Sininen Lanka
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves
No, mene ja tiedä siitä. Voi olla, mutta enemmänkin painaa vaa'assa se, että on ollut oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Eput nousi pinnalle juuri sopivana hetkenä (10-20 vuotta myöhemmin ei olisi välttämättä enää onnistunut - joku muu olisi tehnyt sen heidän puolestaan) ja vetosivat ja vetoavat varmaan edelleenkin isoihin massoihin. Osasyy varmasti tarttuvilla ja elämänmakuisilla lyriikoilla, yksinkertaisista melodioista nyt puhumattakaan. Sopivasti uutta ja röyhkeää.
Ei se nyt ihan noinkaan ole. Eput olivat telakalla melkein koko 90-luvun. Kun bändi aloitti uudestaan 2000-luvun alussa, jostain syystä olivat saaneet älyttömästi uusia faneja (käytännössä monet nykyään kolmekymppiset). Sitä vastoin lähes kaikille muille kasiribändeille kävi huonommin, parhaana esimerkkinä Dingo. Viimeistä levyä on taidettu myydä noin 2000 kpl.
Ja pop-musiikissa on aina kysymys oikeasta paikasta ja ajasta. Kysymys ei ole 100 metrin juoksusta, jossa nopein voittaa. Ajatellaan vaikka Nirvanaa. 90-luvun alku oli täynnä stadionluokan pöhöttyneitä rock-bändejä (isoimpana ehkä Guns n' roses). Nirvana toi uudestaan rokkiin vaarallisuuden ja uskottavuuden. Samanlailla kuin punk 70-luvulla oli vastaliike progelle. Vaikea kuvitella, että Nirvanan nykypäivänä saisi suurta kansanliikettä, vaikka julkaisisi ensialbuminsa.
Tekeekö se sitten Martti Syrjästä aivan ainutlaatuisen lyyrikon Suomenmaassa, on ihan toinen juttu ja myös pitkälti makuasia, johon antaa leimansa myös lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvä nostalgisointi ja omat kokemukset jotka heijastelee niitä laulunsanoja. Eppujen "henki" ei kuitenkaan varmaankaan ollut epätavallista niinä aikoina, uskallan väittää näin, vaikka en nyt olekaan noita aikoja elänyt kuin korkeintaan pikkuipanana.
Tuskin tekee ainutlaatuisen lyyrikon, mutta tuskin tekevät muutkaan pop-lyriikkaa kirjoittavat. Eihän kukaan rock-kitaristikaan pärjää teknisesti parhaille klassisen musiikin soittajille?
Aika yksinkertaista ja perusasioita, osin varmasti viinanhuuruisin lasein katsottuna, luotaavaa stooria nuo pääasiassa kuitenkin on tai muuten vaan sellasta jätkien juttua. Helppohan niihin on sitä kautta perusjannun samaistua. Eikä siinä mitään vikaakaan itsessään ole, mutta minään suuren suurena verbaliikkana en kyllä henkilökohtaisesti osaa pitää noita sanoituksia.
Itseasiassa suvussani on muutama kirjoittamisesta/suomenkielestä elantonsa tienaava, ja kaikki arvostavat Martti Syrjää lyyrikkona suht korkealla. Ei nyt Lauri Viitaan verrattuna, mutta pop-musiikin saralla.
Eräänlainen ongelma kun tarkastellaan vaikka Eppujen sanoituksia on myös siinä, että niitä myöhempiä lyyrikoita aina vertaillaan näihin aiempiin. Siitä huolimatta, että ilmaisevatko omia kokemuksiaan ja tuntojaan vai ottavatko vain jostain mallia. Joka tapauksessa jälkilyyrikot voi joutua tavallaan heikkoon asemaan, vaikka olisivat esikuviaan oivaltavampia ja taidokkaampia. Riittää, että heitä pidetään plagioijina, ikään kuin suomalaisen miehen tuntemuksista kertoilu olisi joidenkin tiettyjen sanoittajien yksityisomaisuutta.
Toisin sanoen uskon, että Syrjää parempia sanoittajia on paljonkin, mutta eivät ole joko päässeet esille tai ovat ruvenneet kirjoittamaan myöhemmin, jolloin se ei ole välttämättä ollut ihan niin "tuoretta."
Ei Syrjä ollut mikään käänteentekevä kaveri suomi-lyriikassa. Tapio Rautavaara käsitteli Helismaan sanoin jo paljon aiemmin miehen tuskaa. Eikä sanoittajan ole sen vaikeampaa lyödä lävitse nyt kuin ennen Syrjää. Naiset ovat tosin tällä vuosikymmenellä ovat onnistuneet miehiä paremmin, jos minulta kysyneet.