HIFK peliesitykset kaudella 2012-2013

  • 937 010
  • 3 115

Nickelback

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL yleisesti
No se että Soppa on ykkösenä on monien asioiden summa ja varmasti paras ratkaisu siihen tilanteeseen mikä meillä oli kauden alla Petun lähdettyä.
Tunteen pelistä taisi tappaa eräs paikallisottelu syyskuun alussa. Pelaajat pelkäävät vieläkin näyttää tunteitaan, ettei joudu rosikseen.

Paha sanoa, voi olla että tuo passiivisuus tappaa osaltaan sitä tunnetta?

Niin, sanoin ennen kauden alkua että ei hyvä heilu. Nyt kuitenkin tuloksellisesti ollaan paremmin sijoituttu kun moni uskoi ja teksti-tv:stä katsottuna (lue 70% faneista) näkee tilanteen hyvänä. Itse olen huolissani kolmesta asiasta:
1. Sekoilusta ja sekavuudesta. Pelikirja ei todellakaan ole ytimessä. Harhasyöttöjä yms.
2. Passivisuudesta. Odotin passiivista peliä, en silti noin passiivista. Tämä tappaa mielestäni luovuuden ja taklaukset. Peli on tylsää
3. Pelin hitaudesta. Jos pelin vauhti on tuota luokkaa, niin keväällä emme pärjää ollenkaan, kun vastustaja ryhmittäytyy puolustusasemiin.

Ei hyvä. Noin Kk aikaa saada peliin vauhtia, sitä kautta tunnetta ja taklauksia ja sitä kautta punaista lankaa syöttöpeliin. Tai sitten käy näin : (Kummelin valmentaja Y-tubessa) me ollaan hävitty tää peli - YouTube
 
Suosikkijoukkue
Chelsea FC
Jostain syystä kuitenkin se fyysisyys loppui tohon syyskuun peliin?

No ehkä siellä tajuttiin, ettei tuo harkkakausi mennyt ihan putkeen, yksi voitto hei kymmenestä pelistä. Kyllähän sitä alkaa valmennuksellakin hälytyskellot soida, ettei tuollaisella pelillä pärjätä. Varsinkin, kun peli perustui vain koohottamiseen. Nyt siellä rakennetaan kiekollista peliä, jonka jälkeen luulisi myös fyysisen pelin tulevan mukaan. Maajoukkuetauko on takaraja, milloin paketin pitäisi alkaa olla kondiksessa.

Niin, ja en siis pidä nykytilanteesta pätkänvertaa. Tuo pelaaminen on aikamoista via dolorosaa alusta loppuun miinus Ortio.
 

Callahan

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kyllä IFK:n peli on sekavaa. Varsinkin 5-5 pelaaminen on todella hukassa. Onnekis kuitenkin voittoja tulee tuollakin pelilliä. Kyllä tässä on KJ:tä ikävä jolloin homma oli kondiksessa, ei voi muuta sanoa. Systeemi oli selkeä ja toimiva.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Nickelback: Sulla on mun sanat! Todistettavasti totesin eilen katsomossa vieruskaverilleni, että tämähän on Hanlonin Jokerit vol 2. Tylsää ja passiivista peliä + erinomainen veskari. Olen huolissani Sormusen otteista kaikella tavoin. Okei, kesällä oltiin aggressiivisia ja ajeltiin lujaa - mutta hävittiin 9 peliä kymmenestä. Nyt HIFK on ehdottomasti liigan antifyysisin ja varovaisin joukkue, eikä silti ole paljon kentällä hurraamista. HIFK:n indentiteetti on täysin kateissa ja mikä pahinta, myös ihan jääkiekkojoukkueenkin yleispätevä identiteetti on ties missä. Tällä tarkoitan sitä, että HIFK:n kuuluisi olla värikäs ja fyysinen joukkue, joka pärjää hyvin, eikä kumartele pelikirjaguruja. Mutta jonka pelikirja toimii kuin junan vessa. Jos valmentaja ei ole brändihenkinen, meillä on mahdollista nähdä myös ei-kovin-ifk-tyylinen joukkue, jonka pelikirja on kuitenkin rautaa ja joukkue pärjää. Nyt on hukassa molemmat. Sekä pelikirja ylipäätään että sen värittäminen HIFK:n näköiseksi. Junnuissa tuolla seisoskelulla vielä pystyy menestymään. Hyvää viihdettä ei Soppa-kiekko junnuissakaan ollut.

Mulla on suunnilleen samanlainen olo kuin Baxterin aikaan. Liian paljon on pielessä, että oikeasti jaksaisin uskoa hyvään kevääseen. Älkää käsittäkö väärin, olen aidosti iloinen jos olen väärässä ja edelleenkin oletan jokaisen ottelun alussa HIFK:n voittavan ja taklaavan lujasti. Mutta preseasonin perusteella Soppa hallitsee vielä huonommin lujalla tunteella pelaavan intohimoisen HIFK:n kuin nykyisen koomapotilaslauman, joka on järjettömän ylivarovainen. On se perkele, kun jossain Saipa-Ilves -ottelussa on laakista enemmän taklauksia ja tunnetta kuin HIFK:n kotiottelussa! Ja kuinka HIFK ylipäätään ehtisikään taklaamaan, kun joukkueen jalat ovat edelleen täysin jäässä? Koska HIFK voitti mestaruuden "lähiaikoina" eli otti ne löysät pois, organisaation pitäisi keskittyä kahteen asiaan: 1) Pysymään menestysuralla ja 2) Terävöittämään pelityyliä ihan hippasen enemmän HIFK-särmän suuntaan. Kun se mestaruus nyt on otettu alta pois. Mitä olemme nähneet jäällä: 1) Menestyksen suhteen kaikki levisi käsiin jo viime keväänä ja 2) Joukkueen peli-ilme näyttää Baxterin ja Alpon ajan sekoilulta/neppailulta. Jäähykuningas on Ville Peltonen ja kaikki jäähyt vittu koukkaamisesta. Mekö joskus mollattiin Tapparaa kahvakiekosta?
 
