Tämä on kyllä opettavainen keskustelu.
Olen aina ollut sitä mieltä, että jos jollain kovenee katsellessaan kahden miehen välistä fyysistä kanssakäyntiä, niin siinähän kovenee. Kaikilla meillä on ne omat juttumme, josta kiksit otetaan. Minä en noista nujakoinneista ole suuremmin välittänyt, joskaan en niitä riesaksi asti jaksa nostaa.
Nyt olen kuitenkin oppinut kiekkonujakoinnista asian, jota en ennen tiennyt. Se, että sellaista lähtee karkuun, on paitsi fiksua, niin myös raukkamaista, rohkeaa, oikeutettua ja ämmämäistä. Ja minä kun olen luullut tätä asiaa yksinkertaiseksi.
Kovin vahvaa kantaa en viitsi ottaa, koska olen tuota tilannetta vain videoklipeistä katsonut, mutta luettuani erään umpipuusilmäisistä kirjoituksistaan tunnetun nimimerkin ketään yllättämättömän kommentin olen taipuvainen uskomaan, että karkuunlähtö oli enemmän pelkuruuden kuin rohkeuden syytä, ja fiksuutta koko tilanteessa ei ole rahtuakaan.
Ainiin, ei niitä pelejä oikeasti kannata ratkaista varsinaisella peliajalla. Annetaan sen kärjen vaan mennä menojaan, kyllä meille riittää jos ollaan ehkä kuuden sakissa.