Realiteetti tällä hetkellä taitaa olla, että vaikka ns. välikausi tulossa ei se liialti yleisömäärissä saisi näkyä. Onko menestykseen tottuneessa Hämeenlinnassa mahdollista saada ihmiset joukkueen taakse vaikkei edes pleijaripaikoista taisteltaisi.
Nämä nyt jakaa hirveästi mielipiteitä, että pitääkö omaa seuraa tukea vaikka meininki olisi minkälaista kuraa. Todellisuus nyt kuitenkin taitaa olla vain se, ettei täällä enää (liiga)kiekkoa pelata jos yleisömäärä on tulevalla kaudella joku 2000.
Ehkä toimistollakin voitaisiin käynnistää joku kampanja "paremmasta huomisesta" ja avoimesti kertoa seurayhteisölle, ettei seuran tulevaisuus tule jatkumaan, jos ihmiset eivät löydä paikalle.
Itse pyrin mahdollisimman paljon käymään peleissä tulevalla kaudella, koska nään pahempana Kerhon konkurssin kuin nykyisen toiminnan tukemisen. Ymmärrän kyllä niitä ketkä eivät nykyistä meininkiä halua tukea ja käyttävät aikansa muualle, mutta nyt jos koskaan Kerho tarvitsee yhteisöltä tukea.
Itse toivon ja uskon, että me esimerkiksi täällä Jatkoajassa tai muuten vaan henkilöt joille Kerho merkkaa paljon, tukevat kyllä seuran toimintaa kohtuu hyvin. Toki kukin oman kykynsä mukaan.
Mietin sitä satunnaisempaa katsojaa, joka saattaa olla paikkakunnalle muuttanut, tai jääkiekosta ylipäätänsä kiinnostunut, tai etsii kohtaamispaikkaa tai ajanviettoa esim. kaverinsa kanssa. Onko HPK ja sen tulevan kauden jääkiekko-ottelut heille vaihtoehto? Millä HPK:n ympärille saataisiin positiivista pöhinää, raikkaita mielikuvia ja kun se ihminen kerran sinne hallille saataisiin, miten se kokemus olisi sellainen, että tänne pitää tulla uudestaan! Hallista en sen enempää viitsi parkua, se on karmea ja lahoamassa käsiin, mutta sillä pitää nyt mennä ja sinne pitää luoda niin hyvät olosuhteet kuin mahdollista siinä ympäristössä.
Menestys ja voitot on varmasti yksi juttu, toinen voi olla viihdyttävä joukkue, kiinnostavat pelaajat etc. Usealla urheilun seuraajalle kilpaurheilu tarkoittaa sitä, että ollaan kilpailemassa. Vaan mukana oleminen tai roikkuminen ei tee kenellekään pidemmän päälle hyvää, ei ainakaan huippu-urheilussa. Toki, se kilpailu sisältää aina myös sen karvaan tappion, useinkin.
Mutta siinä touhussa kuuluu olla toivoa, uskoa ja sellaista aitoa halua taistella jostain suuremmasta. Esim. että ensi keväänä nähdään pitkästä aikaa ensinmäinen oikea pudotuspelimatsi Rinkelinmäellä. Sen pitää olla realistinen unelma.
Kerho on ollut tukevasti Liigan hännillä nyt neljä kautta putkeen. Raikas ja lupauksia antava startti muutamalla voitolla voisi olla sellainen positiivisen kierteen aikaansaava voima. Se voisi saada yleisön liikkeelle. Olen korviani myöten täynnä tätä Kerhon reppanaksi tekemistä, realiteettiin kilpalaulantaa, kuinka me ei voida enää olla mitään, koska taloudelliset realiteetit. Ne Antti Pennasen mainitsemat ilmaiset asiat on meiltä ja seuralta päässyt unohtumaan.