Historian havinaa

[kaimarin kantis]

Näköjään tätä harvinaista herkkua oli tarjolla myös iloisessa Itä-Suomessa

Eric Lindros pelaa Suomea vastaan

Kanadan tämän hetken kohutuin jääkiekkoilija Eric Lindros pelaa Kanadan olympiajoukkueessa, joka kohtaa ensi viikolla Suomen kolmessa maaottelussa Oulussa, Kuopiossa ja Joensuussa. Kanada cupissa pelannut Lindros on kieltäytynyt Quebecin NHL-tarjouksesta ja pelaa OHL-liigan Oshawa Generalsissa.

www.hs.fi

 

[JPL]

Kärpät pelasi vuonna 1998 kaksi harjoituspeliä Kanadaa vastaan, mutta ei siellä kesken kauden sentään Eric Lindroos pelannut.

Oliko tämä se kerta, kun Bergeron pelasi Kanadan riveissä ainakin toisessa ottelussa?
Paikalla olin, mutta on kyllä hatarat muistikuvat tuosta.

 

[Raksilan vetera]

Minkälaiset olivat Kärppien jääkiekkokeskustelun pioneeriajat 1990 -luvulla?

Itse tulin mukaan reilusti 2000 luvun puolella kirjoittelun merkeissä. Taisin kyllä lukea keskusteluja aikaisemmin mutta muistikuvat ovat hämäriä.
Mikä oli palstan nimi ennen Jatkoaikaa? Muistaako joku tarkan vuodenkin milloin jääkiekkokeskustelu internetissä alkoi ja milloin Kärpillä oli ensimmäinen oma palstansa? Oliko jo divariaikoina?

Vähän on muistissa nyt aukkoja vuosilukujen kanssa, mutta näin. Aktiivisesti seurasin Kärppien Fan Club palstaa

Minkälaiset olivat Kärppien jääkiekkokeskustelun pioneeriajat 1990 -luvulla?

Itse tulin mukaan reilusti 2000 luvun puolella kirjoittelun merkeissä. Taisin kyllä lukea keskusteluja aikaisemmin mutta muistikuvat ovat hämäriä.
Mikä oli palstan nimi ennen Jatkoaikaa? Muistaako joku tarkan vuodenkin milloin jääkiekkokeskustelu internetissä alkoi ja milloin Kärpillä oli ensimmäinen oma palstansa? Oliko jo divariaikoina?

Hieman on nyt vuodet hakusessa, mutta näin. Muistin varassa. Kirjoittelin ja seurasin aktiivisesti Kärpät fan clubin kirjoituspalstaa samalla nimimerkillä. Raksilan veteraani. Yleisväritys palstalla oli keltainen. Jossain vaiheessa palstaa lopeteltiin, oliko ylläpito vaikeaa vai siirtyikö kirjoittajat Jatkoajan puolelle.

Niinpä hain kirjoitusoikeuksia Jatkoaikaan. Hakemus piti perustella. Perusteluksi laitoin hakemukseen.
Pohjoista jääkiekko näkemystä etelän variksille.
Sain toimitukselta tarkentavan kysymyksen "mitä tarkoitan" tällä lauseella. En muista vastasinko vai vastasinko jotain samanlaista humoria.
Joka tapauksessa hakemukseni hylättiin. Hämmästys oli melkoinen. Seurailin ja lueskelin kuitenkin palstaa vuosia, ettei vuosikymmeniä.
Muistan hakeneeni kirjoitus oikeuksia pariinkin otteeseen vuosien varrella. Hakemuksiin ei vastattu ja kirjoitus oikeudet jäivät saamatta.
Vasta 2019 päätin, kokeilen miten hakemuksen kanssa käy. No nyt tämä Jatkoajan sensuuri oli ilmeisesti löystynyt ja 2019 sain kirjoitusoikeudet.
Onkohan muilla vastaavia kokemuksia, että hakemus olisi hylätty. Luulen, että toimituksen linja nykyään muuttunut ja kaikki halukkaat voivat saada kirjoitusoikeudet.

 

[L. Paraske]

Mulla on muutama ottelu vhs-nauhalla, mm Junkkarit peli jossa Veivo loukkaantui... Tais pelata Kojo ja Sinisalo tuolloin Kärpissä. Pitäs kaivaa joku päivä videot ja kasetit esille.