Viimeksi muokattu:

Kyynikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK / HJK + Porin Ässien sympatiakannattaja
Hassu tilanne taas HIFK;ssa. Nyt on huippuveskari, löytyisi maalintekovoimaa, fyysisiä pelaajia, puolustuskin paperilla ihan hyvä, mutta vaan pelitapa puuttuu. Antaisin enintään 5-7 peliä aikaa Sopalle & kumppaneille saada aikaiseksi ilme joka toimii JOKAISESSA pelissä, ei vain sillöin tällöin. Kevät on silti lähempänä kuin uskommekaan ja silloin pitää nämä asiat olemaan kondiksessa, muuten käy niinkuin viime keväänä, aikainen loma!

Summanen kehiin!!
 

McJugi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Niin kauan kun hallissa käy 6200 ihmistä per matsi keskiarvolta ja HIFK keikkuu sarjataulukossa 8. sakissa ei seurajohdolla ole pokkaa vaihtaa valmentajaa. Tämä kausi nyt kokeillaan näillä ja ensi vuonna sitten pappa-ketju laittaa hokkarit naulaan ja uusi valmentaja sisään rakentamaan uutta IFK:ta.

Matikaiselle annettiin koko kausi aikaa työstää eikä valmista tullut. Nyt on viitteitä samasta, mutta hieman erilaisin nyanssein. Aikaa vielä on.
 
Niin kauan kun hallissa käy 6200 ihmistä per matsi keskiarvolta ja HIFK keikkuu sarjataulukossa 8. sakissa ei seurajohdolla ole pokkaa vaihtaa valmentajaa. Tämä kausi nyt kokeillaan näillä ja ensi vuonna sitten pappa-ketju laittaa hokkarit naulaan ja uusi valmentaja sisään rakentamaan uutta IFK:ta.

Näinpä. Ensi kausi muuten tuleekin olemaan mielenkiintoinen. Hyökkäyksestä sopimukset ainoastaan Pakarisella, Luttisella, Leinosella, Talajalla ja puolustuksesta Söderholmilla, Kurvisella ja Salmella. Hyvällä syyllä voi olettaa, että fabujengi (Kuhta & Peltonen) vetää skrinnarit naulaan. Makke on jännä tapaus, toisaalta vaikea uskoa, että hänen varaansa voi laskea mitään: Joko pelaa loppukauden NHL-sopimuksen arvoisesti ja hän ei halua tänne edes lainalle tai sitten pelaa niin huonosti, ettei hänen varaansa voida laskea. Somervuorella ei tehdä mitään ja näin ollen ollaankin yhtäkkiä tilanteessa, että kaksi kärkiketjullista pitäisi saada täytettyä muualta.

Tätä taustaa vasten loppukausi voidaan hyvinkin mennä Sormusella, mikäli sijoitus pysyy siellä pudotuspeliviivan tuntumassa, sitäkin suuremmalla syyllä, mikäli ollaan yläpuolella. Ensi kaudella lähdetään kuitenkin puhtaalta pöydältä. Tärkein asia onkin tulevan koutsin miettiminen, pystyykö Sormunen löytämään punaisen langan joukkueen tekemiseen ja hänelle tarjotaan jatkosopimusta ykkösenä vai haetaanko uutta koutsia? Jos haetaan, pitää uuden koutsin nimen olla pikkuhiljaa jo selvillä. Herrasmiessopimuksilla voidaan pyyhkiä sitä itseään ja näin ollen ensi kauden rakennusvaihe alkaa kunnolla kutakuinkin näillä main, joten uuden koutsin pitäisi pikkuhiljaa olla selvillä, jottei taas ensi vuonna tähän aikaan saada kuulla siitä, miten pelillinen anti on täyttä tuubaa sen takia, että joukkuetta on rakennettu jollekin muulle.
 

yki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Eilen Ortiolta kyllä todella hyvä peli, sen takia IFK sai pisteet. Mutta todella passiivisesti pelasi IFK ja punaisesta langasta ei tietoakaan. Joka kerta uudenlainen hyökkäys; pelaajat vain pelasivat jo koittivat päästä vastustajan alueelle ilman minkäänlaista pelitapaa. Ajoittain sieltä tulee toki hyviä hyökkäyksiä, mutta jatkuvuutta niissä ei ole. Söderholmin hyvä avaussyöttö, sentterin hyvä pelaaminen jne. avaa ajoittain mallikkaita hyökkäyksiä.

Huvittavinta ja kuvaa ehkä myös IFK:n nykyhetkistä tilannetta, oli tilanne jossa lähdettiin maalin takaa. Pakki lähtee ylös päin ja syöttää laitaan. Samassa laidassa on puolustaja alhaalla ja hyökkääjä ylempänä, noin 3-4 metrin päästä toisistaan. Kumpikin hölmistyneenä katsoo, kumpi ottaa kiekon ja tulos, että HPK:n sentteri. Ja muutenkin todella, todella hidasta lähtemistä ja vauhti tyssäsi useasti jo ennen keskiviivaa.

Myös puolustus hajosi muutaman kerran todella pahasti, mutta Ortion hanska kävi aina. Etäisyydet ovat liian pitkät tällä hetkellä; materiaali riittää, kunhan sinne saadaan toimiva salppuuna. Sen jälkeen IFK:n fyysinen osasto pääsee iholle kun heitetään päätyyn ja muutenkin homma alkaa toimimaan.

Ei ole tarkoitus provota, kunhan vain toin esille ajatuksia vaikka ketään ei ehkä kiinnosta. Se täytyy sanoa, että Ilari Melart on kehittynyt kyllä valtavasti kokonaisvaltaisessa pelaamisessaan. On vielä hidas käännöksissä ja hiukan betonimainen sivuttaisliikkensä kanssa, mutta muuten pelaa kyllä ihan hyvällä tasolla.
 

Stigu

Jäsen
Myös puolustus hajosi muutaman kerran todella pahasti, mutta Ortion hanska kävi aina. Etäisyydet ovat liian pitkät tällä hetkellä; materiaali riittää, kunhan sinne saadaan toimiva salppuuna. Sen jälkeen IFK:n fyysinen osasto pääsee iholle kun heitetään päätyyn ja muutenkin homma alkaa toimimaan.

