Vaan kun välttämättä ne jotka taittaa lehteä ja nostelee noita juttuja/kuvia lehteen tai nettisivuille ei ole toimittajia ollenkaan. Toki nuo sivut pitäisi oikolukea kunnolla ennen painoon menoa mutta sekään ei aina kiireessä ole välttämättä mahdollista tai sitten niitä virheitä ei vaan yksinkertaisesti huomaa vaikka miten tavaisi.
Kun niitä juttuja/sivuja pyörittelee päiväkaupalla edessään ruudulla niin alkaa tulla jokseenkin sokeaksi virheille, ja huolellinenkaan oikoluku ei välttämättä auta vaan niitä virheitä jää silti.
Päteväkään ad/graafikko/whatever ei voi olla kaikkien alojen asiantuntija; hommansa on hoitaa se taitto ja/tai ulkoasu eikä säätää sisällön oikeellisuutta, eli päävastuu faktoista jää jutun tekijälle ja muulle toimitukselle.
Virheitä sattuu toki kaikille, mutta kun niitä sattuu lähes päivittäin ja viikottain, saa ja voi jo kysäistä ammattitaidon perään. Etenkin jos ollaan suureen ääneen yhtä säännöllisesti itkemässä muiden medioiden tekemisistä, mikä se(kin) kertoo ammattitaidosta, itsetunnosta ja journalismikäsityksestä jotain.
Isommassa ja tärkeämmässä kuvassa kunnolliseksi välineiksi laskettavat mediat (esim. HS) voisivat tosiaan miettiä, kumpi on tärkeämpää: jonkun pätkän tunkeminen nettiin minuuttia aiemmin vai se tsekkausmahdollisuus. Sadannen kertaa: netti ei ole kaatopaikka, jonne voi suoltaa mitä tahansa, ellei siitä tehdä sellaista.