Ja peli jossa Evzen Musil tekee maalin ja kiipeää melkein kaukalon pleksin ylitse.

Kojo pelasi tuossa pelissä kyllä, mutta Junkkarien paidassa. Hän ja Sinisalo olivat Kärppien paidassa seuraavalla surullisenkuuluisalla 1993-94 kaudella. Itse olin paikalla tuossa em. Junkkarit-ottelussa syksyllä 1992 ja olihan se synkkä hetki, kun autossa kuunneltiin matsin jälkeisestä lehdistötilaisuutta, ja Kärppien koutsi Pasi Mustonen totesi, että ei ole ikinä ollut niin paska fiilis, Veve saattaa olla halvaantunut. Tuosta matsista alkoivat kyllä ankeat ajat. Myöhemmin kaudella Kärppien fanibussi joutui jossain muistaakseni Itä-Suomessa onnettomuuteen, jossa bussikuski menehtyi. Mustonen sai (mielestäni aiheettomasti) kenkää kesken kauden ja kausi päättyi kotitappioon Karhu-Kissoja vastaan, vaikka muistaakseni voitolla olisi päästy karsimaan. Siitä sitten seuraavalle 93-94 kaudelle kovin odotuksin ja kaikki tietää miten siinä kävi.

Musil teki tuon kaukalon reunalle nousun ainakin kärkiottelussa JoKP:ia vastaan syksyllä 1991. Siinä oli kyllä värikäs kaveri. Normaalistihan maalin jälkeen Musil teki puolivoltin (joka toki aina jäi vajaaksi) Real Madridin Hugo Sanchezin tyyliin. Kaverilla oli mursuviikset ja leveä hymy naamallaan.

Noista Kanada-otteluista tuo joulukuun 1991 matsi oli tosiaan Suomi-Kanada. Kanadalla pelasi Eric Lindrosin lisäksi muitakin nimimiehiä, mm. seuraavalla kaudella Selänteen kanssa tulokastittelistä taistellut Joe Juneau ja maalissa oli jo silloin maineikas Sean Burke. Suomen avausmaalissa Burken luistin jäi kiinni siihen maalin ns. väliverkkoon, jota siihen aikaan käytettiin, ja Selänne pääsi puttaamaan kiekon helposti puoliksi tyhjään maaliin. Burke oli aivan hiilenä, ja loppumatsin ajaksi ne verkot nostettiin maalin päälle. Lindros teki tyylikkään maalin puolittaisesta läpiajosta ja Kanada voitti ottelun 4-2.

Noita 98-99 kauden Kanada-maaotteluita en nähnyt armeijan takia. Sen sijaan näin tuon Kanadan maajoukkueen viikonloppuvapaalle päästyäni viettämässä iltaa Mona Lisa -yökerhossa Asemakadulla. Jollekin pelaajalle kävin juttelemassa peruskohteliaisuudet, mutta en kyllä ketään tunnistanut tummaihoista Braithwaitea lukuunottamatta, ja hän pelaajista taisi lopulta maineikkaimmaksi noustakin, koska pelasi jo seuraavalla kaudella Calgaryn ykkösmolarina.

 

[Miekkonen]

90-luvun lopulla Kärpät-Suomi oli Raksilassa omalaatuinen ja mieleen painunut ottelu. Tästä ottelusta taitaa olla vieläkin Kärppien tuottama CD-tallenne hyllyssä. Olihan se omanlaisensa tapahtuma: maajoukkueelle buuattiin, Kärpille hurrattiin. Ja silloista Leijonien ykköskenttää vaihtoaition takana istuvat rääväsuut pilkkasivat höpöhöpöhöpö-ketjuksi viitaten Tupuhupulupu-ketjuun joka silloin oli HPK:n Miettisen(?) trio. SM-liigaseurat ja eritoten Frank Moberg eivät ottelusta pitäneet, kun heidän liigapelaajillaan divariseura teki rahaa täydellä halilla.