Ei ole tarkoitus provota, kunhan vain toin esille ajatuksia vaikka ketään ei ehkä kiinnosta.
Naapurin analyysit kiinnostaa aina, kiitos yki. Samoilla laseilla olet pelejä seurannut, voisin allekirjoittaa koko kirjoituksesi.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Ei ole tarkoitus provota, kunhan vain toin esille ajatuksia vaikka ketään ei ehkä kiinnosta. Se täytyy sanoa, että Ilari Melart on kehittynyt kyllä valtavasti kokonaisvaltaisessa pelaamisessaan. On vielä hidas käännöksissä ja hiukan betonimainen sivuttaisliikkensä kanssa, mutta muuten pelaa kyllä ihan hyvällä tasolla.

Hyvä teksti ja oikeita huomioita. HIFK:n fyysisyys ilman jalkoja ei tosiaankaan näy nyt taklauksina, mutta onneksi sentään ollaan vahvoja molempien maalien edessä. Lennun maali oli röyhkeyden huippu, samoin tavallaan Reden. Myös Pakarinen teki omansa veskarin nenän edestä. Ja HPK ei kovin usein Ortion ribareihin päässyt. Muuten pelaaminen on passiivista ja jotenkin toivotonta. Kai nyt vuonna 2012 voisi soveltaa kotihallissa (!) muutakin systeemiä kuin 1-2-2 ja venttailla, jospa joskus saisi ylivoiman.
 

Apassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kai nyt vuonna 2012 voisi soveltaa kotihallissa (!) muutakin systeemiä kuin 1-2-2 ja venttailla, jospa joskus saisi ylivoiman.

Niin se ihmetytti, että vielä harjoituspeleissä ja kauden ensimmäisissä peleissä HIFK kävi ahneesti päälle kahdella ja erittäin usein vielä onnistuneesti. Tosin silloin, kun ku karvaus pelattiin ulos, niin koko keskialue oli auki. Olisko tässä nyt Sormusella jotain riskien minimointia ja prosenttikiekkoa sen takia, että työrauha säilyisi pisteiden takia. Koska montaa maalia ei pystytä (max 2-3) tekemään, niin yltiöpäisestä karvaamisesta on luovuttu. Ainakin siihen asti, kunnes pelaamalla saadaan pelin hallinta kontrolliin ja sitten voidaan lisätä paineistamista. Toivotaan näin.
 

torpeedo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Lunkan väärintorjutut voitot
Mestaruutta tavoitteleva joukkue ei voi pelata kotona noin passiivista puolustuspelaamista.

Hyökkäyssuuntaan viritellään ajan kanssa massiivisia kuvioita jotka onnistuessaan johtavat puukäsien välisiin kulmavääntöihin. Oikeesti, tuohon samaan päästään yksinkertaisemmin heittämällä kiekko ristikulmaan ja puukädet perään.
Kontrolloitujen hyökkäyksien pitää päätyä vastustajan maalille, ei kulmiin.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Olisko tässä nyt Sormusella jotain riskien minimointia ja prosenttikiekkoa sen takia, että työrauha säilyisi pisteiden takia. Koska montaa maalia ei pystytä (max 2-3) tekemään, niin yltiöpäisestä karvaamisesta on luovuttu.

Ikävä kyllä se lienee juuri näin. Treenimatseissa oli vilpitön tarkoitus pelata aggressiivista HIFK:n näköistä kiekkoa ja tulokset olivat katastrofaaliset. Johtuen Sormusen puolustuspelisuunnitelman totaalisesta puuttumisesta. Niinpä liigan käynnistyttyä laitettiin lapsi pesuveden mukana eli luovuttiin pelityylistä, jotta ei hävittäisi enää pystyyn. Ihan kiva idea, mutta puolustuspään pelisuunnitelma on vieläkin tekemättä, PAPP on aivan karmeaa sekoilua. Samaan aikaan Ortio on kaivanut itsestään huikean taistelijan esiin ja HIFK saa ainoastaan tämän vuoksi pisteitä. Tämä johtaa taas luultavasti vääriin johtopäätöksiin: "Hei, mehän on saatu bojoja tällä ultravarovaiselle neppailulla, tämä on varmasti hyvä pelisysteemi!" Oikeasti tämä pakittelukaan ei toimi. Sen näkee siitä, että vastustaja ampuu joka helvetin matsissa enemmän HIFK:n maalia kohti kuin HIFK toiseen maaliin. Ortio on pelannut HIFK:lle pisteitä ja Ortio olisi pelannut pisteet myös siinä tapauksessa, että HIFK olisi karvannut kunnolla. Sormunen yrittää paikata puolustuspään puutoksia pudottamalla hyökkääjiäkin alemmas ja silti HIFK:n alueelle tullaan helposti sisään. Mun matikkapääni sanoo, että jos HIFK karvaisi ahneemmin, syntyisi enemmän kiekonriistoja, enemmän henkeä nostattavia taklauksia ja yleistä hyvää buustia > maaleja.

Toinen juttu: Joukkueessa on Kuhta, Peltonen, Somervuori, Redenbach ja MaG vakiokokoonpanossa. Funtsikaapa hetki, kannattaako juuri näillä pelaajilla peluuttaa ultravarovaista puolustuspeliä? Mun järki sanoo, että tikutakut ovat erittäin tyylipuhtaita hyökkäyspelaajia, ei puolustuspelaajia! On aika paljolti HIFK:n pelityylin syytä, että tikutakudivisioona on sisäisessä pörssissä möyhentäjien jäljessä. Jos HIFK:lla olisi Mestis-tasoinen hyökkäyspää, niin eihän siitä olisi kahta sanaakaan, että pakitteleminen on ainoa oikea tapa pelata.

edit: torpeedolta täyttä asiaa!
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
HIFK
PAPP on aivan karmeaa sekoilua.

Mikä pahuksen PAPP?! On tääkin, kun nykyään pitää olla joku petteri sihvonen, että pystyy lukemaan Jatkoaikaa. Ainoa PAPP, jonka tiedän, on entinen unkarilainen mestarinyrkkeilijä Laszlo Papp. Sopii kyllä hyvin taudin kuvaan, kun IFK:ssa on jo käynyt kääntymässä Unkariln porakone ja nyrkkeilyäkin harrastettiin tuossa alkusyksystä oikein urakalla.



