Kertoo kieltämättä enemmän tänne raportoijasta kuin alkuperäisen viestin kirjoittajasta, jos ottaa jonkun saatanan työmatkustelusta kertomisen humble bragina.
Uskomaton ajatusmaailma ja hämmentävä tietää, että jollain käy edes mielessä omalta osaltaan kadehtia sitä, että joku toinen saa eikun siis joutuu istua ja notkua lentokoneissa ja terminaaleissa työnsä puolesta.
Humble bragia olisi ollut, jos Kääpiö olisi todennut lentokenttäkuljetukset ja "Baggage dropit" jonotuksineen turhiksi jo 1990-luvulla, autonkuljettajan hoitaessa kuljetuksensa suoraan yksityiskoneelle.
Työmatkailu ulkomaille oli jännittävää ja odotettua puuhaa joskus reilusti alle 3-kymppisenä. Tuonikäinen kaveri tuntee itsensä tosi tärkeäksi, kun hänet laitetaan firman rahoilla bisnesluokkaan ja ulkomaille toimittamaan asioita. Niin minäkin tunsin, vaikka minun työmatkailuni ei missään vaiheessa ollut tosi massiivista, eikä pahemmin sisältänyt eksoottisia kaukokohteita. Venäjällä kävin paljon ja muualla Euroopassa jonkin verran. Venäjällä reissasin 2000-luvun alussa niin taajaan, että passi piti uusia etuajassa, kun sivut täyttyivät leimoista. Mutta kaikki eivät pääse nuorella tai edes vanhemmalla iällä tekemään minkäänlaista ulkomaankeikkaa, joten siinä mielessä ymmärrän brag-tulkinnan.
Minulla on tullut työuralla matkapäiviä yhden vuoden aikana enimmilläänkin noin 50-60. Tuo on vielä kohtuullista. Sehän on suunnilleen yhtä kuin viikon työreissu kerran kuussa, tai pari 2-3 päivän matkaa. Olen kohdannut matkan varrella monta Suomesta käsin työskentelevää tyyppiä, joilla on vuodessa enemmän ulkomaantyöpäiviä kuin suomipäiviä. Sellaisestakin moni tykkää aluksi, mutta harvempi enää muutaman vuoden kuluttua. Nykyisin olen aika tyytyväinen vähäiseen työmatkailuuni. Viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana en ole tehnyt yhtään ulkomaille suuntautunutta työmatkaa, ja kotimaassakin olen liikkunut aika vähän. Myös sellainen hyvä puoli asiassa on, että privaatisti tehdyt loma- ja muut matkat tuntuvat taas joltakin.
Kun Iker tuli maininneeksi autonkuljettajan, niin enpä malta olla heittämättä vettä kiukaalle, varsinkin kun ollaan valmiiksi humble brag -ketjussa. Entisen työnantajani palveluksessa minä ja kollegani saimme toisinaan kutsuja muutamien suurten toimijoiden sidosryhmätilaisuuksiin. Niitä järjestettiin eri puolilla Europpaa. Olimme todenneet, että nuo olivat arvokkaita reissuja, mutta koska sisältö oli vahvasti informaatiopainotteista, niin emme pitäneet sitä korruptionakaan. Osallistuin vuosien aikana useisiin tuollaisiin tapahtumiin. Konsepti oli aina suunnilleen sama järjestäjästä riippumatta. siis pari täyttä päivää ohjelmaa, laadukas hotelliyö välissä, ja juhlavat puitteet. Vieras haettiin lentokentältä tai hotellista näyttävästi parhaalla saatavilla olevalla kalustolla, eli yleensä S-sarjan Mersulla, pitkällä Lexuksella, Audi A8:lla, jne. Kutsuvierasdinnerit olivat samaa sarjaa, eli tinkimätöntä tasoa yksityiskohtia myöten. Tuolla tavoin ympäri maanosaa saapuvia kutsuvieraita pitää tietysti hoitaakin, jos halutaan tehdä asiat viimeisen päälle. Noista autoista sen verran vielä, että Lontoossa maneerit hallinnut jeeves kertoi minulle ystävällisesti, että presidentti-Lexuksen erillisissä takaistuimissa on myös hierontatoiminto. Istuinhierontaa olikin mukava käyttää, kun ajomatka tapahtumapaikkaan otti varmaan puolitoista tuntia. Arvostin myös sitä, että saatavilla oli viilennettyjä kivennäisvesiä ja talouslehtiä.
