Tästä kertomuksesta on kyllä pakko heittää aasinsillalla oma kokemus. Kevät 2014 nyt oli kokonaisuudessaankin ehkä tähänastisen elämäni rankin. Kaikki lähti runkosarjan viimeisestä runkosarja matsista Hartwallilta mihin tehtiin omatoimi reissu kaveriporukan kanssa. Kärppien ainoa panos oli tuossa pelissä tehdä siihen astisen runkosarjan historiassa uusi piste-ennätys ja voittiko ne lopulta sitten 1-5 ja koko Areena oli luonnollisesti Kärppäfanien hallussa jälleen.10 vuotta sitten oli aikamoinen viikonloppu. Ensin perjantaina lähdettiin Etäkärppien mukana Tampereelle ja joukkue pilasi Tapparalle varatut mestaruusjuhlat ja ei muuta kuin samalla bussilla pohjoiseen. Lauantain peli olikin taas niitä pelejä jotka lyhentävät kyllä elinikää, hermopaine oli järjetön ja jatkoajalla Palolalla oli miljoonan euron paikka viedä Kanada-malja täysin väärään paikkaan mutta Karhunen teki jumalaisen pelastuksen. Hieman myöhemmin sitten Aaltonen hoiti hommansa, game over ja bileet pystyyn. Itsellä bileet menivät sen verran kosteissa merkeissä että kun aamulla heräilin krapulassa jonkun illan aikana tapaamani naisen luota, huomasin että etisbussi oli lähtenyt kohti Helsinkiä jo pari tuntia aikaisemmin. No, ei muuta kuin katsomaan lentojen hintoja ja onneksi pääsi ihan säälliseen hintaan takaisin pääkaupunkiin ja seuraavana aamuna töihin. Nyt myöhemmin seestyneenä miehenä on mukava muistella ko.viikonloppua, hienoa oli.
Sitten tuli kerran käytyä Hämeenlinnassa puolivälierissä ja Lappeenrannassa välierissä hakemassa voitot fanibussin mukana. Hakametsässä tuli käytyä kaksi ensimmäistä vierasmatsia joista jälkimmäisessä vielä pienessä kuumeessa ja molemmistahan tuli turpaan ja Plihalin maali nevörfoget . Ja kaikki kotimatsit noihin väleihin toki luonnollisesti paikan päällä mylvimässä ja satuin lisäksi tuona keväänä olemaan hetken aikaa joutomiehenä joten viikkomatseissakin tuli ehkä muutama huurteinen kipattua.
No kavennetiin voitot Raksilassa Tapparaa vastaan tilanteeseen 3-2. Sitten olikin iso mietinnän paikka, kun oltiin kavereiden kanssa lupauduttu ja maksettu kolmen yön Spring Break reissu jo hyvissä ajoin talvella sen kummemmin aikatauluja tutkimatta Rukalle sen aikaisten naistuttavien mukaan tulevaksi viikonlopuksi, kun game 6 ja mahdollinen game 7 pelattaisiin, että lähdetäänkö Tampereelle perjantaiksi ja skipataan koko Rukan reissu. Äänin 2-1 päätettiin,että lähdetään Rukalle ja katsotaan teeveestä kuudes peli ja seiskaan sitten lauantai-aamuna takaisin Ouluun, jos sinne päästään. Humlin maali sitten kolmannessa erässä riitti lopulta voittoon ja riemu oli hetken aikaa vallaton.
Sitten piti taas hetkeksi aikaa pysähtyä kavereideni kanssa miettimään, että kukahan se seuraavana päivänä ajaa Ouluun, että ollaan hyvissä ajoin pelimestoilla ja kuitenkin jo toinen ilta oli Rukalla menossa. No ei muuta kuin lyhyt kivi-saksi-paperi turnaus mökin terassilla ja se, joka häviää niin joutuu lyömään korkin kiinni. En onneksi hävinnyt tätä turnausta ja aikalailla siihen aamun lähtöön asti tuli vielä juhlittua hyvässä mökkiporukassa ennen kuin auto starttasi kohti Oulua. Pikku välipalat ehdittiin vetää naamariin kaverin kämpillä ja toki vähän starttimehua perään ja ei muuta kuin kohti Raksilaa taas.
Sitten sitä piinaavaa nolla-nollaa vain jatkui ja jatkui. Edes erätauoilla ei poistuttu fanikatsomosta, kun tilanne oli jotenkin niin jännittynyt ja muutenkin vähän mehut poissa kaiken jäliltä ja piti vaan kerätä itseään eikä kiinnostanut lähtä Raksilan hallin jonoihin varsinkaan silloin ollenkaan. Sitten tämä legendaarinen Palolan paikka ku kiekko tulee maalin edessä lapaan ja puoli maalia tyhjänä ja itsellänikin aika monta sydämenlyöntiä jäi varmaan väliin, kun siinä melkeen aitiopaikalla sitä olin todistamassa. No Karhunenhan ryösti ja kohta Juhi löi lopulta pelin pakettiin ja hetken aikaa tuntui siltä, että ei osaa edes tuulettaa, että oliko tämä nyt sitten oikeasti tässä. Mutta lainaamaani viestiin yhtyen. Oli hienoa aikaa.
Viimeksi muokattu: