Kyllä tuo yleistiedon puutteellisuus kertoo minusta paljonkin.
Minusta se kertoo ainoastaan kiinnostuksen kohteista. Yksi opettelee illassa kymmenen uutta venäjän sanaa, toinen käyttää saman ajan historiallisten faktojen opetteluun ja kolmas - Sibelius-Akatemian opiskelija - yrittää löytää soittimeensa kauniin soinnin.
Historialliset faktat jostain syystä luetaan yleissivistyksen piiriin, mutta venäjän tai kauniin soinnin hallintaa ei. Eli jutun juoni on sosiaalisessa kohtaamattomuudessa, josta jotkut tekevät arvovaltaan ja sosiaaliseen statukseen liittyvän kysymyksen.
Minulla oli historian opettaja, joka kirjoitti taululle vuosiluvut, syyt ja seuraukset. Niitä kysyttiin myös kokeissa. Mitään en tuollaisesta opetuksesta kostunut. Paljon enemmän olen oppinut sodasta taiteen - mm. kirjallisuuden ja elokuvien - kautta.
Soisin myös suomalaisia koululaisia sivistettävän niin, että he eivät oppisi sotien tarkkoja vuosilukuja, vaan pohtisivat,
mitä sota on suhteessa yksilöön ja yhteiskuntaan. Tällainen lähestymistapa houkuttelisi edes joitain pohtimaan ihmisluonnon syvimpiä ja sodan mielettömyyttä, mikä on yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti merkittävästi arvokkaampaa kuin faktatieto. Siinä sivussa jäisi mieleen joku vuosilukukin.
No, arvannette, ettei historia minua kiinnosta esihistoriaa lukuun ottamatta, josta olen lukenut runsaastikin. En tosin pidä itseäni sivistyneenä, mutta en kyllä sivistymättömänäkään sen vuoksi, että historiallisten tapahtuminen faktat ja vuosiluvut eivät tipahtele täsmälleen kohdalleen.