Hiihtofani
Jäsen
Olen huomaavinani median ja muiden käyttäytymisestä, että täällä ei ihan kunnolla ymmärretä tämän hiihtäjän nimeltä Riitta-Liisa Roposen suuruutta. Niinpä minä kerron ja valotan asiaa miksi asiat ja taustat ovat niin kuin ne ovat.
Se tässä maailmassa missä tietoa ja dokumentteja on yllinkyllin, yhdestä urheilijasta on yllättävän vähän mitään tietoa, vaikka omasta mielestäni tästä urheilijasta voisi tehdä vaikka Hollywood elokuvan, jonka tarina on kiehtovampi kuin elokuvassa Miracle on Ice tai kuvitteellisissa Rocky elokuvissa. Olen yrittänyt ymmärtää tätä urheilijaa.
Mediassa käytetään sanaa Legenda tuon tuosta ja suunnilleen joka toinen suomalainen jääkiekkoilija leimataan legendaksi. Täytyy kuitenkin ymmärtää Legenda-sanan varsinainen merkitys. Se tarkoittaa tarinaa. Tarinaa joka jää elämään. Tämä legenda käsite on kiehtonut minua läpi elämän..ja olen yrittänyt etsiä josko joku suomalainen ihan oikeasti olisi sellainen.
Meillä on Taru Rumasta Ankanpojasta tai meillä on Taru Sormusten Herrasta...Meillä on James Bondin saaga. Nämä tarut eivät ole mitään tyhjästä temmattuja vaan ne kumuloituvat tosi elämästä. Esim. James Bond on mukaelma toisesta maailmasodasta ja sankarillisista brittivakoojista.
Sitten meillä on tämä tarina Rumasta Ankanpojasta. Jos joku ei tiedä tarinaa niin se perustuu siihen, että joutsenen poikanen päättyi sattumalta ankkojen pesueeseen. Joutsenet ovat lapsina rumia ja tätä "rumaa ankanpoikaa" kiusattiin lapsena erilaisuuteensa ja rumuutensa johdosta. Mutta kun poikaset kasvoivat ja rumasta ankanpojasta kasvoi kaunis ja uljas Suomen kansallislinnuksi tituleerattu joutsen, tilanne muuttui.
Tämä on tarina joka minulle ja lapsille yleensä kerrotaan ja sillä on opettavainen tarkoitus. Se pohjautuu todellisuudessa maailmassa koettuihin tositapahtumiin.
Riitta-Liisa Roponen on urheilija, jolla ei ole merkintöjä nuorisomaajoukkueissa. Tämä ei johdu siitä, että Roponen ei olisi lajia harrastanut. Aino-Kaisa Saarinen kertoo kirjassaan kuinka hän ja Roponen tippuivat aikoinaan nuorten maajoukkueesta ulos ja Reijo Jylhä oli sanonut, että teistä ei ole koskaan hiihtäjiksi eikä urheilijaksi.
Ritun urheilu-uran alku ajoittuu Lahden dopingskandaalin jälkeisiin maininkeihin. Sponsorirahaa ei ollut tiedossa ja oli vain ongelmia. Näkymät eivät olleet positiiviset. Aikku kertoo kirjassaan kuinka nykynuoret, jotka marisevat tukieurojen perään, heidän elämänsä on ihan pullamössöä heidän oman uransa alkuun verrattuna. Johanna Matintalokin on päässyt huomattavasti aikaisemmin apurahaurheilijoiden sakkiin, kuin esim. Aikku.
Tuossa luin Ritun kirjan. Kirja alkaa siitä kuinka hän vuonna 2003 tippui maajoukkueesa huonojen suoritusten johdosta ulos ja uran piti loppua siihen. Kausi 2006 tuotti niin ikään pelkkiä pettymyksiä ja uran piti olla silloin finito. Nämä tarinat ovat hyvin samankaltaisia tai jopa vielä jyrkempiä, kuin nyt jossain kirjoitetaan. Uran piti olla finito 2014. Uran ensimmäinen vakava loukkaantuminen tapahtui viime vuonna, kun hänelle todettiin välilevynpullistuma 38-vuotiaana. Kaikki olivat varmoja, että ura jää siihen, mutta olympialaisissa hän hiihti ja vielä viestissä taistellen itsensä melkein mitalistiksi 39-vuotiaana.
Riitta-Liisa Roponen on urheilija, joka poikkeaa monella tavalla tavallisesta suomalaisesta tyypillisestä urheilijapolusta. Se tyypillinen suomalainen tarina. Nuorena pärjätään, tulee Nuorten MM jne..,mutta aikuisiässä homma hiljenee. Tulee loukkaantumisia jne..,
Ritun uraa leimaa juuri päinvastaiset asiat. Ei tullut nuorten MM, mutta suomalaiseen urheilijaan prototyyppiin poiketen Ritu on pysynyt harvaisen terveenä ja välttynyt loukkaantumisilta.
