Markku Myllykankaan kärkevä ja joidenkin milestä jopa muita vähättelevä keskustelutyyli on omiaan aiheuttamaan närää varsinkin niiden keskuudessa, joilla on syy tai halu uskoa puoskarihoitoihin ja uskonnollisiin selityksiin tosiasioiden sijasta. Tämä ei kuitenkaan muuta miksikään sitä, että Myllykangas perustaa argumentointinsa toistaiseksi parhaaseen olemassa olevaan tutkittuun tietoon. Ei uskomuksiin, folkloristisiin tarinoihin, eikä uskonnollisiin fantasioihin, kuten joku Tapio Puolimatka. Markku Myllykangas saattaa vaikuttaa itseriittoiselta vähätellessään humpuukimaakareita, mutta Markku seisoo tiukasti tosiasioiden takana, toisin kuin nämä uskontopuliveivarit.
En tiedä mihin väittelyyn tarkalleen ottaen viittaat, mutta Tapio Puolimatkan argumenttipankilla ei kyykytetä ketään tiedeyhteisön sisältä tulevaa näiden omaan osaamisalueeseen liittyvissä kysymyksissä, eikä juuri missään muissakaan tieteellisissä kysymyksissä. Puolimatka on ensisijaisesti uskonnosta juopunut höpöstelijä. Enkä sortune kohtuuttomuuksiin, jos väitän ettei Puolimatkalla ei ole oman kapean erikoistumisalueensa ulkopuolella minkäänlaista annettavaa tieteelle.
Puolimatkan ohella jokseenkin saman sarjan löpertäjiin kuuluu lääkäri Pekka Reinikainen, jota kovasti arvostetaan mm. kiihkohelluntailaisissa piireissä ja eritoten kreationismiin harhautuneiden parissa. Pidän tällaisia satusetiä lähinnä normaalina taustakohinana. On jo tilastollisessakin mielessä ymmärrettävää, että korkeakoulutettujen ja jopa tiedeyhteisöön päätyneiden ihmisten laajassa joukossa on koko ajan pieni hyppysellinen näitä vänkääjiä. Hurahdetaan uskoon, tehdään muutama provokatorinen kirja ja käydään ahkerasti puhumassa huru-uskovaisten tilaisuuksissa. Uskonveljien selkäänläpsyttelyt nostavat pikku hiljaa kusen päähän. Saavutettuaan jonkinlaisen gurun aseman uskispiireissä nämä Puolimatkat ja Reinikaiset kuvittelevat ylimielisyyksissään olevansa jonkinlaisia poikkitieteellisiä auktoriteetteja.