"Samalla polulla minä kai olin kuin vaikka Mikko Rantanen, mutta Rantanen on Stanley Cup -voittaja, enkä minä koskaan edes päässyt pelaamaan NHL:ssä, Louhi sanoi."
"Vain yksi pelaaja sadasta päätyy kiekkoammattilaiseksi. NHL:ään ikäluokasta pääsee 0,2 prosenttia, Louhi sanoi.
– Ja kun tämä on fakta, ihmettelen sitä, miksi järjestelmä on luotu palvelemaan nimenomaan sen yhden prosentin tarpeita."
Louhi kai tarkoittaa, ettei ole tiettyä polkua vaan jokaisen polku on yksilöllinen.
Kiitos kaikille artikkelin avaamisesta.
En oikein tiedä miten lähestyä asiaa. Ensinnäkin ne pelaajapolut, joista olen esityksen nähnyt ei ole yksikään sisältänyt NHL määritystä. Nämä esitykset ovat seurojen luomia grafiikoita ja puheissa esitys saattaa olla aina toisenlainen ja NHL siellä ehkäpä mainittu. Liigaorganisaatioiden pelaajapoluthan ovat monisäikeisiä. Yksi polku johtaa Liigaan, toinen Mestikseen ja loput jonnenkin muualle akatemioiden kautta. Minun mielestäni seurojen kuvaamat polut ovat juurikin yksilöllisiä ja kertovat eri reiteistä erilaisiin lopputulemiin.
Eihän liigaorganisaation pelaajapolulla oleminen tarkoita NHL paikkaa, eikä Liigapaikkaakaan. Ehkä hirttäydyn ihmettelemään liikaakin tuota Jykän oman uran jäämistä Liigakiekkoilijaksi.
Kokonaan toinen asia onkin ketä järjestelmä on luotu palvelemaan. Näitä 0,2% ikäluokasta, jotka ovat matkalla NHL:llään vai tuota prosentin osuutta ketkä siitä tekevät ammatin Liigassa tai euroopan sarjoissa. Ymmärrän kyllä täysin, että kilpaurheilun polku on oltava tuon prosentin eteenpäin mahdollistavaa. Miten muuten heidän eteneminen mahdollistettaisiin? Tämän tasoinen toimintahan antaa vielä jälkeen päin kehittyvillekin mahdollisuuden nousta mukaan. Seuraava rappunen mielestäni onkin se paikallinen murheenkryyni. HPK:ssahan ei kilpajoukkueen ulkopuolista tekemistä voi muuta kuin vitsiksi luokitella. Tästä syystä poluissa, tarkalleen ottaen niiden rakenteissa on seurojen välillä eroja. Jossain muualla pelaajalle tarjotaan oman tasoinen paikka harrastaa ja sieltä on myös polku takaisin sinne polulle, joka johtaa esimerkiksi kohti Liigaa. Meillähän ei tällaista ole ja vaikuttaa ettei sellaiseen ole haluakaan. Saattaa johtuen kaikkinensa resurssien puutteesta. Keskeisintä ei ole se mille sarjatasolle mikäkin akatemia ilmottautuu, vaan se kuinka arkitoiminta on järjestetty ja mitkä ovat sen puolesta kehittymisen mahdollistaminen.
Näistä olemme tuolla junioripuolen ketjuissa paasanneet monia vuosia, joten ei näistä sen enempää.
Viimeaikoina olen miettinyt suurta ulkomaalaisten pelaajien määrää meidän juniorisarjoissa. En ole pystynyt vielä muodostamaan kokonaiskuvaa miten tuo vaikuttaa meidän jääkiekkoiluun. Nostavatko he näiden sarjojen tasoa, jolloin myös meidän terävin kärki saa kovempi tasoista tekemistä? Vai vievätkö he paikkoja kotimaisila pelaajilta, koska monessa joukkueessa on rajattu määrä vapaita pelipaikkoja? Tämä saattaa olla iso haaste nimenomaan niillä paikkakunnilla joissa ei kakkosjoukkueen toiminta ole laadukasta. Pääkaupunkiseudulla missä joukkue löytyy omalle tasolle ei tämä ehkä suurta uhkaa muodosta. Jääkiekkoliiton keihään kärki on kuitenkin A-maajoukkue. Näistä nyt juniorisarjoja pelaavista ulkomaalaisista ei sinne pelaajia tule. Liiga toki voi heistä hyötyä, ehkä. Mitä vaikuttaa paikallisesti kiinnostavuuteen aloittaa harrastus, jos juniorijoukkueet ovat puolillaan ulkomaalaisia ja oman kylän/ koulun pojat loistavat poissaolollaan? Vaikuttaako ylipäänsä mitään?
www.ts.fi
