Karjalaisen eristäminen oli tarpeetonta. Kun kerran häntä ei haluttu asetella joukkueen pelaavaan maalivahtikaksikkoon (tästä voi olla montaa mieltä, oliko hän merkittävästi tai itseasiassa lainkaan huonompi kuin Voutilainen tai Reijola), voi vain pohtia, miksei voinut jatkaa kolmosmaalivahtina, samalla kuitenkin hakien uutta seuraa? Mistään asenneongelmista, joukkueen ilmapiirin myrkyttämisestä tai muusta vastaavasta ei ole raportoitu. Kuka siinä yhtälössä olisi hävinnyt? Nyt tappion kokivat sekä HPK, HPK:n julkisuuskuva että Karjalainen itse. Kaikilla on paha mieli, mahdollisesti eri syistä, mutta kuitenkin.
Jokatapauksessa tämä näyttäytyy pelaajan tarkoituksellisena ulostamisena. Eristetään yksilö nurkkaan, jotta taipuisi helpommin vaatimuksiin. Joku voisi saada kuvan, että Meidän Kerhossa yritetään polkea seuran työntekijän psyykettä alas jotta tämä suostuisi sopimuksen purkuun. Huomautan, tämä on erittäin vahvaa kärjistämistä ja asia ei ole mennyt vielä toivottovasti sille tasolle, että näin suoraan voisi sanoa, mutta kaikuja siitä voisi tulkita olevan. Ja jos tällaistä pidetään yksiselitteisesti oikeana menettelynä, voidaan tilannetta viedä tulevaisuudessa entistä kyseenalaisempaan suuntaan. Missä inhimillisyyden rajat menevät, sen määrittävät toki kaikki itse, arvokysymyksiä kuitenkin loppujen lopuksi.
"Kyllä me voidaan näin tehdä, kun muutkin tekevät" -selityksille en lämpene, omassa päässäni väärä ei yleensä muutu oikeaksi vaikka suurin osa toimisi yhteisenä rintamana sillä väärällä tavalla. En tosin osaa tässä kohtaa sanoa pitääkö väite "yleisestä käytännöstä" edes paikkaansa. Tietysti jos näin on, pitää huomauttaa, että pikkuseuran on kaiketi vaikeampi olla edelläkävijä näissä asioissa, jos joku kyseenalainen toimintamalli on yleisesti käytössä. Ehkä tämä herättää laajempaakin keskustelua, saas nähdä.