Arttuneros kirjoitti:
varmaa veskaria ei olekkaan jos olisi niin eiköhän semmonen sitten kannattaisi mottipäisellä summalla hankkia.
Varmaa veskaria ei ole ehkä kirjaimellisesti olemassa, mutta käytännössä varmoja veskareita on pilvin pimein, siis sellaisia joiden tason ei tarvitse yhtäkkiä pelätä romahtavan 5 otteluksi peräkkäin, kuten "Kilvelle" kävi. Olen nähnyt paljonkin huonompia yksittäisia otteluja monilta maalivahdeita jääkiekossa, mutta en koskaan tuollaista sulamisputkea kuin Kilpeläisen playoffit.
Nythän ei ole kyse siitä, että olisi pitänyt olla jotain maagisia torjuntoja, vaan Jokerit olisi mennyt Lukosta ohi heittämällä normitason SM-liigavahdin työskentelyllä – siitä huolimatta, että Lukkokin taisteli hyvin. Kilpeläinen on teknisesti ehkä erinomainenkin liigavahti (kuten runkosarjakin osoitti), mutta
mestaruutta joka vuosi tavoitteleva jengi ei voi pitää sellaista kaveria ykkösenä, jonka hyvän ja huonon päivän ero on niin suuri kuin Kilpeläisellä. Ja pahinta on se, että hänen huonot päivät voivat jatkua putkina pelkkien yksittäisen huonojen matsien sijaan.
Kilpeläinen sai epävarman leiman otsaansa ansaitusti ja se leima jäi varmasti ainakin koutsien, seurajohdon ja fanien mieleen. Jos tuo veskarin epäluotettava leima on myös kenttäpelaajien mielessä, niin se tekee heidän työskentelystään epävarmempaa ja tilanne on siinäkin mielessä kestämätön vähänkin pidemmällä tähtäimellä. Kilpeläinen on nähtyjen evidenssien valossa yksinkertaisesti liian herkkä, taikauskoinen tai muuten henkisesti epäbalanssissa oleva kaveri ykköskassarin rooliin Jokereissa.
Toistan vielä: Kilpeläinen on taidoiltaan hyvä veskari ja on teoriassa mahdollista, että Kilpeläinen pysyy torjumaan jopa mestaruuden itselleen jossain. Mutta hänen hyvän ja huonon päivän ero on yksinkertaisesti liian suuri mestarisuosikin (eli suurilla resursseilla ja pysyvillä menesytspaineilla operoivan seuran) ykkösmaalivahdiksi. Kuten tuossa ylläkin todettiin, maalivahdin kanssa ei voi mennä high risk – high reward -periaatteella. Kenttäpeliä valtaosin hallitsevan laautujoukkueen kannattaa hankkia mielummin low risk – medium reward -veskari. Sellainenkin riittää mestaruuteen, mutta ei tuo sitä ns. yksin.
Hyvää juhannusta myös Eero Kilpeläiselle, mutta bisnes on bisnestä.
Eikä sovi unohtaa että jollain tavalla Jokereiden sulaminen oli myös Dufva vs Lämsä taistoa, Dufva antoi nuorelle koutsille opetuksen mitä menestyminen vaatii. itse en edes lähtenyt kovin varma menenstyksestä playoffeihin, koska ei Jokereiden peli osottanut millään tavalla varmoja menestymisen merkkejä. Kuntopuntarissakin viimeiset 20 peliä runkosarjasta ei taidettu olla kovin vahvoilla.
Nyt mennään jo reippaasti huhuketjusta pois, mutta runkosarjan lopussa Jokerit (ja myös Kilpeläinen) pelasivat vähintään niin hyvin kuin jo hyvät asemat pleijareihin varmistanut joukkueen voi odottaa pelaavan, eli ottivat riittävästi rutiinivoittoja. Jokerit voitti 7 ottelua viimeisestä kymmenestä.
Jokerit itse asiassa nosti pelitasoaan playoffeissa ja varsinkaan asenteessa ei ollut mitään vikaa, pl. ehkä toinen Lukko-matsi,
mutta siinäkin Kilpeläisen statsit olivat: 12 torjuntaa ja 5 päästettyä maalia. Esitä siinä sitten voittavaa jääkiekkoa.
Lämsän ja Dufvan kohdalla oppipoika vs konkari -asetelmasta en ole konkreettisia esimerkkejä nähnyt. Koutsin tehtävä on saada joukkueensa taistelemaan(=latautumaan otteluihin) ja luomaan järjestelmällisemmin maalipaikkoja kuin vastustaja(=hyvä pelitaktiikka). Jokerit taklasi ja loi maalipaikkoja huomattavasti enemmän kuin Lukko, mutta koutsit ei voi vaikuttaa torjuntoihin tai viimeistelyyn. YV oli kiisaton ongelma ja se menee myös koutsien piikkiin, mutta siinäkään ei tapahtunut mitään Dufvan Jokereille aiheuttamaa romahdusta, vaan ongelmat oli pidemmältä ajalta. Oli jo ennen playoffeja tiedossa, että Jokerit ei voita mestaruutta maalintekokilpailulla, vaan pääsääntöisesti 2-3 tehdyn maalin per matsi pitää riittää voittoon. Ja normaalilla maalivahtipelillä (ja Kilpeläisen runkosarjatasolla) se olisi riittänytkin.
Sekin oli ongelma Jokereissa, että valmennuksella ei ollut missään vaiheessa oikeaa luottoa kakkosmaalivahtiin(Tuohimaa), jolla olikin kieltämättä tapana päästää yksi helppo maali per ottelu. Ainoastaan tässä suhteessa kyseenalaistan Lämsän toimet, sillä Kilpeläinen olisi pitänyt pysyvästi vaihtaa Tuohimaahan viimeistään neljännen pelin jälkeen. (
Valtonenhan olisi heittänyt Kilpeläisen helvettiin jo toisen matsin jälkeen :)