Joo oli kyllä huikea matsi. Alkulämmitelyistä jäi jo mieleen, että maajoukkuejätkien vedot lähti keskimäärin aika paljon napakammin, kun keskimäärin divarissa oli totuttu tai ainakin siltä vaikutti. Markus "Karhu" Korhonen otti lähes kaiken kiinni, kuten tuolla kaudella oli tapana. Kärppien voittomaalin taisi tehdä Kimmo Salminen. Kyllä herätti Kärpät jo tuolloin paljon kateutta liigaseuroissa, kun pohjosen puhuri puhalsi ja buumi alkoi olla todella kovaa. Moberg tosiaan taisi kommentoida urheiluruudussa tyyliin, että "käsittämätöntä, että a-maajoukkue pelaa harjoitusotteluita jotain divarijoukkuetta vastaan". Hauskoja muistoja!

 

[Kramer]

Oliko tämä se kerta, kun Bergeron pelasi Kanadan riveissä ainakin toisessa ottelussa?
Paikalla olin, mutta on kyllä hatarat muistikuvat tuosta.

Ei pelannut. 1998 pelissä Bouchardilla otti olkapää osumaa maalin takana, kun vetivät olkapää vs. olkapää hipat . Huilasi muutaman pelin tämän jälkeen.

 

[Beukeboom]

Kalevan Kimmo Siiralta hieno juttu Marko Lappari Lapinkoskesta - tilaajille, mutta tälläisistä maksaa mielellään.

Muistatko ”Lapparin”? Kärppien Marko Lapinkoski loisti takavuosina Raksilan yleisön suosikkina, jonka yhteispeli Juha Riihijärven kanssa oli jääkiekkotaidetta kauneimmillaan

Kun Kärppien ex-pelaajien hyväntekeväisyysturnaus pyörähti perjantaina käyntiin, liukui Raksilan jäälle vanhimman ikäluokan eli 1960-luvulla syntyneiden joukkueessa mies, jonka eleissä ja otteissa oli jotain perin tuttua.

www.kaleva.fi

 

[Sipe Lervo]

Olipa kyllä mainio juttu Lapparista. Hyvin on muistissa, kun divarikausilla Riihi-Jussin kans tekivät kentällä ihan mitä halusivat eikä kukaan tuntunut saavan hippaa.

Taisi eka divarikaudella kolmantena pyöränä olla Jari Korpela, joka suht vaatimattomasta varresta huolimatta jakeli ihan mojovia taklauksia.

Samoin muistelen sen tuntuneen miltei lottovoitolta, kun eka divarikauden päätteeksi Lapinkoski ja Riihijärvi eivät vielä lähteneetkään SM-Liigaan vaan jäivät vielä Kärppiin. Kovasti taidettiin heitä heti olla viemässä liigaympyröihin eka divarikauden jälkeen.

 

[Vaakuna]

Marko Lappari Lapinkoski

Muistan, kun tämä mies liittyi Hermeksen joukkueeseen 1994. Silloin pidettiin kovana pelaajana, mitä hän toki olikin. Ja pidettiin myös kovana kaappauksena. Toki tähän siirtoon liittyi tragedia, kun Kärpät meni konkurssiin. Mutta silti, Hermeksen näkökulmasta kyseessä oli kaappaus, koska Lapinkoskella oli aivan varmasti vientiä vähintään divarin osalta.

Tässä oli pelaaja, jolla oli sananmukaisesti tehtaantakuu aina kentällä. Ei tullut sellaista tilannetta, että Marko Lapinkoski olisi pettänyt missään kohtaa kenttää. Pisteet voi lukea Elitestä, mutta mieleen jäänyt myös tinkimätön asenne puolustamiseeen. Ja toisaalta, Kokkolassa elettiin tuolloin ysärillä kultaisia vuosia, joten myöskin Lapinkosken ketjukaverit ja koko joukkue oli divarin mittapuulla niin sanotusti kovaa kamaa. Mittelihän Hermes kaudella 1995-1996 kova kovaa vasten SaiPan kanssa, kumpi pääsee karsimaan SM-Liigapaikasta. Ja se taistelu päättyi karvaiden vaiheiden jälkeen SaiPan jatkoonmenoon ja nousuun.