Riitta-Liisa Roponen tulee maasta, joka on tullut tunnetuksi koulutetuista naisista ja omaa aika vähäisen tutkintopohjan. Ritu - joka tunnetaan vahvana vapaan osaajana ja teknisesti vahvana osaajana - tulee maasta, joka on tullut tunnetuksi vahvoista perinteisen hiihtäjistään ja fyysisesti vahvoista urheiljoista. Kiinnittäisin huomiota tähän sanaan "Vapaa". Sillä on isompi filosofinen merktys. Hän on luonteeltaan ei niin ihan tyypilinen urheilija. Hän on ujo js sisäänpäin lämpiävä - introvertti. Ilmiselvästi hän ei ole mikään suomalaisen kulttuurin ihanne tai ei ainakaan mistään oppikirjasta kopioitu.
Ritun uran alku oli muutenkin se, että naisten hiihto ei 90-luvulla ollut kauhean korkealla kantimilla. Näistä lähtökohdista Ritu ponnisti MM-kultaan. Miten se on mahdollista? Tämä on juuri se legenda.
Niin kuin tuossa aikaisemmin asian mainitsin Ritua profiloi tekninen brillianttisuus ja äärimmäinen sitkeys. Ritu on hiihtänyt TDS:in viimeiset 20minuuttia keskisyke 98% omasta maksimistaan. Se on hurjaa menoa. Mistäkön Matti "Happo" Heikkinen lempinimi lopulta juontaa juurensa?
Yksi asia mikä minua kiehtoo kaikissa suururheilijoissa on se, että näillä urheilijoilla on mystinen voima nostaa ympärillään olevien tasoa. Ritun aikakaudella Suomen naisten hiihto on menestynyt joukkueena paremmin kuin koskaan aikasieemin historiassa. Edellisen kerran kun Nations Cupissa Norja ei vienyt naisten voittoa, tapahtui 2009 ja sitä edellisen kerran 2007. Silloin Suomi oliykkönen. Suomi on ollut 3 parhaan joukossa 6 kertaa ja 5 kertaa näissä tapauksissa, Ritu on löytynyt joukkueesta eli vain kerran 80-luvulla Suomi pääsi Nations Cupissa 3 parhaan joukkoon, jolloin mielletään, että Suomi oli parempi maastohiihdossa.
Tämä joukkueideologian nouseminen suomalaisessa maastohiihdossa esim. Suomen cupeissa, en tiedä mistä se lopulta kumpuaa ja se miksi Suomi on esim. viesteissä ollut niin vahva vuosien varrella. Tätä asiaa on vaikea mitata, mutta Riitta-Liisa Roponen on syy miksi maastohiihto minua niin paljon kiinnostaa, kun aikaisemmin se ei kiinnostanut minua juuri yhtään. Hänellä on mystinen kyky inspiroida ympärillään olevia ihmisiä ja myös itseään, mistä osoituksena pitkä ura. Itsekin ihmettelen mitä helvettiä minä teen? Tuijottelen uusintana jotain vanhoja maastohiihtokisoja. Ritulla on kyky motiovoida ympärilleen olevia ihmisiä ja tuoda eloa elämään. Tämä on ehkä se suuriin suuruus mitä näen Riitta-Liisa Roposessa ja se että hän nimen omaan viesteissä on sen kullan saavuttanut. Hiihto ei ole vain mekaanista suorittamista ja yksilöurheilua sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan joukkueurheilua. Tämä on kyky, mikä ei näy TV-kuvissa eikä pinnallisesti mediassa. Tämä näkyy vasta sitten kun oikeasti perehtyy asioihin.
Suomen maastohiihto on ikuisesti kiitollisia Ritun sukupolvelle, joka pelasti Suomen maastohiihdon 2000-luvulla dopingskandaalin kätkyistä epätoivoisesta tilanteesta. Maastohiihto on noussut Suomen suosituimmaksi urheiluksi ja haastaa jo jääkiekkoa. Maastoihiihto on jääkiekon ohella ainoa laji, joka voi saada yli 2miljoonan katsojaluvut TV:ssä. Ritun tarinassa on ilmiselvästi yhtäläisyyksiä tarinaan Rumasta Ankanpojasta. Se on tarina lahjattomasta urheilijasta, joka nousi maailmamestariksi omalla poikkeuksellisellaan tavallaan.....Se on Miracle on Snow.
Toisin tällä kirjoituksella esille sitä, että ymmäretään miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. Ymmärretään Riitta-Liisan Roposen perintö. Hän on tehnyt aivan valtavasti töitä ja uhrautunut suomalaisen maastohiihdom eteen.