HIFK:n indentiteetti on täysin kateissa ja mikä pahinta, myös ihan jääkiekkojoukkueenkin yleispätevä identiteetti on ties missä. Tällä tarkoitan sitä, että HIFK:n kuuluisi olla värikäs ja fyysinen joukkue, joka pärjää hyvin, eikä kumartele pelikirjaguruja. Mutta jonka pelikirja toimii kuin junan vessa. Jos valmentaja ei ole brändihenkinen, meillä on mahdollista nähdä myös ei-kovin-ifk-tyylinen joukkue, jonka pelikirja on kuitenkin rautaa ja joukkue pärjää.

Tää on toisesta viestistä ja tätä mun varsinaisesti piti kommentoida. Myöntänet varmasti itsekin, että tämä ruusunpunainen haave ei ole kovin usein toteutunut? Olisiko kaikkiaan kolme kertaa sinä aikana, kun olen IFK:ta seurannut eli reilun parinkymmenen vuoden aikana. Nämä olivat tietenkin S&W:n kaudet 97-99 ja Kojon viimeinen kausi, kun twister alkoi lopulta pyöriä kunnolla. Aran ensimmäinen, pronssiin päättynyt kausi voidaan ehkä myös laskea tällaiseksi, vaikka välierissä jäätiinkin lopulta porotokan jalkoihin. Sheddenin kausi taas oli sikäli eri juttu, että pelikirjasta ei ollut tietoakaan, mutta joukkue jyräsi silti kuin juna. Kunnes joku ohjasi junan keskelle perunapeltoa ja sen pituinen se.

Kieltämättä arveluttaa, mitä tästä kaudesta tulee, kun ainoa osa-alue, joka toimii, on maalivahtipeli, mutta hyvä edes niin, koska nyt tulee sentään pisteitä. Pakko pitää sormet ristissä, että kenttäpelikin saataisiin jonkinmoiseen kuosiin, tai muuten edessä on ns. normikevät.
 

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ajatuksia ja ihmettelyä

Niin se ihmetytti, että vielä harjoituspeleissä ja kauden ensimmäisissä peleissä HIFK kävi ahneesti päälle kahdella ja erittäin usein vielä onnistuneesti. Tosin silloin, kun ku karvaus pelattiin ulos, niin koko keskialue oli auki. Olisko tässä nyt Sormusella jotain riskien minimointia ja prosenttikiekkoa sen takia, että työrauha säilyisi pisteiden takia.

Huokaus! Toista kautta peräkkäin IFK:n ainoa systeemi on mennä kädet ristissä yksilöiden voimalla. Sillä toki saadaan välttävästi pisteitä, vaan ei sillä mestaruuksia kylläkään oteta, eikä edes pelata kovinkaan nautinnollista kiekkoa katsojienkaan kannalta, varsinkin kun vähintäänkin osa yksilöistä alkaa olemaan hitusen parasta ennen päiväyksen ylittänyttä. Ja hekään eivät tässä omituisessa valumispelissä pääse pelaamaan vahvuuksillaan, joten ei tosiaankaan tulosta oikein synny. Pitääkö siis näillekin kavereille ikäänkuin antaa perseennäyttö IFK:n toimesta, kun ei viitsitä tarjota edes säällistä resurssia menestyä mahdollisesti uriensa päätöskaudella.

Tämä on mielestäni käsittämätön ratkaisu IFK:n resusseilla jälleen kerran! Mennä siis kausi läpi ilman mitään pelillistä identiteettiä. Vailla minkäänlaista pelisysteemiä. Sorry, olihan siellä tuo "valumispelisysteemi", jossa koko IFK valuu alaspäin. Ja joskus näyttää siltä, että ylöskin meno on vähän kuin valumista. Yök sanon minä.

Onko todellakin niin, että; IFK:ssa ollaan täydellisen kyvyttömiä, ja siis kaikista resursseista huolimatta, rakentamaan minkäänlaista jatkuvuutta joukkueen menestykselle. IFK:lla olisi erittäin oiva tilaisuus ollut rakentaa tulevaisuutensa siten, että se voisi dominoida liigaa HJK:n tavoin. Mutta ei! Tämä ei näyttänyt kelpaavan taaskaan IFK:n herroille, vaan jälleen piti alkaa säätäminen!

Onko siis todellakin niin, että IFK:ssa on kertakaikkiaan kiellettyä laittamasta kaikkia asioita samanaikaisesti kondikseen. Ihan aina on jokin pelillisesti merkittävä tekijä viturallaan. Jos se ei ole maalivahti, niin sitten se on vaikka sentterit. Tai jos ei sentterit niin puolustus..tai maalivahti..tai valmentaja..tai sitten ihan kaikki!

Ainoastaan kerran noin 15 vuoden sektorissa IFK saa jonkin väliaikaisen valtimopullistuman ja nappaa mestaruuden. Sitten ollaankin taas niin polleaa poikaa toimistolla, ettei taas tartte 15 vuoteen tehdä muuta kuin palkkaa nostella.

Viime kaudella jouduttiin jo katselemaan kuinka eräs nimeltä mainitsematon valmentaja (PS) (kaikkea hyvä hänelle kuitenkin) meni ja hukkasi yhden Suomen mittakaavassa suhteutettuna huippujoukkueen, ja sai tämän näyttämään lähinnä ryhmältä puulaakikiekkoilijoita joilla on ensimmäistä kertaa luistimet jalassa.
Onko nyt siis tarkoitus toistaa sama esitys? Aletaan saamaan palikoita kasaan, ja pitäisi alkaa odottelemaan joukkueelta edes jotain etäisesti järjellistä pelaamista muistuttavaa esitystä, vaan ei! Jälleen kerran näyttää ja haisee ikävästi siltä, että ihan ei jaksettu tehdä työtä loppuun asti joukkueen kokoamisessa, ja nyt taas hukataan yksi kausi, kun ei viitsitä tarjota joukkueelle niitä resursseja, joita se tarvitsisi voidakseen pikeasti toteuttaa vahvuuksiaan joukkueena! Ei siis vain yksilöinä.