En ole sen koommin Lapinkosken uraa seurannut, joten oli jännä nähdä, että Kokkolassa vietetyn jakson ja parin ranskanvuoden jälkeen vielä kymmenen vuotta lasketteli Suomi-sarjassa tai kakkosdivarissa. Tehot ainakin puhuvat sen puolesta, että väärässä sarjassa mies pelasi. Olisiko sitten ollut jotain muita syitä viihtyä noin kauan Pietarsaaressa?

Ja olihan nuo ihan hulvattomat pongot, mitä Lapinkoski teki Kärpissä vuosina 89-91. Yhteensä 147 pistettä 87 pelissä. Ja tuohon aikaan, uskallan väittää, divari oli eri tasoa mitä Mestis tänä päivänä. Ja vaikka olisi samaa tasoa, niin kova saldo silti. Toki myös viidellä Kokkolan-kaudella 215:sta pelissä nakutellut 202 pistettä olivat melkoinen statement.

Hienoja muistoja, hieno pelaaja! Saisi moni nykypelaaja ottaa mallia Marko Lapinkoskesta!

(Pahoittelut Kärppä-osioon siitä, että muisteloni liittyi paljon Hermekseen. Tämä oli mielestäni kuitenkin tarpeellista, koska melko suuren osan Marko Lapinkoski primetime-ajastaan vietti Kokkolassa)

 

[Sipe Lervo]

Heitänpä tähän jotain omista muisteloistani uusia vahvistuksia odotellessa:

Ensimmäisen kärppäpelin paikan päällä muustelen nöhneeni joskus 1980-luvun puolivälissä, ehkä kaudella 84-85. Astelin kouluun eka luokalle syksyllä -85, joten kaiket olen ollut 6-vuotias tätä katsoessani. Mielikuvissani ottelu on pelattu SaiPaa vastaan ja lähes yhtä vahvana on lopputulos 12-3. En kyllä tiedä onko tuollaista matsia pelattu vai sekoittaako muisti asioita. Ihan satavarma en ole oliko tömä eka pelini jonka näin enkä tosiaan siitäkään oliko loppulukemat juuri nuo. Rökälevoitto SaiPasta joka tapauksessa. Mutta kyllä tämä taisi se mun eka peli olla. Edelleen saattaa muisti temppuilla mutta sellainen välähdys on tuosta ottelusta että keskialueella olisi kaksi ihan kunnon old school nyrkkirähinää käynnissä, toisessa Tuppuraisen Allu moukaroi jotain SaiPan kaveria, toisesta nyrkkihippasilla olijasta ei mitään haisua. Tuppuraisesta sittemmin piirtyi kuva, että laukaus oli kova, mutta hökälehti paitsioon useammin kuin koko muu joukkue yhteensä.

Tuosta 80-luvun lopulta peleistä on vain satunnaisia muistikuvia, lienee kauden 87-88 kotimatsi HIFKiä vastaan jonka Kärpät ehkä hävis 3-5. Mieleen on jäänyt Kai Suikkasen hillitön draivi. Hifk oli jo karkumatkalla, kun joku Körpistä kavensi. Siihen asti koko kärppäjoukkue oli ollut jotenkin aneeminen, mutta tuon kavennusmaalin (en muista lukemia) jälkeen Suikkanen meuhkasi kaukalossa kuin Tamminen mediassa, mutta oisko lie Hifk tehnyt viimeisen tyhjiin ja vienyt pisteet mukanaan. Tältä kaudelta on mieleen jäänyt myös Gary Yaremchuk, joka kanadalaiseen tyyliin osasi pelata, mutta oli myös aika kovaotteinen ja istuskeli jäöhyllä muistaakseni tuon tuostakin. Ihmeellistä oli myös hänen pelinumeronsa, 45. Tuohon asti en itse ollut kenttäpelaajilla nähnyt 29:a isompaa numeroa selässä ja 10-vuotiaan mielessä se kääntyikin niin ettei moinen olisi ollut sallittua. Lieneekö ollut tällä kaudella myös, kun Kamppurin räpylä levesi ja vastustajan kuti meni räpylän läpi maaliin. En muista vastustajaa, mutta hämmentävän tunteen muistan, että mitä ihmettä tapahtui.

