Olen samaa mieltä siitä, että Mäkäräisen kohdalla rataprofiilin merkitys on suuri. Siitä olen vähän eri mieltä taas, että hän olisi parhaimmillaan suhteessa maastohiihtohuippuihin raskailla radoilla. Tai tässäkin on tietty se, että mitä kukin raskailla radoilla tarkoittaa. Mäkäräinen ei ole empiirian perusteella kovin hyvä esimerkiksi Kollenilla, missä yleisen maastohiihtokonsensuksen mukaan on raskaat radat. Mäkäräinen on parhaimmillaan radoilla, missä on jyrkkiä nousuja. Kun radalla on jyrkät nousut, ne nousuosuudet ovat yleensä lyhyet. Sitten taas Kollenin, Lillehammerin, Sotshin tai Davosin kaltaisissa paikoissa on pitkät ja loivemmat nousuosuudet ja tällaisilla radoilla Mäkäräinen ei nähdäkseni pärjää yhtä hyvin kuin vaikkapa Kontiolahden kaltaisella radalla, jossa korkeusero on vähäinen ja työpätkät lyhyitä, mutta nousut poikkeuksellisen jyrkkiä.
Muutamassa kohdassa olen eri mieltä; tietynlaisiin tuloksiin on syynsä. Profiilin merkitys on melko suuri. Oleellista on ollut kuokkanousujen määrä, ei pelkästään jyrkkyys. Äärimmäisenä esimerkkinä yli puolen tunnin kuokkanousu rullilla, Lysebottn, jossa menestystä on tullut maastohiihtohuippuja vastaan. Kollenin ladut eivät ole olleet niin hyviä kuin voisi olettaa profiilin perusteella, koska Oslossa kilpaillaan keväällä, ja siellä on usein ollut pehmeät radat, mikä on Kaisan tekniikalle huono alusta. Jos esimerkkinä käytetään viimeisintä kisaa, kun radat suolattiin kovaksi, yhteislähdössä hiihtoaika oli parhaita, Maria 5 sek. hitaampi. Tosin jäisetkään radat ei kulje parhaiten. Sekin vaikuttaa, miten vaikeita laskut ovat - pitkiä nousuja seuraa aika usein laskuosuus, ja askelluskäännöksiä vaativat laskut varsinkin pehmeillä tai jäsillä radoilla on Kaisan heikkous. Taitaa Östersundissa olla yksi pisimpiä "työpätkiä" 2,5 ja kolmosen radoilla, ja siellä Kaisalla on parhaita hiihtoaikoja verrattuna muihin.
Niinkuin sanottu, Kontsalla 2,5km:n rata oli erilainen kuin ampumahiihdossa: seinänousun osalta se oli helpompi ja tasaista oli paljon enemmän, koska stadionille piti saada kiemurat. Kun kaikella syyllä Kristaa voidaan pitää maastohiihtohuippuna, aikoja vertaamalla radan eri kohdissa huomataan, että Krista oli 1,8km:n kohdalla 8,3 sek edellä, ja sen jälkeen ero alkoi pienentyä. Maastossa se tarkoitti pitkää tasaista osuutta seinäsousun jälkeen. Tässä vaheessa Krista omien sanojensa mukaan ei ollut vielä väsynyt. Toisen kierroksen väliaika ennen seinäsousua oli jo tasoissa, seinänousussa tuli eroa ja tasaisella vielä lisää. Perjantain kisan voitto ei suinkaan perustunut hiihtotekniikoissa pelkästään kuokkanousuun, vaan tastaiset meni myös yhtä nopeasti tai nopeammin kuin Kristalla, lukuunottamatta ekakiekan alkuosaa. Kevätkisojen statuksesta olen jo kirjoittanut, ei siitä sen enempää - kyse on enemmän selittelystä.
Tämänkin olen jo aiemmin maininnut, mutta nykyisin Kaisalla wassu on kehittynyt selvästi ja se näkyy myös ajoissa sellaisissa maastoissa, jossa on muutakin hiihtotekniikka kuin kuokkaa nousuissa.