Game 6 on siis edessä tiistaina ja lähtökohdat ovat tälläkin kertaa erittäin mielenkiintoiset.
Omaan silmääni sarjan kuva on ollut tähän mennessä jotakuinkin tämä; IFK vei kahta ensimmäistä peliä (pl. toisen pelin toinen erä) aika suvereenisti. Kaksinkamppailut voitettiin nopeudella ja sota-alueella oli jatkuvasti meidän äijiä. Kolmas matsi on ollut tähän mennessä varsinainen outolintu. Väitän, että yhdelläkin Tappara-maalilla olisi lopputulos ollut IFK:n voitto yhden maalin erolla. Tappara alkoi voittamaan kaksinkamppailuja ja IFK ei ollut enää samalla tavalla dominoiva nopeutensa kanssa.
Neljännessä ja viidennessä matsissa sitten en tiedä, mitä oikein tapahtui. IFK tuntui olleen hieman liiankin tyytyväinen tuohon parissa päivässä luotuun 0-5/1-4 -träppiin ja teki siitä pelinsä ytimen, kun ennen se oli ollut luova hyökkäyspeli raikkaalla karvauksella höystettynä. Seurauksena maalipaikat ovat vähentyneet (mutu) ja sitten kun niitä siunaantuu, ei tilanteissa olla hereillä. Näistä esimerkkeinä Hintzin tyhjä maali nelospelissä ja Puustisen vastaava tilanne vitospelissä. Ylivoima on ollut läpi sarjan näennäisesti hyvää (kivasti pyörinyt), mutta todellista uhkaa siitä ei ole luotu. Viivalaukaukset puuttuvat lähes kokonaan ja sitten kun niitä tulee, niin vedetään ekaa kaveria jalkoihin. Näin ollen Tappara voi hyvin keskittyä pitämään keskustan äärimmäisen tiiviinä pelaten samalla IFK:n parhaan aseen, Ramstedtin syötöt, käytännössä kokonaan pois.
Kutosmatsiin lähdetään, kuten todettua, uusista asetelmista. IFK on selkä seinää vasten ja altavastaajana ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Edellisessä pelissä on myös tapahtunut ikävä tuomarivirhe. Vaikka kuinka tiistain pelin tuomitsevat herrat yrittäisivät näitä asioita sulkea pois mielestään, niin en olisi yllättynyt, jos Tappara saisi muutaman tavallista helpomman jäähyn. Tavallaan asialla ei ole merkitystä niin kauan, kun IFK:n ylivoima jatkaa kiikareilla.
Tiistain matsin voisi helposti olettaa menevän seuraavien kaavojen kautta:
- IFK tulee matsiin valtavalla apinanraivolla ja luisteluvoimaisella hyökkäyspelillä tehden heti alkuun pari maalia. Tappara joutuu avaamaan peliään ja IFK hyötyy tästä entisestään, kun se pääsee hyödyntämään ylistettyä reagointipeliään saaden lukuisia maalipaikkoja pelin edetessä. Ottelu päättyy IFK:n selvänumeroiseen voittoon ja näin lähdetään jälleen kerran sarja päälaellaan kohti viimeistä näytöstä Helsingissä
TAI
- IFK tulee peliin valtavalla apinanraivolla ja luisteluvoimaisella hyökkäyspelillä, joka realisoituu lähinnä kulmissa pyörimisellä ja pään seinään hakkaamisella. Karhunen varastaa muutaman maalin ja IFK väsyy. Peli tasoittuu ja muuttuu yhä enenevissä määrin kahden edellisen matsin kaltaiseksi. Lopulta Tappara tekee Saravon hanurin kautta maalin, hallin DJ soittaa saravon pekkapekkapekkapekkapekkapekkaa loopilla ja oranssitukkaiset, sinisiin second skin "kattokaa nääs mun peenistä" -pukuihin sonnustautuneet tamperelaiset hakkaa läpsyttimiään rytmikkäästi miesperseisiinsä, kunnes loppusummeri ilmoittaa pelin päättyneen 1-0
Toisesta skenaariosta näin unta. Kummasta, se jääköön teidän mielikuvituksellenne arvailtavaksi.