Tarkempia muistikuvia alkaa tulla putoamiskaudelta sekä sitä seuranneilta divarivuosilta. Kalevasta sai lukea joskus -88 loppukesällä/alkusyksystä lukea otsikon ”Lemieux Kärppiin” ja kyllähän sitä odotti Marion veljestä jotain joulupukista seuraavaa. Elitestä kun tsekkaa niin ihan ok tehothan Alain on tehnyt mutta toki muistikuva, hatara sellainen, sanoo että ei homma tainnut toimia oikein. Tältä kaudelta muistan myös tuskailut kun maalivahtikaksikkona oli Timosaari-Roos, joka taidettiin jo lähtöjään tietää, noh, ei ihan sarjan körkikaksikoksi. Etenkin Ässistä tullut Roos on piirtynyt verkkokalvoille aivan toivottomaksi tapaukseksi. Ei vain kertakaikkiaan saanut mitään kiinni. Tilannehan parantui, kun kesken kauden tuli Darryl Reaugh Ameriikan maalta ja oli suorastaan panssarivaunun kokoinen kolossi maalilla. Taisi karsinnoissa tai runkosarjan lopulla loukkaantua ja karsinnoissa olikin erään Selänteen ja kumppanien tulitusta vastaanottamassa Timosaari.

Divarikaudella 89-90 ostin eka kertaa kausiohjelman, joka siihen aikaan oli kova juttu. Muistan opiskelleeni tai jollain muulla keinoin muistaneeni varmaan jokaisen pelaajan syntymäajat ja pituudet ja painot ulkoa kun sitä kausiohjelmaa tuli ihmeteltyä niin innolla. Jossain -81 mestarien muistelossa Kari Jalonenkin tais muistella että niissä ilmoitettiin myös pelaajien ammatti, koska eipä tainnut moni tuollon ammatikseen pelata, vaan kuka oli opiskelija, kuka postikuski, ja ulkomuistista Jari ”Säkki” Paavola oli offset-painaja.

Ensimmäiseltä divarikaudelta jäi mieleen erityisesti tutkapari Lapinkoski-Riihijörvi, jotka olivat kyllä melkoisen pitelemättömiä. Toisessa laidassa taisi pelata Jari Korpela ja välillä kenties myös Kiimalainen. Greg Parks tuli tuolloin myös Ouluun ja hieman kuin Lemieux aiemmin, homma ei vain oikein toiminut, vaikka hänenkin kohdalla statsit Elitestä tsekattuna ovat aivan ok. Muutamaa vuotta myöhemmin kaveri sitten mättikin pisteitä oikein urakalla pykälää kovemmassa sarjassa Elitserienissö Leksandin paidassa.

Oma lukunsa oli Neuvostoliiton olympiajoukkeessakin pelannut Aleksandr Skvortsov, joka oli aivan yhtä pitelemätön kuin Lappari ja Riihijärvikin. Jos Lappari ja Riihijärvi tekivät tuhojaan kaksikkona niin Skvortsov taisi saada saman aikaan yksin. Elitestä tsekattuna tuon kauden pisteet 22 ottelussa 20+40. Mittaa ei varressa paljon ollut mutta muistikuva on että reisien ympärysmitta on täytynyt olla jotain kolmen metrin luokkaa. Lyhyt vahva patukka joka mellasti kaukalossa ihan miten halusi.

Eka divarikauden jälkeen on sitten meikäläisen eka kosketuspinta jokaisen kiekkoveijarin riemuun offseasonilla, eli siirtohuhuihin. Oulun Sanomista tai Oulu-Lehdestä muistan lukeneeni miten jo varmana pidetyt Lapinkosken ja Riihijärven Liigaan siirtymiset olivat joko vesittyneet tai olleet alun alkujaankin ylimitoitettuja huhuja. Eipä huhuille tainnut suuremmin kanavaa muuten olla kuin nuo silloiset (Stenkan?) kirjoittamat jutut paikallislehdissä. Hieman myöhemmin oman aikansa huhupalstana toiminut Veikkaja-lehti alkoi listailla juoruja siitä, kuka oli menossa minnekin. Konkurssin jälkeiseen Kärppiin muistan Veikkaajan arvailleen useamoaan otteeseen Mika Paanasen ja Vesa Ponton paluuta Jypistä Kärppiin, mutts eipä kumpikaan koskaan tullut. Kovin Veikkaajan heitto oli muistaakseni kaudella 95-96, kun lehdessä arvailtiin Kärppien olleen Igor Stelnovin perässä, olympiakävijä hänkin. Tiedäpä sitten, oliko tuossa minkään verran perää. Melkein olisi oman ketjun paikka näille ”melkein Kärpissä pelanneille” pelimiehille.