Harmittaa katsella, että Ortio liki yksinään kannattelee joukkuetta tällä hetkellä. Ja ensi vuonna ei taas ole Ortiota kenties, niin sitten voidaan taas selitellä sillä asioita. Ortionkin kaltainen maalivahti ihan varmasti hamuaa menestystä, ja haluaa voittaa mestaruuksia. Ja näillä keinoin ei IFK kyllä pysty sitä Ortiolle tarjoamaan, kun peli on taas vuodesta toiseen sekaisin kuin seinäkello.

Jos siellä nyt kerran on vapaana projektivalmentaja Summanen, niin nielköön nyt vaan Nybondas ylpeytensä, ja laittakoon puhelimen pirisemään. Jos kerran on olemassa kaveri jolta voi kohtuudella odottaa, että pystyy lyhyelläkin aikavälillä tuottamaan menestysreseptejä, niin ei IFK:n tasoisella ja resursseilla toimivalla seuralla ole oiken varaa leikitellä tämän asian kanssa, ja vain siksi että jotain pelleä siellä seuran takapiruissa ahdistaa verisuonistossaan ja saa ehkä yimääräistä painetta aivoihinsa sen vuoksi.
Siis ymmärrä toki ettei heidänkään terveydellään saa leikitellä, mutta ei kai sitä saa fanienkaan kustannuksella tehdä.
Ja jos nyt välttämättä IFK haluaa pitää kiinni nykyisestä veretseisauttavasta valmentajakaksikostaan, niin heidäthän voidaan laittaa sinne Summasen kakkoseksi opiskelemaan pelikirjaa tai vaikka satukirjaa.

Ja näillä palkoilla myös pelaajien pitää kestää yksi Summanen valkkuna, tai sitten voi vaihtaa vaikka retkiuistelijaksi ammattinsa. Tällä hetkellä IFK:n luistelu kun ei täytä kriteerejä edes siihen. :-D
Summasen kanssa on kuitenkin, riskeistä huolimatta, edes mahdollisuus saada näille uransa ehtoota viettäville hienoille pelaajille resurssit komeaan siirtymiseen eläkepäiville pelaajauralta!

Vaan ehkä se jälleen tästä, kuten niin usein IFK:n kyseessä ollessa on saatu nähdä tapahtuvan, lähtee lentoon, kun oikein jaksetaan olla positiivisia ja odotella. Kauden ajan siis! :-D
 

scholl

Jäsen
Taas pitää antaa aikaa. Suurseuroissa ei anneta aikaa, vaan on resurssit menestyä jatkuvasti. Ongelmana on heikko vaatimustaso ja heikko valmentajien ja pelaajien hankintataito. Tämä menee Nybarin piikkiin.

Mielestäni pitää olla kovan luokan talousmies, kovan luokan urheilumies ja kolmantena sitten presidentti. He voivat kolmistaan muodostaa hallituksen ja presidentti päättää sitten, jos talous- ja urheilupuolen erimielisyydet ovat liian suuria. Talous toimii nyt, urheilu ei, koska urheilupuolen vetäjä on liian huono henkilö. Se on se avainpaikka, johon pitää saada parempi henkilö, jotta saataisiin parempia valmentajia ja sitä kautta parempia pelaajia. Ja sitten kun oikea porukka on kasassa niin urheilupuolen johtajan pitää pitää huoli siitä, että on tiedostettu, että kulttuuriin kuuluu se, että asiat tehdään hyvin ja menestytään. Kaikki selittelyt pois ja miehiä vaihtoon, jos ei tule menestystä niin kauan kunnes on tarpeeksi hyviä miehiä mukana. Seurajohtohan voi olla sama vaikka kymmeniä vuosia, jos se on tarpeeksi hyvä. Nyt urheilupuolen osalta ei ole.

Nybari siis vaihtoon heti.
 

scholl

Jäsen
Yksi asia, mitä en ymmärrä ollenkaan, on puhe noista peruspakeista. En tiedä ymmärsinkö oikein, mutta joku ilmeisesti väitti, että on parempi peluuttaa huonompaa pelaajaa siksi, että hän on nuorempi. Siis mitä hiton väliä, vaikka olisi Chris Cheliosin ikäinen, jos on parempi. Ei IFK:n edustusjoukkue ole Idols, jonne on tultu harjoittelemaan lätkää. Mitä iloa siitäkään oli, että Vainoselle annettiin peliaikaa, kun hän lähti litomaan. Jos joku on nuori, mutta liian hyvä junnuihin, mutta huonompi kuin joku edustusjoukkueen pelaaja niin hänet voi vuokrata ulos. Edustusjoukkueessa pitää pelata parhaiden pakkien.
 

Apassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ainoastaan kerran noin 15 vuoden sektorissa IFK saa jonkin väliaikaisen valtimopullistuman ja nappaa mestaruuden.

Mulla on tähän sellainen teoria, että HIFK:ssa halutaan tehdä asiat omalla tavalla ja olla erilaisia. Sitten kun tarpeeksi pitkä aika on kulunut, niin pitää ottaa hattu kouraan ja hakea seuran ulkopuolelta henkilö, joka asettaa riman niin korkealle jokaisessa suhteessa, että mestaruus on lopulta väistämätön. 1998 se oli Jarmo Kekäkäinen ja 2011 Kari Jalonen. Kun mestaruus on voitettu ne perus HIFK:laiset arvot nousevat taas menestystä tärkeämmäksi ja aletaan oikomaan asioissa. Tämä sitten näkyy etenkin valmentajavalinnoissa ja pelaajahankinnoissa. Valmentajiksi valitaan näitä tutinaa/tötinää moottorisahamiehiä, joilla on kyllä kieltämättä vakuuttava ulosanti ja ovat varmasti kovia jätkiä, saattavat jopa vetää pukukopin paskaksi, vetää ylimääräiset luistelutreenit, mutta kun pitäisi laittaa viisikkopeli kuntoon, niin menee sormi suuhun. Pelitavan toimimattomuudesta johtuen myös se HIFK:lainen identiteetti ei pääse esille, kun korkeintaan muutamissa nyrkkihipoissa kauden mittaan tai siinä, kun Lennu vetää illan aikana 1-2 kovaa taklausta, mutta pääasiassa ei ehditä taklaamaan, kun ollaan joka tilanteessa vähän jäljessä. Se että hankitaan joukkueeseen laadukkaita voimahyökkääjiä toisensa perään ei takaa fyysisen pelaamisen suhteen yhtään mitään. Päinvastoin. Näille peliälyltään varsin keskinkertaisille kavereille pitää kädestä pitäen opettaa miten kiekko saadaan järkevästi vastustajan päätyyn ja miten sinne päästään karvaamaan.

Myös pelaajapuolella ykköskori vaihtuu kakkoskoriin. Osaksi myös sen takia, että eiväthän pelaajat ole tyhmiä, eli tule pelaamaan joukkueeseen, jonka valmentajan tietotaidosta he eivät ole vakuttuneita. Varsinkaan kun saman tai lähes saman palkan saa toisesta seurasta, jossa tietävät tasan tarkaan homman toimivan. Ulkomaalaishankintojen kohdalla tämä ei päde niin vahvasti, mutta sitten tullaan tähän scouttausasiaan ja siinä HIFK tekee edelleen keksinkertaista ja jopa surkeaa työtä. Eikä riitä, että pelaajien taso tippuu, mutta lisäksi vielä unohdetaan tasapaino sentterit, laiturit, pakisto, maalivahdit. Etenkin pakisto on vajaa sekä taidollisesti, että määrällisesti. Lisäksi sinne on huonosti scoutattu ulkomaalaisvahvistus. Laituriosto on äärettömän laaja, mutta sieltäkin puuttuu ykköskorin jätkät täysin. Sentteriosastolle ei vielä voi suurta kritiikkiä antaa, kun Perrault on sivussa, mutta HIFK:n osumisprosentti ulkomaalaisten kohdalla huomioon ottaen ykköskorin pelaaja Perrault tuskin on, vaikka uskoakseni kelpo peliemis onkin.

HIFK:n pelillinen identiteetti ei katoa mihinkään, vaikka tänne hankitaan valmentajaksi kaveri, joka ei ole niin "kova jätkä", mutta jolla on pelitapa hallussa. Se identiteetti tulee jo perinteistä ja siitä, että hankitaan tietyn tyyppisiä pelaajia ja niitä tulee junioreistakin. Paras tulos saadaan, kun hankitaan tälle vastavoima, eikä valmentaja joka entisestään korostaa fyysisyyttä, kovuutta ja asennetta. Shedden on ainoa "kova jätkä" joka on täällä oikeastaan menestynyt. Mestaruudet toi Westerlund, jota rauhallisempaa kaveria saa hakea ja KJ, jolla kyllä kieltämättä myös särmää jonkun verran oli, mutta ennen kaikkea kova vaatimustaso ja pelitapa. Täytyy muistaa, että myös Aravirta onnistui HIFK:ssa ensimmäisellä kaudella. Aravirta oikeastaan kaatui siihen lock out kaudella, että hän ei saanut seurajohdolta 100%:sta tukea, jota olisi tarvinnut.
 
Viimeksi muokattu:

Puscutractori

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Harri Olli, rahaton ManC, NP#32, DEFC #62
Tämä saattaisi kuulua pikemmin johonkin valmennusta käsittelevään ketjuun, mutta laitan tämän nyt tänne. Tämän kauden peliesitysten pohjalta on spekuloitu paljon sillä, voiko IFK:n nykyinen siedettävästi pisteitä tuottava mutta usein heikolta näyttävä pelaaminen johtaa menestykseen keväällä. Asian pohjalta loin kartoitusmittarin ensi kauden valmentajan hankkimista varten. IFK-henkisesti annoin tälle mittarille nimeksi KaTaStRoFi. Mittari koostuu seuraavista osa-alueista:

Ka = Karisma Valmentajan on oltava karismaattinen. Tyyppiesimerkki tästä on Doug Shedden, vastakkaisia esimerkkejä taas Petri Matikainen ja Harri Rindell. Millainen karisma tahansa ei kuitenkaan käy. Esimerkiksi Suhonen on omalla tavallaan karismaattinen hahmo, muttei jääkiekossa. Tämä vaatimus karismasta pudottaa myös nuoret klopit pois potentiaalisten IFK-valmentajien joukosta. Sori, Marjamäki, tervetuloa tänne, mutta vasta kymmenen vuoden kuluttua.

Mahdolliset karisman puutteet voi osin korvata myös joillakin ominaisuuksilla, kuten jääräpäisyydellä ja aiemmalla menestyksellä. Esimerkiksi Kari Jalonen ei ole kovin karismaattinen hahmo, mutta hän on kivenkovaan omaan osaamiseensa uskova ja riittävän menestynyt. Hän ei toitotellut unelmaansa päästä valmentamaan IFK:hon. Hän halusi menestyä täällä.

Esimerkkejä valmtajista, jotka täyttävät tämän ehdon joko karismansa tai korvaavien ominaisuuksiensa puolesta: Doug Shedden, Raimo Summanen, Erkka Westerlund, Hannu Jortikka, Jukka Jalonen, Hannu Aravirta, Kai Suikkanen, Kari Jalonen ja Juhani Tamminen

Ta = Taito Nykyajan jääkiekkovalmennus vaatii pysyttelemistä ajan ja pelin muutosten tasalla. Jääkiekko on yksinkertainen peli, muttei ollenkaan niin yksikertainen kuin usein luullaan. Valmentajat, joiden metodit ovat jääneet jonnekin 90-luvulle, tippuvat auttamatta kelkasta. Valmentajan ei välttämättä tarvitse olla suuri uudistaja, mutta hänen on seurattava aikaansa.