...mutta tarina ei ole vielä ohi. Tarina jatkuu.......
Se tässä maailmassa missä tietoa ja dokumentteja on yllinkyllin, yhdestä urheilijasta on yllättävän vähän mitään tietoa, vaikka omasta mielestäni tästä urheilijasta voisi tehdä vaikka Hollywood elokuvan, jonka tarina on kiehtovampi kuin elokuvassa Miracle on Ice tai kuvitteellisissa Rocky elokuvissa. Olen yrittänyt ymmärtää tätä urheilijaa.
Mediassa käytetään sanaa Legenda tuon tuosta ja suunnilleen joka toinen suomalainen jääkiekkoilija leimataan legendaksi. Täytyy kuitenkin ymmärtää Legenda-sanan varsinainen merkitys. Se tarkoittaa tarinaa. Tarinaa joka jää elämään. Tämä legenda käsite on kiehtonut minua läpi elämän..ja olen yrittänyt etsiä josko joku suomalainen ihan oikeasti olisi sellainen.
Meillä on Taru Rumasta Ankanpojasta tai meillä on Taru Sormusten Herrasta...Meillä on James Bondin saaga. Nämä tarut eivät ole mitään tyhjästä temmattuja vaan ne kumuloituvat tosi elämästä. Esim. James Bond on mukaelma toisesta maailmasodasta ja sankarillisista brittivakoojista.
Sitten meillä on tämä tarina Rumasta Ankanpojasta. Jos joku ei tiedä tarinaa niin se perustuu siihen, että joutsenen poikanen päättyi sattumalta ankkojen pesueeseen. Joutsenet ovat lapsina rumia ja tätä "rumaa ankanpoikaa" kiusattiin lapsena erilaisuuteensa ja rumuutensa johdosta. Mutta kun poikaset kasvoivat ja rumasta ankanpojasta kasvoi kaunis ja uljas Suomen kansallislinnuksi tituleerattu joutsen, tilanne muuttui.
Tämä on tarina joka minulle ja lapsille yleensä kerrotaan ja sillä on opettavainen tarkoitus. Se pohjautuu todellisuudessa maailmassa koettuihin tositapahtumiin.
Riitta-Liisa Roponen on urheilija, jolla ei ole merkintöjä nuorisomaajoukkueissa. Tämä ei johdu siitä, että Roponen ei olisi lajia harrastanut. Aino-Kaisa Saarinen kertoo kirjassaan kuinka hän ja Roponen tippuivat aikoinaan nuorten maajoukkueesta ulos ja Reijo Jylhä oli sanonut, että teistä ei ole koskaan hiihtäjiksi eikä urheilijaksi.
Ritun urheilu-uran alku ajoittuu Lahden dopingskandaalin jälkeisiin maininkeihin. Sponsorirahaa ei ollut tiedossa ja oli vain ongelmia. Näkymät eivät olleet positiiviset. Aikku kertoo kirjassaan kuinka nykynuoret, jotka marisevat tukieurojen perään, heidän elämänsä on ihan pullamössöä heidän oman uransa alkuun verrattuna. Johanna Matintalokin on päässyt huomattavasti aikaisemmin apurahaurheilijoiden sakkiin, kuin esim. Aikku.
Tuossa luin Ritun kirjan. Kirja alkaa siitä kuinka hän vuonna 2003 tippui maajoukkueesa huonojen suoritusten johdosta ulos ja uran piti loppua siihen. Kausi 2006 tuotti niin ikään pelkkiä pettymyksiä ja uran piti olla silloin finito. Nämä tarinat ovat hyvin samankaltaisia tai jopa vielä jyrkempiä, kuin nyt jossain kirjoitetaan. Uran piti olla finito 2014. Uran ensimmäinen vakava loukkaantuminen tapahtui viime vuonna, kun hänelle todettiin välilevynpullistuma 38-vuotiaana. Kaikki olivat varmoja, että ura jää siihen, mutta olympialaisissa hän hiihti ja vielä viestissä taistellen itsensä melkein mitalistiksi 39-vuotiaana.
Riitta-Liisa Roponen on urheilija, joka poikkeaa monella tavalla tavallisesta suomalaisesta tyypillisestä urheilijapolusta. Se tyypillinen suomalainen tarina. Nuorena pärjätään, tulee Nuorten MM jne..,mutta aikuisiässä homma hiljenee. Tulee loukkaantumisia jne..,
Ritun uraa leimaa juuri päinvastaiset asiat. Ei tullut nuorten MM, mutta suomalaiseen urheilijaan prototyyppiin poiketen Ritu on pysynyt harvaisen terveenä ja välttynyt loukkaantumisilta.
Riitta-Liisa Roponen tulee maasta, joka on tullut tunnetuksi koulutetuista naisista ja omaa aika vähäisen tutkintopohjan. Ritu - joka tunnetaan vahvana vapaan osaajana ja teknisesti vahvana osaajana - tulee maasta, joka on tullut tunnetuksi vahvoista perinteisen hiihtäjistään ja fyysisesti vahvoista urheiljoista. Kiinnittäisin huomiota tähän sanaan "Vapaa". Sillä on isompi filosofinen merktys. Hän on luonteeltaan ei niin ihan tyypilinen urheilija. Hän on ujo js sisäänpäin lämpiävä - introvertti. Ilmiselvästi hän ei ole mikään suomalaisen kulttuurin ihanne tai ei ainakaan mistään oppikirjasta kopioitu.
Ritun uran alku oli muutenkin se, että naisten hiihto ei 90-luvulla ollut kauhean korkealla kantimilla. Näistä lähtökohdista Ritu ponnisti MM-kultaan. Miten se on mahdollista? Tämä on juuri se legenda.
Niin kuin tuossa aikaisemmin asian mainitsin Ritua profiloi tekninen brillianttisuus ja äärimmäinen sitkeys. Ritu on hiihtänyt TDS:in viimeiset 20minuuttia keskisyke 98% omasta maksimistaan. Se on hurjaa menoa. Mistäkön Matti "Happo" Heikkinen lempinimi lopulta juontaa juurensa?
Yksi asia mikä minua kiehtoo kaikissa suururheilijoissa on se, että näillä urheilijoilla on mystinen voima nostaa ympärillään olevien tasoa. Ritun aikakaudella Suomen naisten hiihto on menestynyt joukkueena paremmin kuin koskaan aikasieemin historiassa. Edellisen kerran kun Nations Cupissa Norja ei vienyt naisten voittoa, tapahtui 2009 ja sitä edellisen kerran 2007. Silloin Suomi oliykkönen. Suomi on ollut 3 parhaan joukossa 6 kertaa ja 5 kertaa näissä tapauksissa, Ritu on löytynyt joukkueesta eli vain kerran 80-luvulla Suomi pääsi Nations Cupissa 3 parhaan joukkoon, jolloin mielletään, että Suomi oli parempi maastohiihdossa.
Tämä joukkueideologian nouseminen suomalaisessa maastohiihdossa esim. Suomen cupeissa, en tiedä mistä se lopulta kumpuaa ja se miksi Suomi on esim. viesteissä ollut niin vahva vuosien varrella. Tätä asiaa on vaikea mitata, mutta Riitta-Liisa Roponen on syy miksi maastohiihto minua niin paljon kiinnostaa, kun aikaisemmin se ei kiinnostanut minua juuri yhtään. Hänellä on mystinen kyky inspiroida ympärillään olevia ihmisiä ja myös itseään, mistä osoituksena pitkä ura. Itsekin ihmettelen mitä helvettiä minä teen? Tuijottelen uusintana jotain vanhoja maastohiihtokisoja. Ritulla on kyky motiovoida ympärilleen olevia ihmisiä ja tuoda eloa elämään. Tämä on ehkä se suuriin suuruus mitä näen Riitta-Liisa Roposessa ja se että hän nimen omaan viesteissä on sen kullan saavuttanut. Hiihto ei ole vain mekaanista suorittamista ja yksilöurheilua sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan joukkueurheilua. Tämä on kyky, mikä ei näy TV-kuvissa eikä pinnallisesti mediassa. Tämä näkyy vasta sitten kun oikeasti perehtyy asioihin.
Suomen maastohiihto on ikuisesti kiitollisia Ritun sukupolvelle, joka pelasti Suomen maastohiihdon 2000-luvulla dopingskandaalin kätkyistä epätoivoisesta tilanteesta. Maastohiihto on noussut Suomen suosituimmaksi urheiluksi ja haastaa jo jääkiekkoa. Maastoihiihto on jääkiekon ohella ainoa laji, joka voi saada yli 2miljoonan katsojaluvut TV:ssä. Ritun tarinassa on ilmiselvästi yhtäläisyyksiä tarinaan Rumasta Ankanpojasta. Se on tarina lahjattomasta urheilijasta, joka nousi maailmamestariksi omalla poikkeuksellisellaan tavallaan.....Se on Miracle on Snow.
Toisin tällä kirjoituksella esille sitä, että ymmäretään miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. Ymmärretään Riitta-Liisan Roposen perintö. Hän on tehnyt aivan valtavasti töitä ja uhrautunut suomalaisen maastohiihdom eteen.
...mutta tarina ei ole vielä ohi. Tarina jatkuu.......
Viimeksi muokattu: