Samaa sitä itsekin tulee mietittyä ja tietysti se oma pohdinta on sikäli hataralla pohjalla, kun ei ole mitään siteitä toimintaan edes junnupuolella saati kilpaurheilupuolella.Tulet @Läskisalo kirjoittaneeksi auki sen, mikä tässä on itselläni se suurin huoli tai pelko. Jos ja kun Haapea vastaa juurikin enemmän siitä harjoittelupuolesta ja henkilökohtaisesta kehittymisestä ja Rajamäki hankkii pelaajia edustuksen ja a- ja b- junioroiden tarpeisiin, niin kuka Kerhon urheilujohdosta sparraa, valmentaa ja kehittää itse peliä? Toimii valmennuksemme tukena ja sparrina ja varmistaa, että valmentajan vaihtuessa, HPK:lainen pelitapa jatkaa kulkuaan. En näe, että se voi olla Louhi, koska silloin on puurot ja vellit hieman sekaisin. Tai se asettaisi nykyisen urheilujohdon/jääkiekkojohdon pelinymmärryksen hyvin kyseenalaiseksi.
Nyt kun urheilujohtajia on kaksin kappalein, niin onko kukaan valmennuksen lisäksi vastaamassa (lue= johtamassa) itse pelistä tai sen kehittymisestä? Tässä mallissa käy herkästi pennaset, ja kaikki leviää käsiin päävalmentajan poistuessa. Esim. Lukon mallissa Kalle Sahlstedt tulee luonnehtineeksi, että hänelle urheilujohtajana puolet on pelaajista huolehtimista ja puolet itse pelistä.
Mietin asiaa itse kuitenkin enemmän siltä kantilta, onko nykytrendissä tärkeämpää ohjata ja kehittää pelitapaa tarkasti organisaatiotasolla, kuten aikoinaan jaloslais-pennaslais-sihvoslais-HPKhautomossa, selvästikin menestyksen johtaen, vai onko tärkeämpää poimia nykypelistä hpklaisittain merkittävimmät pääkohdat, ja siitä eteenpäin johtaa tärkeimmät niitä pääkohtia tukevat ominaisuudet, ja keskittyä niiden ominaisuuksien kehittämisen maksimointiin ja kehityksen dokumentointiin, jotta Kerholla olisi kilpailuetua nuorten pelaajien rekrytointimarkkinassa ja pidemmässä juoksussa omavaraisuuden kautta kilpailukykyisen liigajoukkueen rakentamisessa.
Tässä toisessa mallissa mentäisiin tietyllä lailla merkittävästi yksilö edellä, jopa jollain tasolla urheilullisesta menestyksestä tinkien edustusta alemmilla sarjatasoilla. Valmentajarekryissäkin tietysti pitäisi edetä tavoitteet mielessä ja painottaa henkilökohtaisen kehityksen valmentamista.
Optimaalista tietysti olisi, jos molempia polkuja voitaisiin tehdä menestyksekkäästi yhdessä, mutta en näe Kerhon kokoisella organisaatiolla siihen resursseja, ainakaan tässä vaiheessa.
Siksipä näen tärkeinä myös edustuksen valmentajaa rekrytessä, että sieltä löytyy tekijä, jonka pelissä ja pelin valmentamisessa näkyy selkeästi ne ydinpääkohdat, jotka tässä kerholaisessa pelianalyysissä on tunnistettu. Samalla Kerhon päävalmetajuuden mukana lankeaa tietty vastuu sparrata niitä muita organisaation valmentajia sen pelin valmentamisessa. Tästäkään syystä Kerhon päävalmentaja ei voisi/saisi olla kukaan märkäkorva.
Vielä yhteenvetona näen itse saman tyhjiön pelin valmentamisen saralla, mutta toisaalta sen tyhjiön täyttämään vaadittaisiin myös sellaista henkilöä, jolla on kompetenssia myös tähän toiseen osioon ja joka oikeastaan voitaisiin organisaatioon tuoda vielä esimiesasemaan Haapean ja Rajamäen yläpuolelle. Niminä tästä valtakunnasta ei tule mieleen kuin Pennanen ja Jalonen ja ehkä varauksin Lehkonen. Muitakin varmasti on mutta en osaa heitä nimetä. Tämä toki vaatisi merkittäviä rahallisia lisäresursseja.
Toinen tapa olisi kehittää nykyistä kiekkojohtajan vakanssia tähän suuntaan, mutta taas tullaan resurssikysymykseen. Itse asiassa nykyisellään jääkiekkojohtajamme tuntuu olevan pelaajakoordinaattori hienommalla tittelillä.
Ja jos siihen Lukkoon vielä mennään, niin siellä Sahlstedtilla on käytössään paljon rahaa sekä edustukseen, että nuorten shoppailuun, joka varmasti molempia osia helpottaa, mutta en siltikään näe, taaskaan ulkopuolelta, onko hänellä kompetenssia sparrata itse peliä.