Esimerkkejä valmentajista, jotka täyttävät tämän ehdon: Raimo Summanen, Erkka Westerlund, Kari Jalonen, Jukka Jalonen, Risto Dufva, Pekka Tuokkola, Pekka Virta ja Harri Aho

St = Strategia Tämä osa-alue liittyy osittain edelliseen. Taito on kuitenkin laajempi kokonaisuus. Strategisesti taitava valmentaja ei välttämättä ole parhaimmillaan pelin sisäisessä reagoinnissa vaan laajojen kokonaisuuksien suunnittelussa. Strategisiin taitoihin voidaan lukea myös kyky hyödyntää monipuolisesti harjoitteluista ja otteluista saatua dataa ja delegoida oikein harjoitteluun ja peluuttamiseen liittyviä osa-alueita.

Esimerkkejä valmentajista, jotka täyttävät tämän ehdon: Erkka Westerlund, Jukka Jalonen ja Jukka Rautakorpi

Ro = Rohkeus Valmentajan on uskallettava vastata suuriinkin haasteisiin. Asialla on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Pelkkä rohkeus ei riitä pitkälle, jos muut ominaisuudet ovat liian puutteelliset. Rohkeuteen kuuluu toki paljon myös pelin sisäisiä asioita, kuten uskallus hyllyttää tarpeen mukaan tähtipelaajia.

Esimerkkejä valmentajista, jotka täyttävät tämän ehdon: Ismo Lehkonen, Petri Matikainen, Raimo Summanen ja Kai Suikkanen

Fi = Filosofia IFK:n valmentajan on kyettävä tasapainoilemaan IFK:n perinteiden vaatimusten ja modernin, voittavan jääkiekon vaatimusten kanssa. Tämä on erittäin vaikea osa-alue. Painotukset asiassa voivat kuitenkin myös vaihdella. Esimerkiksi Doug Shedden oli enemmän IFK:n perinteiden mukainen valmentaja ja Kari Jalonen moderni valmentaja. Tällä osa-alueella on myös helppo mennä metsään. Pahin esimerkki on, että HMV-joukkueeseen hankitaan kolmosketjuun joku kädetön örkki irvistelemään, jotta fanit olisivat tyytyväisiä.

Esimerkkejä valmentajista, jotka täyttävät tämän ehdon: Doug Shedden, Kari Jalonen ja Kai Suikkanen

-------------------------------------------

Tämän pohjalta laadin listan valmentajista, jotka kelpuutan IFK:hon

Tutisija ja tötisijä, ehkä jopa menestyjä: Doug Shedden
Tutisija ja tötisijä, luultavasti myös menestyjä: Kai Suikkanen
Varma menestyjä: Kari Jalonen
Luultavasti menestyjä: Jukka Jalonen, Erkka Westerlund
Koodinimi "palanut silta, tulehtunut ilmapiiri, mestaruus ja hajonnut nakkikattila": Raimo Summanen
 

Puscutractori

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Harri Olli, rahaton ManC, NP#32, DEFC #62
Sitten kun tarpeeksi pitkä aika on kulunut, niin pitää ottaa hattu kouraan ja hakea seuran ulkopuolelta henkilö, joka asettaa riman niin korkealle jokaisessa suhteessa, että mestaruus on lopulta väistämätön. 1998 se oli Jarmo Kekäkäinen ja 2011 Kari Jalonen.

Viestissäsi oli paljon erinomaisia pointteja, mutta tähän kohtaan lisäisin vielä "taivaan merkit kohdallaan" -aspektin. Kekäläisen pelasti katastrofilta se, että Mike Eaves häipyi jonnekin hevonv***uun, vaikka hänet haluttiin pitää joukkueessa. Eaves olisi luotsannut tulevan mestaruusmiehistömme ehkä runkosarjassa jonnekin sijalle 7 ja sitten pudotuspeleissä saman tien pihalle. Ettekö usko? Minä uskon. Muistatteko viime kauden yhdistelmän tähtisikermä + huono valmentaja? Eaves on IFK:n valmennushistorian ehkä suurin katastrofi, mutta silti Kekäläinen uskoi häneen. Siitä lähtien olen ihmetellyt Kekäläisen valmentajavalintoja ja pitänyt kyseistä osa-aluetta miehen pahimpana sokeana pisteenä (Erkka ja Rami tulivat hätäapuna kesällä 1997, joten en laske heitä minkään suuren skouttaustyön hedelmiksi. Sokea kana vain löysi jyvän). Jalosen taas pelastivat Juuso Riksman ja Jukka Hentusen kädettömyys. Kekäläinen ja Jalonen olivat kummatkin tukevasti matkalla kohti suurta menestystä, mutta pieni tapaus oli kaataa kummatkin tuleviksi sylkykupeiksi.
 
Viimeksi muokattu:

Slerba

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Man utd, Zlatan.
Huomenta toverit!

Jokaisen IFK:n matsin ( paitsi kerho ) nähneenä voin sanoa, että yhdenkään voitetun pelin jälkeen ei ole tuntunut minkäänlaista euphoriaa, ylpeyttä eikä yleisesti ottaen luottoa omiin. Olo on vähän kuin YT-neuvotteluissa eli kaikesta on pieni epätietoisuus ja huoli.

Suokaa anteeksi menen itse nyt töihin. Vielä kun voin...
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Jokaisen IFK:n matsin ( paitsi kerho ) nähneenä voin sanoa, että yhdenkään voitetun pelin jälkeen ei ole tuntunut minkäänlaista euphoriaa, ylpeyttä eikä yleisesti ottaen luottoa omiin.

No joo, on tää ollut erikoista aikaa fiilisten osalta. Aikaahan tässä on saatu voittojen myötä ostettua hieman, mutta mä kaipaan sitä tunnetta, kun huomaan paljon yksittäisiä positiivisia asioita valmentajan pelikirjasta, ja tiedän pelin aikana nopeasti, että tuo ja tuo asia johtui tuosta liikkeestä, syötöstä tai kuvioita jne... nyt ne tunteet puuttuu nyt vielä. Eli siis luotto pelisysteemiin, kuten täällä on 100 jo todettu.

Ja hei, vaikka joukkue onkin PS:n rakentama pääosin, niin kyllähän Sopalla on sellaiset kortit nyt, joilla voitaisiin pelata erittäin hyvää ja fyysistä lätkää, hyvällä tuloksella. Ja eiköhän se Soppa ole itsekin ollut tuota joukkuetta rakentamassa, vaikka 1-koutsi eniten päättikin.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Jalosen taas pelastivat Juuso Riksman ja Jukka Hentusen kädettömyys. Kekäläinen ja Jalonen olivat kummatkin tukevasti matkalla kohti suurta menestystä, mutta pieni tapaus oli kaataa kummatkin tuleviksi sylkykupeiksi.

