
Hämäläinen------Eremenko------------Riski
----------------Hetemaj-----Ring----------------
Uronen----Moisander-----Halsti------Arkivuo
-------------------------Hradecky-------------------
Ja joukkueen teesit:
1) Pelinavaaminen lähinnä pitkillä palloilla targetille, joka pyrkii tiputtamaan pallot omille
2) Laidoilta paljon pystyjuoksuja ja Roma yrittää saada pelaajia laidalta läpi, josta paljon keskityksiä
3) Erikoistilanteet pitää harjoitella kuntoon. Jokaisesta kulmasta ja vaparista pitää saada vaarallinen tilanne aikaan ja puolustuspäässä ollaan ilmatilan herroja.
4) Puolustus pidetään tiiviinä.
Noin helpolla ja yksinkertaisella pelillä Suomi pärjäisi varmasti huomattavasti paremmin. Hyvällä puolustuspelillä, erikoistilannepelaamisella ja pääpelillä voidaan kaataa koviakin vastustajia. Olisi hienoa, jos Suomi pelaisi kaunista lyhytsyöttöpeliä, mutta siihen riittää nykyisestä joukkueesta tasan yhden pelaajan taidot, joten sillä ei saada materiaalista parasta mahdollista tulosta irti.