Kritisoin aika kovinkin tuota "Hifk ei taklaa, pelaa fyysisesti ja agressiivisesti, vaan puolustaa ja neppailee"-juttua. Tartteeko sitä aina mennä laidat ryskyen ja paukkuen? Eikö voisi pelata?
Mutta kun nyt tämän kauden HIFK:ta katsoo, niin itku ei todellakaan ole kaukana. Lopetettiin "värijoukkue"-imago kokonaan ja kaiken tämän lisäksi ollaan hävitty jo putkeen JYP:lle, Lukolle ja nyt ollaan tappiolla Kalpalle 0-2. Kausi on vielä pitkä ja mitään ei olla vielä hävitty. Tuttuja sloganeita niin valmentajilta ja toimitusjohtajilta (myös itse olen sitä mieltä), mutta onko se hyvä nyt tämäkään? Kauden alussa näytti hyvältä (11 pistettä 15 mahdollisesta), mutta nyt ollaan häviämässä jo 9:ää pistettä. Välttämättä mitään "brändikiekkoa" olisi tarvitukkaan, jos tahti olisi ollut edellisenkaltainen.
Mutta kun muistelee sitä vanhaa kunnon HIFK:ta (kyynel vierähtää oikeasti silmiin), jossa sananmukaisesti ja kirjaimellisesti sattui ja tapahtui. Yllättävän monen joukkueen ja pelaajan lempparivastustaja (aivan kuin pikkulapselta, mutta se varmasti suotakoon näin rakkaan aiheen äärellä) on juuri tuo HIFK. Mitenköhän on laita nyt? Ei taklata, joskus jopa lainkaan, ei fyysisiä pelaajia, ei lentäviä roskakoreja ym. HIFK repi aina otsikot, usein juuri ne negatiiviset, mutta entä sitten? Aina sattuu ja tapahtuu.
Aina piti mennä hallille, jos ei vastustajan mielenkiinnon takia, niin ainakin jääkiekon, vauhdikkaan, tunnelmallisen ja tapahtumarikkaan ottelun takia. Tällä hetkellä HIFK on vain yksi näistä HMV-joukkueista, joiden peleissä ihmeitä ei tapahdu.
SM-liiga tarvitsee (ja on tarvinnutkin) jonkunlaisen värikkään joukkueen, jonka peleissä tapahtuu jos jonkinlaista. HIFK oli ja meni. Oikeastaan hävettää näin fanina. Vierasjoukkueen kannattajille sai aina esitellä vauhdikkaan kiekkojoukkueen, joukkueen josta oikeasti sai olla ylpeä. Ei Jokerit, ei Ässät, ei TPS. Vaan HIFK. Mitäköhän ajattelevat muiden joukkueiden fanit? Entä muu kiekkoyleisö?
Toivottavasti edes joskus vielä nähdään vanha kunnon HIFK!
OT:tä taisi olla runsaasti, mutta pakko oli jonnekin tulla purkamaan pahaa oloani.