Ilman näyttöjä ei pidä valita, mutta ilman loogista päättelykykyä ei myöskään kannata olla valitsijana, jos haluaa optimaalisen tuloksen. Jylhä on tehnyt juuri sen, mikä on ollut välttämätöntä, ettei olisi näyttänyt huonolta valmentajalta. Kokonaisuus viestijoukkueen valinnassa on hänen hyppysissään, mutta toiminta kuvastaa kuitenkin varman päälle pelaamista.
Mari Laukkasen kestävyysominaisuuksia on pidetty riittämättöminä. Näytöt ovat olleet vain sprinttikisoja. Kuitenkin on todettu, että sprinttikisoissa loppukilpailuun selvinneillä ei voi olla huono kestävyys. Välierässakin mm. Sarasvuo totesi loppusuoraa kommentoidessaan, että Marilla kestävyys riittää; hän jopa hieman saavutti kärkeä, mutta jäi neljänneksi. Marin hiihdot ampumahiihdossa ovat näyttäneet sen, että normimatkan viimeisellä kierroksella on ollut nopein. Se on kuitenkin kolmen km:n lenkki pitkän kisan lopuksi. Sekään ei onnistu ilman hyvää kestävyyttä. Mari on voittanut tänä kautena niin Kristan, Björgenin kuin monta muutakin. Lisäksi on huomattava, että ampumahiihdossa hiihdetään noin neljän kilon lisäpainon kanssa ratoja, jotka muutamissa paikoissa ovat vaikeudeltaan verrattavissa maastohiihtäjien ratoihin, ovat joskus täysin samoja. Ilman hyviä kestävyysominaisuuksia aseen kanssa hiihtäminen ei onnistu. Se on kuitenkin 7-8% hiihtäjän painosta.
Nämä seikat olisi ehkä jollakin valmentajalla herättäneet halun testata joku vapaan matka, mutta sitä ei tapahtunut - päätökset menivät muodollisesti oikein. Mörkönä olisi tietysti ollut, jos Mari olisi pärjännyt hyvin, että Kaisan vauhti olisi vertautunut samalla muihin maastohiihtäjiin ja spekulaatiot olisivat olleet sietämättömiä. Pelisilmää Jylhällä kyllä oli: hän ei halunnut joutua siihen tilanteeseen, että Kaisa olisi ollut mukana spekulaatioissa ilman näyttökisaa. Sen ymmärrän hyvin. Toisaalta henkilökohtaisesti olen tyytyväinen, että Kaisa priorisoi ja hiihtää Koreassa.
On outoa argumentoida tämän päivän kuntoa joskus hiihdetyllä distanssimatkalla. Samalla logiikalla Pirkko Määttä hiihtäisi todellakin Lahdessa. Paineensieto on kyllä ongelma, mutta mielestäni ampumapenkalla. Maastohiihtokisassa asia on helpompi, ja yleisömäärä ei varmaan pelota; siitä ei varmaan tarvitse erikseen kaivaa esimerkkejä. Mihin perustuu arvelu paineensiedon arvoituksellisuudesta?