Huomio.
Kritisoidaan kerrankin menneitä ja kysytään IFK:n kannattajilta, että mites silloin meni puheet, kun IFK oli kärjessä ja joukkue voitti mestaruuden?
Silloin puhuttiin rottakiekosta ja "turhan kovaa" pelaamisesta. Maalivahdin päälle ajettiin surutta ja vastustajien luut kertakaikkiaan murskattiin pieniksi paloiksi. Kuitenkaan IFK-fanit eivät olleet samaa mieltä, vaan niillä säännöillä pelattiin ,mitä tuomarit antoivat, eikä kukaan tuntenut loppujen lopuksi suurta katkeruutta pelityylistä, koska itkeminen mestaruuusjuhlissa oli turhaa. Ihmettelen, miten tämä kahvakiekkokeskustelu on venähtänyt tämmöiseksi saman asian jankkaamiseksi, koska kukaan ei voi väittää loppujen lopuksi että omassa leirissä on täysin puhtaat jauhot pussissa. Jokaisella joukkueella on omat heikkoutensa sääntöjen rajamailla pelaamisessa. IFK pelaa ihan samanlaista kärkikarvaajan estämistä, mitä jokainen liigajoukkue harrastaa. Ihmetys onkin siinä, että kun todella aletaan kahvaamisesta puhua, niin kahvaamisen periaate on, että rinnalla oleva pelaaja pelaa miestä kiekkoa ennen mailalla tunkemalla tämän vastustajapelaajan rinnuksia vasten.
Esimerkiksi eilen silmiin pisti aloitukset, joita Seppo harrasti. Koskaan juurikaan ei Seppo pelannut kiekkoa, vaan lähti aloituksessa aina kampeamaan vastustajaa nurin. Poikkeuksetta aloitus meni siihen, että Sepon maila oli Tapparan sentterin jalkovälissä ja tilanteen purkautuessa Tapparan miäs kaatu, joten oliko tuossa sitten lainkaan rikettä? ei, koska se kuuluu aloitusten luonteeseen. Nykypäivänä on kahvakiekko saanut jalansijan liigassa ja sitä käyttää hyväkseen häikäilemättä Jyp, Tps, IFK ja Tapparakin. Jokainen joukkue omalla tavallaan ,koska tämän päivän suola on maalit ja puolustavan joukkueen ainut oljenkorsi pysyä pelissä mukana on estää pelaajia tekemästä maalia. Tästä johtuen jokaisella joukkueella on oma tapa estää kiekotonta pelaajaa.
Jopa blokkaaminen on kiellettyä, jos ollaan ihan tarkkoja. Mitä sitten on estäminen? Se on kiekottoman pelaajan kaatamista tai siitä kiinnipitämistä, ettei tämä pääse pelaamaan tarkoituksenmukaisella paikalla, eli osallistumaan taktiikan vaatimaan pelityyliin. Tapparan pelissä on nähty hiipumisen merkkejä ja tästä johtuen nimenomaan koukkiminen on lisääntynyt. Siksi mielestäni kuitenkin tuomarilinjan pitää vaatia joukkueilta puhdasta peliä, vaikka suhteen täytyy säilyä. Eli esimerkiksi näen, ettei nykyään katsota rikkeen vakavuutta tarpeeksi suurin silmin, vaan lähdetään aina linjalle, jossa haukutaan tiettyä pelityyliä. Omaan pesään ei kukaan halua, eikä halua nähdä vaikka olisikin sitä mätää. En epäile, etteikö IFK:lla ole nyt nippu paremmassa kunnossa, mitä se on koskaan tämän kauden alussa ollut. Eilen sattui pieniä asioita, jotka ratkaisivat ottelun.
Sanoin hallissa monta kertaa, että surkempaa peliä saa hakea kahden ensimmäisen erän aikana ja tosiasia on, ettei tappara kuitenkaan kahvaamalla pitänyt lukemia kasassa, vaan järjesti itsekin pahoja tilanteita , joissa IFK:n pelaajat joituivat aika räikeästi estämään pelaajien etenemistä. Kolmas erä kuitenkin oli tapparan hallintaa ja sen perusteella olisi kuulunut tapparalle pisteet täysin rinnoin. Jatkoajalla olisi taas voinut käydä miten vain, kun kukaan pelaaja ei halunnut ottaa riskiä ja Kantorin sutaisu sitten ratkaisi ottelun, koska mäkinen ei todellakaan ihan tuntunut odottavan tilannetta maalille, mutta kiekko pyörähti juri sopivasti näin ollen nousten ylöspäin, ja maaliinkin.
Kaiken kaikkiaan kaksi ensimmäistä erää oli molemminpuolista "kahvaamista". jos Tapparaan on arvosteltava, niin nojautuisin tapparan pelityylissä enemmän siihen, että pelityyliin kuuluva tarkka miesten merkkaaminen ja siihen kuuluva "painiminen" on nykypelityyliä ja Tapparan ei ole huono siinä.