Jos Kari Jalosen HIFK ei saa seuraavien 5-10 pelin aikana HIFK:ta 3 pisteen voittojen tielle, niin hyvän sijoituksen saavuttaminen runkosarjassa tulee olemaan erittäin vaikeaa kaudella 08-09. Tämä asia on ihan selvä jo nyt. HIFK:n pitää nousta nopeasti sellaiselle tasolle pelissään, jolla saavutetaan keskimäärin n. 2 pistettä/ottelu. Nyt olemme antaneet "tasoitusta" jo kahden pisteen vauhdista 6 pistettä, jos pisteiden oletetaan kertyvän tasaista vauhtia.
Aivan erinomainen kirjoitus, tilastot ja todennäköisyys eivät valehtele. Muistutan vielä, että viime kaudella päästiin lopulta noin 1,7 pinnan keskiarvoon ja lisäksi HIFK teki enemmän maaleja kuin päästi. Silti jäätiin seitsemänneksi.
3 pinnan voittojen tärkeyttä ei näköjään tajuta vielä joukkueissakaan, puhumattakaan faneista. Jotta kuitattaisiin kaksi 0 pisteen tappiota, pitää saavuttaa 2 kpl 3 pinnan voittoja - ja silloinkin näiden otteluiden pistekeskiarvo on vasta nolla. Jos HIFK ottaa kahdesta seuraavasta matsistaan 2 pinnan voitot eli hoitaa jatkoajalla, niin liian monelle jää mieleen, että nyt otettiin kuitenkin hei kaksi voittoa putkeen ja nousu on alkanut! Ei se niin menee, on vain saatu 4 pinnaa kuuden menetetyn tilalle (-2 pinnaa perässä paikkausta nollatasolle) ja
lisäksi annettu ulos 2 pinnaa muille joukkueilla tasapelillä. Hokkuspokkus: Kahden 0-pisteen tappion jälkeen otetut kaksi 2 pinnan voittoa korjaavat kurssia -6 pisteestä -4 pisteeseen, ei lähellekään nollaa. Kuusi annettiin ensin pois, sitten otettiin 4 tilalle ja annettiin samalla 2 pois: nettovaikutus on kaksi pistettä (!) 3 pinnan sarjassa. Nyt on siis hävitty kolme kertaa peräkkäin nollille ja se pitäisi kuitata kolmella kolmen pisteen voitolla, jotta voitaisiin sanoa, että ollaan otettu kiinni edellämeneviä. Itse asiassa avauspelin suora voitto kumoaa yhden noista 0 pinnan tappioista eli kaksi suoraa voittoa pitää ottaa, jotta saadaan se eniten pisteitä tuottava sektori edes nollille. 3 pinnan voitto on aivan loistavaa kamaa sarjassa, silloin ei luovuteta ulos yhtään. Viime kaudella olisi noustu neljän sakkiin, jos ei olisi pelattu niin perkeleesti tasapelejä ja minimoitu näin mahdollisuudet saada elintärkeitä 3 pisteen voittoja.
Tasapelit ovat tämän 3 pisteen sarjasysteemin syöpä. Vaikka tasapeli ei takaa-ajajalle riitäkään, se unohtuu pelitilanteissa. Tasapeli, varsinkin vieraissa, tuntuu psykologisesti ihan ookoo-tulokselta. Varsinkin kun on mahdollisuus vielä lisäpisteeseen. Viime kaudella HIFK jäi siis neljänneksi sijoittuneesta Tapparasta loppujen lopuksi vain 7 pistettä, Jypistä (5.) 4 pistettä ja Pelicansista (6.) 1 pisteen. Meidän edelle sijoittuneiden joukkueiden profiili erottuu HIFK:sta
selvästi nimenomaan suoraan voitettujen ottelujen määrässä: HIFK voitti 23 matsia, Tappara 28, Jyp 27 ja Pelicans 28. HIFK hävisi nollille 16 matsia ja se on ihan ookoo luku muiden suoriin häviöihin nähden: Tappara ja Jyp myös 16 ja Pelicans 19 häviöitä, kolme enemmän.
Mutta HIFK kuittasi huonoiten suorat häviöt: 23v-16t = 7 nettovoittoa (21p), Tappara 28v-16t = 12 nettovoittoa (36p!), Jyp 27v-16t = 11 nettovoittoa (33p) ja Pelicans 28v-19t = 9 nettovoittoa (27p). HIFK pelasi näennäisen hyvän kauden, jäi vain 7 pinnaa nelossijasta, teki enemmän maaleja kuin päästi, mutta otti aivan liian vähän suoria kolmen pinnan voittoja kärsimiinsä suoriin kolmen pinnan tappioihin nähden. Edeltäjät menivät menojaan juuri tällä sektorilla, kuten näkyy. HIFK uskotteli itselleen jatkuvien tasapelien pelaamisen olevan hyvää takaa-ajoa.
> Kolme kolmen pisteen tappiota pitää kuitata kolmella suoralla voitolla. Yksi suora voitto meillä on plakkarissa, mutta olemme voitot/tappiot nettopisteissä nyt -6 pisteessä eli kahdessa tappiossa. Pohjilta ei nousta tasurien putkella, missä jaetaan pisteitä koko ajan myös muille. Joukkueen pitää oppia voittamaan oikeasti ja varsinkin kotimatseissa on haettava mieluummin riskillä suoraa voittoa kuin tyytyä tasuriin. Ainoastaan 3 pinnan voitoilla ei itse anneta mitään muille.
