Hyvin tunnelmallinen hetki Parken Stadiumilla tänään. Suomen ensimmäinen todellinen arvokisamatsi futiksessa. Olisiko Suomi pelannut MM-kisoissa vuonna 1930, jos valtiollinen taho olisi tukenut joukkueen matkaa Uruguayhin, on mielenkiintoinen, joskin akateeminen kysymys. Suomessa oli paljon sellaisia urheilun vaikuttajia, joiden mielestä armeijan harjoituspeli oli ainoa meille sopiva joukkuepeli. Mutta nyt kisoihin päästiin pelaamalla, ei siksi, ettei juuri mikään maa olisi halunnut edes lähteä pitkälle merimatkalle.
Nautitaan tunnelmasta, nautitaan oman joukkueen pelaamisesta ja ylipäätään futiksesta. Jalkapallo on valitettavasti hyvin ennustettava peli, mutta ennustuksiin jää aina pieni epävarmuustekijä. Siitä tietenkin syntyy toivo. Toivo, joka syntyy pelkästään sokeasta uskosta, on säälittävää ja johtaa juuri suomalaisen maajoukkuefanin sukupolvien mittaiseen kärsimykseen. Niin sanotut tavalliset urheilun seuraajat ovat voineet vain säälitellä maajoukkuefanien kärsimyksiä. Ettekö te ikinä opi, ettekö te opi lukemaan kokoonpanoja, jalkapallo on materiaalipeli, johon liittyy hyvin pitkä historiallinen pelitapaan liittyvä jatkumo.
Sitten tuli Kanerva. Häntä ennen pari ulkomaan viisasta miestä olivat jo yrittäneet takoa jukuripäiseen futisväkeen jalkapalloviisautta, mutta ei mikään mennyt lävitse. Suomi oli pohjolan Portugali ja sillä hyvä. Hyökätään ja tehdään maaleja! Sillä tavalla matsit voitetaan. Mutta dilemma oli selvä: edes parhaimmillaan Suomen maajoukkue ei ollut materiaaliltaan Euroopan kärkeä, oli toki lähellä top 10. Kaiken lisäksi, jalkapallon sivistysmaissakin osattiin puolustaa ja ymmärrettiin puolustamisen tärkeys. Vastustajan maalinteon estäminen on helpompaa kuin maalintekeminen. Maalintekemiseen vaaditaan erityistaitoja ja pelitapa, joka on kaikilta osin tasapainoinen. Muutoin joudutaan ikävään maalinteon kierteeseen, kilpajuoksuun, johon ei auta edes Juhannus-Pukki.
Kanerva opetti suomalaiset viimein pelaamaan jalkapalloa, vaikka tuskainen vitinä on kuulunut aina vain heikompana forkan uumenista kansojen syviin riveihin asti. Voidaan sanoa, että Kanerva keksi jalkapallon suomalaisille. Kanerva ei tietenkään ole keksijä, hän vain sovelsi sitä viisautta, mitä jalkapallon sivistysmaissa oli tiedetty jo sata vuotta. Lisäksi hän toi nyanssit pelitapaan, ei vain menty kentälle joidenkin iskulauseiden kanssa, vaan oikeasti opeteltiin, mitä missäkin tilanteessa tulee tehdä. Hegelin tapaan: vain pelitavan sisällä pelaaja on vapaa (vain valtion kansalainen on vapaa), ilman hyvin organisoitua pelitapaa ollaan vain futiksen villi-ihmisiä, jotka todellakin pelaavat potkupalloa. Italian maajoukkueen pelaaja tietää aina, mitä pitää tehdä: sen lisäksi hän on julmetun taitava tekemään sitä, mitä pitää tehdä.
Juuri viimeinen lause kuvastaa eroa esimerkiksi Suomen ja Tanskan välillä. Ja siksi on vain vähän toivoa tappion välttämisestä. Huikea fiilis ja taistelumieliala voivat kantaa pitkälle Suomen tänä iltana. Mutta sen lisäksi tarvitaan muutakin, virheettömyyttä. Suomen maajoukkueen on ensimmäistä kertaa pelattava virheetön peli (muistetaan vaikka Turkin maavahdin virhe eilen). Tanska ei ehkä ole Italia, mutta senkin pelaajat tietävät tarkkaan, miten hyökätä nopeasti ja tehokkaasti vastustajan virheen sattuessa. Käytännössä tänä iltana vaaditaan ihmettä; samaa kuin vaikkapa Italian voitto Suomesta jääkiekon MM-kisoissa. Onhan se mahdollista, mutta pidetään mielessä: vastustajat ovat osanneet pelata jalkapalloa huomattavasti kauemmin kuin me. Muistutuksena,Hans Backe ei ollut toisen maailmansodan lentäjäsankari.
Suomalaiset ovat kuin Jukolan veljekset Roomalaisessa katedraalissa. On enemmän kuin todennäköistä, että joku heistä lausuu jotakin typerää: joku, joka ei osaa kunnioittaa sivistystä. Ehkäpä Juhani panee vielä rähinäksikin, jolloin veljekset heitetään taas sivistymättömyyden pimeään. Siksi toivonkin, että nämä lähtökohdat ymmärretään. Kyykän harrastajat ensi kertaa isoissa kisoissa. Ketään ei tietenkään tarvitse kumarrella, joukkueen on uskottava voittoon. Joskus epätodennäköisinkin tapahtuu: mutta kun Tanskakin osaa pelata futista ja sillä on huomattavasti parempi materiaali, silloin täytyy hiukan justeerata odotusarvoja tämän mukaan. Ainakin Suomella on nyt pelitapa, joka on ajettu hyvin sisään. Siihen luottaen ja täysin virheettömän pelin pelaten: miksei.
Uskotaan Suomen voittoon, vaikka tosiasiat puhuisivat hyvin kylmää kieltä tulevasta matsista.