Mulle on ihan sama mitä se on, eikä politiikka ollut mikään pointti tässä. En ole tietääkseni edes tuonut sitä esille.
Urheilussa taitaa kuitenkin mennä niin, että työsopimusta ollaan purkamassa, mikäli et hoida hommaasi. Tässä tapauksessa Karjalainen ei onnistunut saamaan kiekkoa kiinni.
Hänellä tietenkin oikeus palkansaantiin, mutta turha ulista kun ei kutsuta juhliin tai ei pidetä osallisena joukkueen arjessa.
Jos on niin maaginen, niin olisi luullut paikan jostain löytyvän. Mestarivahti kyseessä. Buyoutin kautta uusiin haasteisiin.
En ole väittänyt, että olisit sanonut väreistä mitään. Pahoittelen, jos sellainen mielikuva syntyi. Viittasin vain tuohon, että rouva Rautio ei hyväksynyt sopimuksen purkua.
Siihen mennessä, kun Karjalainen hyllytettiin, mikään otteluissa nähty ei osoittanut, että hän olisi merkittävästi huonompi maalivahti kuin Voutilainen tai Reijola. Lukekaapa huviksenne tämän palstan mielipiteitä maalivahtikolmikon esityksistä alkukaudella. Yhdessä ottelussa Karjalaiselle kolme tähteä ja kentän paras pelaajaja, toisessa ottelussa vaihtoon pommitetun Voutilaisen tilalle ja ihan hyvä peli, kolmannessa kaksi päästettyä maalia. Torjuntaprosentit kestävät vertailun. Tosiasia on, että Karjalainen ei ollut tuohon mennessä huonompi kuin Voutilainen tai Reijola, mutta hän oli ainakin jälkimmäistä selvästi kalliimpi, ehkä kallein kolmesta. Lisäksi Kerhossa nähtiin enemmän potentiaalia kahdessa muussa maalivahdista, mutta sekin oli osin spekulaatiota ja toiveajattelua. Eipä tuo Reijolakaan jatkosopimusta ainakaan vielä saanut.
Toivanen kertoo, että kaksi kertaa tarjottiin sopimuksen purkua. Kukaan meistä ei tiedä, millä ehdoilla, joten on aivan turhaa spekulaatiota väittää, että Karjalaisen olisi pitänyt tarjous hyväksyä. Karjalaisen mielestä tarjous ei ollut riittävän hyvä. Varmasti hän pohti asiaa myös uran jatkon kannalta.
Ja jos Karjalainen oli liigaan liian huono maalivahti, mitä HPK pelkäsi? Että joku kilpailija saa huonon maalivahdin lähes ilmaiseksi?
Mielestäni tuo Hämeen Sanomien juttu oli kuitenkin varsin asiallinen, joskaan HPK:n näkemystä siinä ei ollut. Oliko kysytty, sitä emme tiedä. HPK:sta on tehty viime vuosina haastatteluja ”avoimen pelin” nimissä. Tämä case on ollut varsin kaukana siitä, toki osa seikoista on jo yksityisyyden vuoksi luonteeltaan salassapidettäviä.
Se, mikä Pennasen rooli tässä kaikessa on, siitä en oikein osaa muodostaa mielipidettä. Pennanen kuitenkin puhui terapiassa käynnistään ja monista oppimistaan asioista. Tämä case toivottavasti on opettanut myös jotain. Pelillisten asioiden osalta hän on kiistattomasti huippuosaaja. Toivottavasti hän on sitä myös ihmisten johtajana - jos ei ole jo nyt, niin edes myöhemmin.