Mitään nais- tai tyttökiekkoiluilta pois ottamatta, olihan taso tuolloin melkoisen matalalla. Ja on yhä. Suomi saa aina mitalin pelkästään osallistumalla, koutsista viis. Mutta onhan Joksa sen tason liiton puudeli, että oksat pois.
Vähän ot, mutta ei enää ole eikä saa - nimenomaan siksi, että muut maat (mm. Venäjä, Sveitsi. Saksa) ovat menneet eteenpäin ja Suomessa keskitytty tyttöjunnuissa(kin) kaikkeen muuhun paitsi pelaamaan opettamiseen. Kalen ja muiden liiton spedejen perusasenteesta lajiin ja siihen liittyviin pikkujuttuihin (mm. maajoukkue olympiakaudella puoli vuotta ilman koutsia) ei viitsi edes mainita.
Mutta joo, liiton teoriapelle Lukkarilan kaikinpuolinen perseily naisleijonien kanssa menee ehdottomasti tämän otsakkeen "näyttöihin". Sillä joukkueella ja tuohon maailmanaikaan olympiapronssin kuseminen 99-prosenttisesti valmennuksen sekoiluun niin pelillisissä kuin kaukalon ulkopuolisissa asioissa tosiaan takasi sen, ettei asiaa liiton tai just muihinkaan hommiin ole ollut - aiheesta. Bonuksena vielä sellaisten naiskiekkoikonien kuin Kirsi Hänninen ja Riikka Välilä mj-uran ennenaikainen päättäminen, vaikka Välilä palasikin vanhoilla päivillään.
Ja Ismo Läntinen. Nuff said (hyi helvetti, tuli elävän karseita muistoja Tapparan tuskakausilta ysärillä:).
Sen sijaan Urama pärjäsi kirvesrinnoissa mainiosti ja teki elämänsä virheen palatessaan Raum o ain Raum -sekoiluun - vaikka inhimillisesti on ymmärrettävää, että halusi kotinurkille. Siellä vaan mistään ei tule lasta eikä paskaa, näillä omilla pojilla varsinkaan.