Siinäpä hieman historian havinaa omista muistin syövereistä. Pitää jatkaa jossain välissä.

 

[L. Paraske]

Lieneekö ollut tällä kaudella myös, kun Kamppurin räpylä levesi ja vastustajan kuti meni räpylän läpi maaliin. En muista vastustajaa, mutta hämmentävän tunteen muistan, että mitä ihmettä tapahtui.

Tämä oli ottelu Lukkoa vastaan kaudella 87-88. Olin itsekin paikalla ja muistan että ottelu päättyi lukemiin 4-4.
Hienoja muistoja sulla muutenkin. Ollaan samaa vuosikertaa ja varmaan aika monta kertaa istuttu samaan aikaan Raksilan lehtereillä 80-luvun lopun liiga- ja 90-luvun alun divarivuosina. Timosaari-Roos oli kyllä melkoinen veskarikaksikko.

Tuosta Skvortsovin ottelumäärästä tuolla ekalla divarikaudella on muistaakseni ollut puhetta aiemminkin täällä, eikä kyllä ole todennäköistä että olisi pelannut vain 22 ottelua, joten eliteprospectissa lienee virhe tuossa kohtaa.

 

[Reksa&Torkkeli]

Tämä oli ottelu Lukkoa vastaan kaudella 87-88. Olin itsekin paikalla ja muistan että ottelu päättyi lukemiin 4-4.
Hienoja muistoja sulla muutenkin. Ollaan samaa vuosikertaa ja varmaan aika monta kertaa istuttu samaan aikaan Raksilan lehtereillä 80-luvun lopun liiga- ja 90-luvun alun divarivuosina. Timosaari-Roos oli kyllä melkoinen veskarikaksikko.

Tuosta Skvortsovin ottelumäärästä tuolla ekalla divarikaudella on muistaakseni ollut puhetta aiemminkin täällä, eikä kyllä ole todennäköistä että olisi pelannut vain 22 ottelua, joten eliteprospectissa lienee virhe tuossa kohtaa.

Ettei ollut ottelu Tepsiä vastaan? Peli päättyi Tepsin murskavoittoon ja mun mielestä tuossa ottelussa yksi maali meni räpylän läpi ja veto lähti muistaakseni lähes puolesta kentästä.

 

[L. Paraske]

Ettei ollut ottelu Tepsiä vastaan? Peli päättyi Tepsin murskavoittoon ja mun mielestä tuossa ottelussa yksi maali meni räpylän läpi ja veto lähti muistaakseni lähes puolesta kentästä.

Voi tietty olla, että tuo on tapahtunut useammankin kerran, mutta Lukkoa vastaan tuo tapahtui satavarmasti.

Samalla kaudella oli tuo 0-12 teurastus Tepsin toimesta, mutta siinä ottelussa en ollut paikan päällä.

 

[Sipe Lervo]

Tuosta Skvortsovin ottelumäärästä tuolla ekalla divarikaudella on muistaakseni ollut puhetta aiemminkin täällä, eikä kyllä ole todennäköistä että olisi pelannut vain 22 ottelua, joten eliteprospectissa lienee virhe tuossa kohtaa.

Tämä täysin mahdollista. Omat muistikuvat ei riitä sitä muistamaan olisiko Skvortsov ollut loukkaantuneena. Jos olisi sen n. 40 peliä pelannutkin niin ihan kelpo pisteet silti. Tais olla jo ainakin kolmevitonen Kärpissä tuolloin pelatessaan.

