strato kirjoitti:
itseasiassa evankeliumeita on kirjoitettu sinä aikana kun Jeesuksen opetuslapset ovat vielä eläneet tai osa on elänyt. Toisekseen suullinen perimätieto on ollut silloin aivan erilainen. Toisin sanoen, ihmiset muistivat asioita silloin paremmin, koska ei ollut niin paljon kirjallista tietoa. Tietysti historiankirjoitus ei ollut tyylillisesti samankaltaista.
Ensimmäiset evankeliumit on kirjoitettu n. 60 j.a.a., siis n. 30 vuotta Jeesuksen oletetun ristiinnaulitsemisen jälkeen. Ensimmäiset maininnat UT:n Jeesuksesta ovat siis tuolta ajalta.
Jeesuksen ajalta, siis ajanlaskun alusta on kuitenkin historiantutkimuksessa kaikenlaista infoa ja muistiinpanoja, jotka sotivat noita tarinoita, ja Jeesusta tuollaisena hahmona, vastaan, verollepanoista keisareihin. Kumpaa pidät luotettavampana? Tietoa tuolta ajalta, vai vuosikymmeniä sen jälkeen? Ei millään pahalla, mutta unohdin että tässä kohtaa historiankirjoituksen tyyli muuttuukin uskonasiaksi.
strato kirjoitti:
En edelleenkään näe Jeesuksen naimattomuutta samalla tapaa suurena ongelmana kuin sinä. Ainoat tutkijan lausumat mitkä tiedän on se, että lopullista tietoa naimattomuudesta ei ole. Voi olla, että oli naimaton. Missään en ole kohdannut sitä, että se olisi valtava ongelma.
Niin siis sehän on ongelma tuon ajan juutalaisuudesta VT:een opetuksiin asti, kuten juuri sanoin. Ei valtava, mutta yksi olennainen monista.
strato kirjoitti:
Niin luomiskertomusta voi tulkita monella tapaa. Kirjaimellisesti kuten kreatonistit, luterilaisessa kirkossa usein allegorisesti eli vaikka siten, että se kertoo jotain Jumalan tahdosta. Kolmanneksi voi uskoa tai pikemmin olla uskomatta.
Vain tähden räjähtäessä syntyy universumissa alkuaineita joista me pohjimmiltaan koostumme. Jos luomiskertomus voidaan rinnastaa niin että Jumala on tuo tähti joka räjähtää, niin sitten luomiskertomus on oikeilla jäljillä. Jos taas puhutaan VT:n Jumalasta joka ei edes tiedä että maa kiertää aurinkoa eikä päinvastoin, on uskon oltava todella kova.
strato kirjoitti:
Uskonnollisissa aiheissa on aina hiukan oma diskurssinsa. Uskon sisällöstä ei voi puhua kauheasti sillä argumentilla, että ne ovat satua. Oletus, että ne ovat satua syö tietysti niiden merkityksen. Silloin esimerkiksi on aivan sama mitä Jeesus oli mieltä. Eihän hänellä siinä tapauksessa ole mitään auktoriteettia.
Niin kauan kuin uskonnolliset aiheet ovat ristiriidassa tieteen, historiantutkimuksen ja maalaisjärjen, sekä samojen uskonnoista kertovien kirjojen sisältämien muiden tarinoiden kanssa, ne lipsuvat Harry Potter-osastolle. Ei muuten, enkä toki käyttäisi jotain argumenttia ilman perusteluja. Ongelma on enemmänkin siinä että kaikki mitä vastaan onnistutaan perustelemaan ko. menetelmin hankituin argumentein, kuitataan sitten uskonasiana.
strato kirjoitti:
Mitä Jeesuksen kantaan homoseksuaaleista tulee, voi olla, että hän ei siitä sanonut mitään opetuksessaan.
Aivan, ja siitähän tässä keskustelussa on ollut eniten kyse.