10 vuotta sitten oli aikamoinen viikonloppu. Ensin perjantaina lähdettiin Etäkärppien mukana Tampereelle ja joukkue pilasi Tapparalle varatut mestaruusjuhlat ja ei muuta kuin samalla bussilla pohjoiseen. Lauantain peli olikin taas niitä pelejä jotka lyhentävät kyllä elinikää, hermopaine oli järjetön ja jatkoajalla Palolalla oli miljoonan euron paikka viedä Kanada-malja täysin väärään paikkaan mutta Karhunen teki jumalaisen pelastuksen. Hieman myöhemmin sitten Aaltonen hoiti hommansa, game over ja bileet pystyyn. Itsellä bileet menivät sen verran kosteissa merkeissä että kun aamulla heräilin krapulassa jonkun illan aikana tapaamani naisen luota, huomasin että etisbussi oli lähtenyt kohti Helsinkiä jo pari tuntia aikaisemmin. No, ei muuta kuin katsomaan lentojen hintoja ja onneksi pääsi ihan säälliseen hintaan takaisin pääkaupunkiin ja seuraavana aamuna töihin. Nyt myöhemmin seestyneenä miehenä on mukava muistella ko.viikonloppua, hienoa oli.
Eikä kyllä kuuden vuoden takainen ilta jää paljoa jälkeen. Vaikka mestaruuden voittaminen kotikentällä onkin parasta, niin ei tuokaan hullumpaa ollut. Hakametsän vieraskarsina oli ääriään myöten täynnä, katsomossa kannattajien äänekkäin ja aktiivisin valioryhmä ja kun saatiin lopulta saatettua loppuun se sarja (Kuten muistetaan, Tappara oli noussut 0-3-tilanteesta voiton päähän) niin helpotus oli suuri ja onnentunne orgastinen. Juhlat hallilla, bussissa ja Helsingissä Mantalla ja pienemmän porukan kanssa baarissa olivat hienot, joskin rauhallisemmat koska aamulla piti mennä töihin. Onneksi esimies ymmärsi kiekkofanin elämänkatsomusta sen verran että sain poikkeusluvalla tulla töihin kaksi tuntia normaalia myöhemmin. Ja päivän työt hoituikin moitteitta.
Varmasti ollut ikimuistoinen ja hieno reissu kyllä Ouluun tuolloin kaikkine näine mestaruusjuhlineen ja voittofiiliksien parissa. Muistan hyvin tosiaan kun toi game seven oli uskomaton jännitysnäytelmä, jossa myös Olli Palolalla oli silloin oma paikkansa toi matsi Tapparan eduksi ratkaista.
Kuten hieno oli teidän kannalta myös toi vuoden 2018 finaalisarja silloinkin Tapparaa vastaan, kun silloinkin sieltä voitto tuli. Toi on kyllä tosiaan niin vittumaista, jos sitä pitää mennä aamulla töihin jonkun tollaisen ratkaisevan finaalin jälkeen. Muistan kun itselläni oli ihan sama homma keväällä 2011, jolloin IFK voitti sen mestaruuden neljännessä pelissä Bluesia vastaan Espoossa ja itseni piti tosiaan olla seuraavana aamuna töissä tietenkin jo klo8, eikä mitään puhettakaan siitä, että töistä olisi saanut yhtään myöhästyä, saati aloittaa pomon luvalla pari tuntia myöhemmin. Vitutti kun samalla missasin myös ne joukkueen mestaruusjuhlat siellä Nordiksen parkkipaikalla, kun juhlat olivat jo päivällä ja olin silloin vielä töissä.
Onneksi nykyään tosin pystyn käytännössä päättämään itse melko hyvin omista työvuoroistani, niin näin ollen olen sijoittanut ne omat työvuoroni aina niille päiville, kun IFK:lla ei ole kotipeliä ja play offsien aikana laitan työvuorot myös ihan sen mukaan, että miten ne oman jengin matsit oikein sattuvat olemaan. Joskus tosin uhraudun runkosarjassa pelipäivinä myös työpaikkani eduksi, sillä ihan jokaista SaiPa- ja Sport-matsia ei välttämättä viitsi aina vaivautua Nordikselle asti katsomaan, jos töissäkin mua satutaan samaan aikaan tarvimaan.