Uutta lunta, luistava keli!
Hieno laji tuo hiihto. Kouluajoilta siitä jäi jonkinasteiset traumat, jotka vain vahvistuivat armeijassa. Viime talvena kuitenkin ostin itselleni sukset. Ladulle en ehtinyt kuin pari kertaa, mutta jo sekin määrä onnistui muuttamaan mielipiteeni hiihdosta täysin. Se on jotenkin niin erilaista puuhaa, kun ei tarvitse miettiä yhtään sitä, kuinka kauan sen lenkin tekemiseen kuluu aikaa. Sitä voi vain rauhassa katsella maisemia, jos siltä tuntuu tai sitten paahtaa kunnon teholenkin.
Tänäkään talvena en ole päässyt niin usein ladulle kuin olisin halunnut (enemmän toki kuin viime talvena). Ensin ei ollut lunta ja sitten kun sitä tuli, niin pakkasta on ollut meikäläiselle liikaa. Mutta tänään kuitenkin latu kutsui ja perhanan hienoa oli. Aurinko paistoi, ei tuullut liikaa ja pakkanenkin oli alhaalla. Lisäksi auringonpaisteessa liippaantuneet ladut tarjosivat mukavat vauhdit laskuosuuksilla. Ei olisi millään malttanut tulla pois ja jos kuntopohja olisi sen sallinut, niin yhden lenkin olisin vielä ainakin heittänyt.
Monesti muuten kuulee ihmisten valittavan sitä, että eivät pidä hiihdosta, koska eivät osaa voidella suksia. Minun mielestä tuo on todella huono tekosyy. Nykyisin voitelu on helpottunut huomattavasti aikaisempaan verrattuna. On teippiä, geeliä, sprayta ja ties mitä, joten voitelun ei luulisi enää olevan itseni kaltaiselle sunnuntaihiihtäjälle mikään este. Itse käytän ihan perinteisiä purkkivoiteita pidon osalta. En siksi, että kokisin osaavani sen hyvin, vaan koska minusta se tuo mukavan lisän harrastukseen, kun saa aina jännätä, onnistuiko voitelu. Ja sitten, kun huomaa, että suksi toimii on voitonriemu pinnassa. Luistoina käytän pikaluistogeelejä. Tosin kohta pitää sukset viedä parafiinilla pohjustettavaksi. Hyviä hiihtolenkkejä kaikille Jatkoajan sivakoijille!
