Oli pakko tarttua aiheeseen kun tuli HIM tänään puheeksi. Joku hehkutti tänään baarissa kuinka HIM on ylikova ja huippu bändi jne. mutta itse olen sitä mieltä että, ensimmäisen EP:n ja ensimmäisen varsinaisen albumin jälkeen meininki on hävinnyt jonnekin. Harvoja levyjä joita omistan alkuperäisenä on HIM:n Greatest lovesongs vol. 666.. oli vuosi siis 1997 ja itse seitsemännellä luokalla :) Onhan tässä tietysti nostalgian kaipuuta, mutta silloin bändi oli tosi kova, BMG:llä jo toki mutta meno oli omanlaista ja itsenäisen kuuloista. Soittelen itsekin niin tiedän minkä eron voi huomata esim. ko. levyn kanssa ja sitten seuraavan, oliko nyt razorblade romance tjsp.
Nykyinen tila kertoo jo kaiken.. etsin ekan levyn yhtä biisiä kitaralle sointuina (olen joskus osannut, mutta halusin palata aiheeseen koska en muistanut) niin kuinkas ollakaan.. luultavasti jenkki/britti levitykseen tarkotettu levy, biisit ihme järjestyksessä ja etsimäni biisin soinnut aivan päin *. Useimmassa lähteessä samaan tyyliin.. luultavasti siis eri sovitukset jo näissä biiseissä eli alkuper. ei tietoakaan.
Oli kait vuosi -97 vai -98, en tarkkaan muista kun olin Ankkarockissa (silloin ilmaiskonsertti vielä) niin HIM:ltä loistava keikka. "kaikki parhaat" soitti (kun ei tietysti ollut muuta) Sillon vielä Valo joi punkkua ja poltti paperossia ja aiheutti myöhemmin pahennusta lehdissä. Tuossakin mielessä häiritsee levy-yhtiöitten ja managereitten liiallinen puuttuminen bändin toimintaan. Toki imago ja sen ylläpitäminen on tarkkaa puuhaa, mutta taiteilijan vapaus kärsii.
Jooh, mutta avaukseni voisin lopettaa tähän. Pistää vaan vituttamaan tämä kun muistaa millanen meininki oli sillon "ennen vanhaan" :)
PS: Alkaispa jo SM-liiga ettei tarttis kännipäissään vaan musiikista lässyttää :)