 

[Kuulantyöntäjä]

Muistoja on paljon jo tekojään ajalta, jolloin kävin katsomassa ensimmäisen Kärppäpelin. Pari mieleen painunutta on liigakarsinnoista keväältä 1977 kun Raksila myytiin ääriään täyteen Lukkoa vastaan. Joku arveli, että paikalla olisi ollut 9000 ihmistä. Kärpät voitti ja varmisti nousunsa.
Eka liigakausi alkoi tappioilla, mutta kotiottelussa Jokereita vastaan Kärpät otti ensimmäisen voiton ja muistan vielä Suikkasen ja jonkun Jokeripelaajan myllyt.
Liigan alkutaipaleella TPS:aa vastaan Kai Suikkanen ampui suunnilleen samasta kohtaa siniviivan jälkeen joko 3 tai neljä osumaa, joista viimeinen meni verkon läpi. TPS protestoi maalia ja TPS valmentaja Raimo Määttänen marssitti protestiksi joukkueen pukukoppiin. Kyseisessä ottelussa muuan Juhani Tamminen tasoitti 9 sekuntia ennen loppua suoraan aloituksesta siniviivalämärillä.
Ja ehkä erikoisin peli oli -80 luvulla Kärpät-Lukko, joka muistaakseni päättyi 20-4.

 

[Glove]

Ja ehkä erikoisin peli oli -80 luvulla Kärpät-Lukko, joka muistaakseni päättyi 20-4.

Niin se päättyi. Se oli myös ensimmäinen peli mihin isäni minut vei.

 

[Sipe Lervo]

86-87 kaudella oli kahdet kunnon murskajaiset, kun Kärpät voitti TPS:n 16-4 ja KalPan15-4. Tepsi-pelistä ei oo meikäläisellä muistikuvia, mutta KalPa-pelistä sellainen, että kaveri pyysi mukaan peliin ja minä 8-vuotiaan tietämyksellä olin sitä mieltä, että tulee tylsä peli. Jos nykyään kutkuttaakin eniten vaikkapa 4-3 jatkoaikavoitto niin, kyllä tuollainen maalijuhla ois pikkupojalle ollut varmaan kaikkea muuta kuin tylsä.

 

[Paska kaupunni]

Pari mieleen painunutta on liigakarsinnoista keväältä 1977 kun Raksila myytiin ääriään täyteen Lukkoa vastaan. Joku arveli, että paikalla olisi ollut 9000 ihmistä. Kärpät voitti ja varmisti nousunsa.

Saattaa olla että Lukko-pelikin oli myyty loppuun mutta nousu kyllä varmistui karsintasarjan uusintaottelussa FoPSia vastaan jonka Kärpät voitti 9-3.

 

[Marleau]

86-87 kaudella oli kahdet kunnon murskajaiset, kun Kärpät voitti TPS:n 16-4 ja KalPan15-4. Tepsi-pelistä ei oo meikäläisellä muistikuvia, mutta KalPa-pelistä sellainen, että kaveri pyysi mukaan peliin ja minä 8-vuotiaan tietämyksellä olin sitä mieltä, että tulee tylsä peli. Jos nykyään kutkuttaakin eniten vaikkapa 4-3 jatkoaikavoitto niin, kyllä tuollainen maalijuhla ois pikkupojalle ollut varmaan kaikkea muuta kuin tylsä.

Aikamoista maalijuhlaa ollut kyllä silloin kasariluvulla noissa peleissä, eli hieman toista kun mitä nykyaikana. Harmi kun en itse vielä noita pelejä yhtään muista, vaikka ikäni puolesta ehkä voisinkin, mutta vasta siinä 90-luvulla aloin sitten tosissani lätkää seurata ja IFK:ta erityisesti. Mutta näin puoliksi Pohjois-suomalaisena sitä on ollut suuresti sympatiat aina myös Kärppien puolella, vaikka se onkin vituttanut, kun Kärpät on ollut aina just IFK:lle erityisen vaikea vastustaja.

Paljon on silti hyviä muistoja Kärpistä historian saatossa, kun erityisesti niitä narreja vastaan Kärpät on ollut play offseissa todella vaikea ja suorastaan sanottuna mahdoton voitettava. Kyllähän se vaan aina myös itselle lohdutusta toi, kun perseelleen menneen kauden jälkeen se pohjoisen kylmä tuuli puhalsi kylmästi vasten narrilauman kasvoja ja kun Jokerit poistui häviäjänä sinne ennenaikaisille kesälomille Kärppien jatkaessa kauttaan usein finaaleihin ja jopa mestariksi asti.

 

[Skruf]

Oulun Kärpät ry muisteli Kukkosta hienolla päivityksellä instagramissa.

Linkki: https://www.instagram.com/p/C7WwAQ0IB_z/?igsh=MWV5amo4N2J6MHQ1Zw==

 

[Kärppäpappa]

Reksa voitti ainoana oululaisena Stanley Cupin vuonna 1990. Oli kylllä mahtava pelaaja. Paljon olisi hänestä muistoja

 

[L. Paraske]

Reksa voitti ainoana oululaisena Stanley Cupin vuonna 1990. Oli kylllä mahtava pelaaja. Paljon olisi hänestä muistoja

Reksa voitti Stanley Cupin jo myös 1987.

 

[Thusberg]

Olen 13.12.1984 käynyt katsomassa Suomi-Ruotsi -ottelun Raksilassa. Sen verran pieni olen ollut, ettei muistikuvaa ole miten ottelu päättyi. Tallessa on kuitenkin käsiohjelma.

6-1 päättyi Leijonien voittoon. Pekka Järvelän kentällinen hoiti enimmäkseen maalit maalijuhlan aloittajana tietenkin itse Järvelä.

 

[Thusberg]

No kun täällä on muisteltu Oulussa pelattuja maaotteluja, niin muistaako kukaan Suomi-Neuvostoliitto ottelua?
Tulos oli muistaakseni 0-10. Punakone oli hyvä ja V.Krutov pelasi sikaa.

Tämä murhenäytelmä Leijoniemme suhteen pelattiin 28.1.1984. Välillä ja varsinkin aiemmin luulin tätä ottelua Sisu Teamin pelaamaksi otteluksi ennen senkin selkeytymistä näillä näkymin A-maajoukkueen peliksi.

Krutov pelasi ehkä sikaa, mutta jäähyjä hänelle lopulta annettiin tasan yksi. Sekin 2 minuutin jäähynä ensimmäisessä erässä.

Tuo murhenäytelmä oli siitäkin outo, että keskimäärin Leijonille synkässä ottelussa tavallaan maalittomuudessaan loistivat ne pelaajat joiden pääsy Sarajevon silloisiin Talviolympialaisiin oli käytännössä juuri päätetty evätä tai jättää enintään kotiin jääviksi nk. Leimatuiksi Reservipelaajiksi joita olisi kutsuttu Sarajevoon vain tosihädän tullen.

 

[Thusberg]

Itse olen ollut Raksilassa joskus 80-luvulla katsomassa Ruotsi-maaottelua. Ajankohta passaisi tuohon matsiin, mutta siihen aikaa Oulussa pelattiin nykyistä useammin maaotteluita, joten voi olla eri matsi ja vuosikin. Silloin ei ollut EHT yms turneita, jolloin pystyttiin pelaamaan harkkamatseja esim juuri joulukuussa. Ja olihan tuolloin Isvestija turnaus :). No, niin tai näin, se peli missä itse olin, päättyi tasan 3-3, ja mikä parasta kotiyleisön kannalta oli se, että Kari Jalonen teki hattutempun eli kaikki Suomen maalit.

Sanoisin 80 % varmuudella, että mahtoipa olla sama matsi, mistä kirjoitit. Tämä kirjoitukseni tuli "pikku viiveellä", koska tänään vasta huomasin tuon lainattuna olevan...

Tuo ottelu mistä puhut niin on tavallaan kuin sama matsi tietenkin samaa vastustajaa eli Tre Kronoria vastaan, mutta vuosi on eri ja vanhempikin eli tämä tapahtui vuonna 1981.

13.12.1981 Kari Jalonen toden totta lensi Raksilan jäällä ja otteluiltaan teki kuin tekikin kypärätempun pelastaen Leijonat ottelun aikana vaivanneesta pinteestä aina tasapeliin 3-3 asti kun yrityksistä huolimatta sitä ruotsalaisittain varsin pelottavan lähellä ollutta Karin neljättä ja viidettä maalia ei tullut yleisön paukutellessa penkkejä ja vaikka mitä riemusta aina kun Jalonen riittävän lähellä oli Tre Kronorin maalivahtia eli Göte Wälitaloa.