Alpo / Ape
Väärin, parahin Maple Leaf (ja myös Carlos). En Apenkaan aikana nähnyt pelkkää huonoa hra Suhosessa. Monestakin kirjoituksestani löytyy sellainen ydin, että arvostin Apen työtä yksilöiden kehittäjänä. Pelinjohtajana hän oli katastrofi. HIFKin perinteiden noudattajana hän oli ydintuho. Mutta kyllä nuoriso-osastomme meni pääsääntöisesti eteenpäin hänen aikanaan. Toisaalta taas Zidlicky pelasi huonoimman kautensa Apen aikaan, eikä ollut Kantorissakaan paljon hurraamista. Kun näitä kokeneempia hemmoja katsellaan.
Mutta Johanneksen viestissä on itua; aika tasavahvalta näyttävät tässä vaiheessa herrojen tulokset. Lyön kuitenkin vaikka heti vetoa -lähteekö Maple Leaf tai Carlos?- että tulemme ylittämään kaudella 03/04 sijoituksemme kaudella 02 /03.
Kaikkien pelaajien luonnollista kehitystä ei voi automaattisesti laittaa kulloinkin puikoissa olleen päävalmentajan tiliin. Kuten ei myöskään kaikkien pelaajien taantumista. Ihmisiähän he ovat (heh, aivan kuin Apen suusta) ja monet muutkin seikat vaikuttavat urheilulliseen kehitykseen kuin ykkösvalmentajan henkilö. Itse asiassa NHL:ssä pidetään nimenomaan 2- ja 3-valmentajien pääasiallisena työnä pelaajien yksilöllisten taitojen kehittämistä. Ykkönen on toimitusjohtaja, joka vetää isot linjat. Alpohan oli erinomainen Toronton kakkosena. Ja yksi vaihtoehto jatkaa viime kautisesta olisi ollut laittaa Ape kakkoseksi ja joku suoraviivaisempi joukkuepelin osaaja (vaikka Jortikka..) ykköseksi. Joten pois se lapamato -jutska mun niskastani, jooko?
Myönnän, että mutkat pois -linjanvetoni pelkästään Apen sekoittamasta HIFKistä oli liioiteltu. HIFKin valmentajasekoilu alkoi tasan sinä päivänä kun Summanen & Westerlund häipyivät. Kuula Lehkonen, The Pena itse, Mälkiä, Suhonen....tämä valmentajakavalkadi saa kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin. Tosin ihan väärästä syystä.
Minä en juurikaan katso menneeseen, vaan nykyiseen ja tulevaan ja Alpo ynnä Alpon aika on minulle sinänsä aivan yhdentekevä episodi HIFKin monivuotisessa historiassa. Se(kään) liitto ei toiminut, kirjan kannet kiinni ja näkemiin. Ei tule yhtään ikävä.
Ja oli miten oli, yksikään sentterijunnumme ei ole kehittynyt tarpeeksi kenenkään valmentajan aikana. Siksi on aika triviaalia kiistellä, kuka sai tätä 3-4 ketjutason sentterimössöä eniten hämmennetyksi oikeaan suuntaan. Sama kuin joku miettisi Lada-tehtaalla, että kenellehän loppujen lopuksi kuuluu kunnia Lada 1200:sen ajo-ominaisuuksista, erityisesti ketteryydestä ja kääntyvyydestä? Toveri Sergeille vai toveri Ivanille? Ei siitä autoa tullut kuitenkaan. Katkeraa myöntää, että jopa E.Liesmäki oli osittain oikeassa. Mutta vain osittain. I.Pikkarainen, Joonas Vihko ja Arttu Luttinen on katsottava onnistuneiksi kasvatusprojekteiksi. Eetu Holmastakin tulee sellainen ensimmäisenä sentterinä aikoihin. Ja hän onkin vielä tulevaisuudessa sellainen keskushyäkkääjä, että helvata! Raipe ja Jannekin tykkäävät, nääs.
