Peli on todellakin toimiessaan ollut mukavaa katsottavaa, mutta pirun kaukana valmiista. Pessimistillähän SWOT-analyysi typistyy WT-analyysiksi, joten ruusuja ei näy. Kauden edetessä tämä nykyinen systeemi voi nimittäin lyödä nilkoille pahemman kerran jos siihen ei kehitetä apupyöriä.
- Hyökkäyspelaaminen edelleen upeaa katsottavaa. Vahvistuu vain entisestään mielipiteeni siitä, että Rautio on luonut Kerholle toimivan hyökkäyspelin. Selinin koohotuskiekko näyttää todellakin olevan enää vain muisto.
Minun mielestäni Kerhon hyökkäyksissä todellakin on paljon hyvää. Tilastointia en ole harrastanut, mutta hyökkäykset tuntuisivat päättyvän laukaukseen aika suurella prosentilla. Kontrollimiesten mielestä pitäisi tietysti pelata pitkillä hyökkäyksillä, mutta keijolla on nyt vahva tunne että näillä suoraviivaisilla hyökkäyksillä tulee tulosta. On myös yleisöystävällisempää.
Toisaalta sitä minä en näe, että miten tämä Kerhon nykyinen systeemi olisi vähemmän koohotuskiekkoa kuin Atun vastaava. Atun systeemissä jätkät sentään tiesivät aika hyvin mitä milloinkin pitäisi tehdä, ja mistä apu löytyy. Tässä Kairan systeemissä skenaariopaletti on vielä sen verran vajavainen että sieltä löytyy vielä ruotsinlaivan kokoisia mustia aukkoja.
- Hienosti tullaan alueelle siniviivan yli syöttäen joko laiturin tai sentterin toimesta. Toki välillä joudutaan myös lyömään kiekko päätyyn jos tilanne sitä vaatii. Toisessa erässä Kerho alkoi myös mennä agressiivisemmin maalille ja sai sitä kautta enemmän tilanteita.
Keskialue ylitetään komeasti silloin kun vauhtiin päästään, ja varsinkin keskialueen käännöt toimivat mukavasti. Eniten töitä kuitenkin joudutaan tekemään lähdöissä omista. Ainakin alkuun yritettiin aivan liian nopeasti, ja homma meni koheltamiseksi. Näitä ei oltu treenattu läheskään niin paljon kuin olisi pitänyt, tai sitten treenien laadussa oli korjaamista. Etäisyydet kuitenkin repesivät aivan järjettömiksi, eikä meidän pakkikalustolla taito riitä ampua koko iltaa 30 metrin avauksia.
On toki sanottava, että esimerkiksi Järveläisen maali Tapparaa vastaan oli hyvä esimerkki siitä kuinka homma voi toimia silloin kun palikat napsahtavat kohdalleen. Porkkanat hönkivät päälle useammalla äijällä ja sekunnin murto-osia myöhässä; Koko forecheck-paketti ohitettiin todella kauniisti parilla napakalla ja lyhyellä syötöllä ja sen jälkeen jalalla runtua aivan perkeleesti yli keskialueen niin että syöttösuuntia on kuitenkin auki. Tämän jälkeen hyökkäys päätetään laadukkaaseen laukaukseen josta tuli maali. Kaikin puolin hyvä suoritus, IMO.
- Kova luistelutempo ja nopea keskialueen ylitys toi HPK:lle useita ylivoimahyökkäyksiä. Hyvänä esimerkkinä Rautiaisen maali, jossa Teemu sai kiekon laidasta Rendulicilta ja pääsi aivan yksin Metsolaa vastaan.
Kova luistelu on aina hieno homma, ja on tietysti merkkinä siitä että treeni on ainakin jollakin tasolla tarttunut jalkoihin. Ilman hyvää jalkavoimaa ei pärjätä - se on fakta. Tämä nyt ei kuitenkaan missään nimessä voi olla mikään viisastenkivi, joka asetetaan kantavaksi teemaksi joukkueen pelille. Joka ikinen jengi pyrkii kovaan luisteluun, ja joka ikinen jengi tulee kauden edetessä luisteluvoimaansa parantamaan. Kovalla luistelulla ei kategorisesti erottauduta yhdestäkään liigajoukkueesta, joten kilpailuedun on löydyttävä jostakin muualta.
Kyllä tuossa vaan on todella hyvät aihiot olemassa. Rintamahyökkäykset, maalille meno, jopa toiseen aaltoon pelaaminen, nopea pelinkääntö keskialueelta, kiekkokontrolli.
Ensimmäisissä peleissä tuota kontrollia en kyllä oikeasti nähnyt missään. Minun silmiini peli näytti lähinnä kädettömän AHL-jengin rälläämiseltä. Tapparaa vastaan joukkue tosin ryhtyi jo välillä ottamaan henkeäkin; Joka ikiseen väliin ei välttämättä kannata lähteä alivoimaisena rynnimään, kun taitoa kuitenkin on käytössä hyvin rajallinen määrä.
Muistuttaa siis siinä mielessä Jalosen ajan Kerhoa. Enkä nyt siis suoraan väitä, että Kerho pelaisi yhtä hyvin kuin silloin, kunhan vertasin vain.
Puhuit tasaisesta maalipaikkojen kertymisestä, ja sitä en kyllä kiistä. Nappaan vain kiinni tuosta vertauksesta Jaloseen. En ole tähän mennessä kamalasti "jaloslaista" peliä Kerholta nähnyt. Siinä systeemissä kaikki oli treenattu viimeistä piirtoa myöden selkärankaan, ja niitä pienpelejä & erilaisia lähtöskenaarioita harjoiteltiin aivan tolkuttoman paljon. Suuri osa pelirohkeudesta kentällä tuli harjoituksen tuottamasta tiedosta ja varmuudesta - siitä, että joka jätkä tiesi mihin ja koska apu tulee, ja mitkä syöttösuunnat ovat milloinkin auki. Koko se hirvittävä harjoitusmäärä tähtäsi siihen että pelaajat reagoisivat "oikein", ja ainakin periaatteessa jokaiseen vihollisen temppuun löytyi valmis ratkaisu. Peli tietysti näytti - varsinkin Jalosen ensimmäisinä vuosina - iloiselta ja vapaalta taitokiekolta, mutta totuus oli se että koko touhu oli oikeasti todella kurinalaista ja lähes brutaalin harjoittelun tulosta. Lottoaisin että se armoton harjoitepankin hinkkaaminen on tällä hetkellä päällä Pietarin jäähallissa...
Kairan systeemi ainakin näyttää huomattavasti löyhemmältä laissez faire -tyyliseltä pelaamiselta. Toimii hienosti silloin kun toimii, ja pettäessään kuoppa on niin syvä ettei sieltä nousta millään. Ehkä - ja toivottavasti - äijät saavat piestyä siihen kauden edetessä hiukan enemmän selkärankaa. Hyvää joukkueen pelistä kuitenkin löytyy paljon.