Tämä "tähdet kohdallaan" a.k.a tuuritekijä on sisäänkirjoitettuna kaikkiin lajeihin. Mäkihypyssä on otettu isoja voittoja osumalla hyvään tuulirakoon, sama päinvastoin. Tuomarivirheet ovat ratkoneet jalkapallon ja jääkiekon maailmanmestaruuksia. Tuleva todennäköinen satasen maailmanmestari on otettu radalta naurettavan "ensimmäisestä ulos" -vilppilähtösäännön takia. Mun teorian mukaan silkan tuurin osuus (on se sitten hyvää tai huonoa) on noin 10% kokonaisuudesta ja sitä ei vain voi välttää. Paras mitä voi tehdä, on saada se loput 90% (joka on sisältäpäin katsoen 100%) mahdollisimman hyvään formaattiin. Kun pohja on kunnossa, tuurista hyötyy. Muuten hyvällä tuurilla ei ole isoa merkitystä.

Esimerkiksi tämä Hentusen läpiajon epäonnistuminen. Okei, HIFK olisi pudonnut siihen maaliin, mutta jääkiekkojumalat katsoivat silloin Nordikselle päin. Koska HIFK:n pohja (pelisysteemi, pelaajat, asenne jne) oli sataprosenttisessa kunnossa, HIFK kykeni menemään loppuun asti. Olisihan se voinut mennä niinkin, että HIFK olisi pudonnut Lukolle huolimatta siitä, että Hentunen epäonnistui. Jos pohjaduuni olisi tehty huonosti, näin olisi voinut tapahtua. Kaikkiaan sanonta "hyvällä joukkueella on aina vähän myös tuuria" on aivan totta. Näitä joukkueen ulkopuolisia sattumanvaraisia tekijöitä ei kannata jäädä pohtimaan. Ne tilanteet tulevat ja menevät. Ainoa mitä joukkue voi tehdä, on keskittyä omaan duuniinsa sataprosenttisesti. Tuulimyllyjä vastaan ei voi taistella. Tarinan opetus on se, että keväällä -11 HIFK oli niin hyvässä formussa, että ansaitsi kultamitalinsa. Olen sitä mieltä, että jos Hentunen olisi tehnyt maalin ja narrit olisi mennyt jatkoon, mestaruuden olisi ottanut joku muu joukkue.

KaTaStRoFi -teoreema on hyvin rakennettu! Mulla ei ole siihen muuta kommenttia kuin se, että valmentajan karisma on loppujen lopuksi kuitenkin sivuseikka. Kirsikka kakun päälle. Olennaista on se, kuinka kova karisma itse joukkueella on. Kari Jalosessa henkilönä on yhtä paljon veretseisauttavaa karismaa kuin Ylen meteorologi Matti Huutosessa / ex-pääministeri Matti Vanhasessa. Karisma on synnynnäistä. Mutta Kari Jalosen HIFK vm. -11 oli varsin karismaattinen ja särmikäs joukkue. Tästä siinä loppujen lopuksi on kysymys.

Sääläreissä Tepsille ja pleijareissa HPK:lle pudonnut HIFK oli itse asiassa ihan liikaa K.Jalosen henkilön näköinen joukkue. Kolmannella kaudellaan Nenä oivalsi, että HIFK:sta ei koskaan tule hänen näköistään tylsää prosenttikiekkojoukkuetta. Ainoa keino saada HIFK menestymään, on antaa sille eväät, jotka johtavat särmikkääseen ja aidosti fyysiseen voitontahtoon jäällä. Tämän vuoksi arvostan Jalosta valmentajana - hän osasi katsoa (kolmannella kerralla) vähän kauemmas kuin peiliin ja oivalsi, minkälainen joukkue hänellä oikeasti on käsissä. Pelimiehenä hän antoi joukkueen loistaa ja loi tälle loistolle valmennuksellisesti suotuisan ympäristön. Käyttääkseni Stigun musa-analogiaa tilanne on vastaava kuin jos aidosti taitava, maailmanlaajuisesti menestynyt countrymusan tuottaja saisi kolmen levyn diilin Metallican tuottajaksi. Kahdella ensimmäisellä levyllä hän yrittää keventää Metallicaa omaan suuntaansa ja tulos ei kelpaa kenellekään. Kolmannella albumilla hän oivaltaa, että Metallica on Metallica ja antaa bändin jyrätä vahvuuksillaan tarjoten omat guidelinensa nimenomaan tältä pohjalta. Ensin bändi, sitten ne asiat joita voin tehdä auttaakseni heitä. Näin toimii ammattimies.

VR: Se on totta, että HIFK on harvoin ollut yhtä aikaa karismaattinen, värikäs ja myös menestyvä. Mutta olennaista on se, että ainoat menestykset on kuitenkin saavutettu, kun nämä kaikki elementit ovat mukana. Väitän, että HIFK ei tule koskaan menestymään nyt nähtävällä ja Nokan alkukausilla nähdyllä tylsällä prosenttikiekolla. Ei ole koskaan menestynyt, eikä tule koskaan menestymään. Niinpä ainoa tapa hakea menestystä on se, että katsotaan miten se on aikaisemmin tehty: jahas, on oltu liigan värikkäin ja särmikkäin jengi. Miksi vitussa pitää yrittää kiivetä perse edellä puuhun ja yrittää tehdä HIFK:sta pakittelevaa varmistelijaa? HIFK on voittanut prosenttikiekolla nolla kultaa, särmikkäällä kiekolla kaikki kultansa. Kysymys: Kannattaako edes yrittää HMV-sabluunalla? Ei kannata. Siksi ihmettelen Sormusen touhua ja olen aidosti sitä mieltä, että vaikka tässä voitettaisiin jopa runkosarja näin, pleijareissa ohi ajavat oikeasti kovat tahtotilajoukkueet.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös