Niin, aikaan jolloin fysiikkapuolen treenaamisesta ei juurikaan tiedetty, joukkueet olivat usein tukossa ja ylikunnossa, joka söi herkkyyden. Tästä on allekirjoittaneellakin puistattavia kokemuksia ja ylikunto vaanii itse asiassa ketä tahansa, joka harrastaa esimerkiksi salitreeniä suhteellisen tosissaan. Kuinka moni tunnistaa sen, että parin viikon pakollinen tauko esimerkiksi matkan takia, aiheuttaa huikean hyvät treenit heti perään? Kun menet gymille, luulet että olet aivan paskassa kondiksessa, mutta rauta nousee kuin olisit vetänyt Ville Tiisanojan Toyotasta löytynyttä tavaraa. Tämä johtuu siitä, että olet palautunut.
Ylläolevaa kuviota ei SM-liigan tasoisessa sarjassa kuitenkaan enää tunneta. Se tunnetaan toki siinä mielessä, että fyysisten treenijaksojen perään osataan odottaa tahmeutta ja se on pakko hyväksyä. Mutta palkinto odottaa sen jälkeen, herkkyys on kondiksessa. Jengit treenaavat juuri ennen liigan alkua ja pian alkaa valmistautuminen siihen, että oltaisiin helmi-maaliskuussa herkimmillään. Se tulee tietämään vaikeaa periodia joulukuussa esimerkiksi muutenkin kovaa treenavalle Bluesille. HIFK ei ole ylikunnossa. Joukkue liikkuu hyvin vieraskentillä ja itse asiassa kotikaukalossakaan liike ei ole suurin ongelma. Se vaan näyttää siltä. Ongelmat ovat henkisellä puolella ja Tamin tämä teesi pitää paikkansa: 90% keskittyminen aikaansaa 60% suorituksen.
Yksittäisistä pelaajista Kibe oli ainakin ihan lukossa. Olen ihan varma, että Batesin ilmaantuminen on valitettavasti lyönyt lisää kipsiä Kibelle, joka ei enää ole se tärkein snaipperi joukkueessa. Kibe on hieno jätkä, mutta ei kauhean hyvä joukkuepelaaja loppujen lopuksi ja myös Summasen mukaan tämä on aina erottanut hänet kansallisesta huipusta ja maajoukkueesta. Ei pidä käsittää väärin, kyseessä ei ole tahallinen kuvio, vaan ihan perusluonne ja alitajunta. Joukkuelajeissa on paljon yksilöurheilijoita seassa. Juuri tämän vuoksi C-kirjain Kiben rinnassa onkin itse asiassa hidaste kannusteen sijaan. Kibe ei muistaakseni ampunut kertaakaan maalia kohti ja laukauksista hän elää. Sen sijaan mies kuljetteli yksinään kiekkoa sisään toistakymmentä kertaa aina samalla tuloksella: kiekonmenetys. Kiben meno näytti ylikunnolta, mutta jotain henkistä hämminkiä siinäkin on taustalla.
Heikkinen liikkuu hyvin. Ei siinä ole ongelmaa. Mutta hän suorittaa huonosti. Valmennus on valinnut kotiotteluihin taktiikan, jossa miehitetään keskialue ja kärkikarvaaja ei nouse edes sinisen yli. Ei se ole pelaajien keksintö. Olen koko ajan sanonut, että tällainen passiivinen pelityyli ei sovi HIFK:lle. Ei ainakaan tämän kauden miehistölle. Liikehän pitää ottaa itse pois tuossa systeemissä ja kaikki tietävät, että hyvä liike on kuin lumipalloefekti: se ei itse asiassa väsytä, vaan ruokkii lisää liikettä ottelun kuluessa. Jos KJ:lla on ollut jo kesällä mielessä se, että joukkueen arsenaaliin tulee kuulumaan myös passiivinen ohjauspeli, olisi joukkuetta pitänyt treenauttaa tähänkin kuvioon. Tuota joukkuetta vieläpä erittäin paljon. Rautakorven isokokoinen Tappara pelasi kiusallisen hyvin ohjauspeliä ja tokihan silloin oli kahvaaminenkin erilailla sallittua. Mutta ilman kahvaakin kyseessä oli joukkueen pelitapa, jonka kaikki osasivat. Kyllä tuolla pakittelulla voidaan liigassa voittaakin, katsokaa vaikka Jokereita. Mutta silloin pitäisi olla hyvä mv ja ruutia & ideaa vastahyökkäyksiin.
Nyt on kysymys siitä, että KJ peluuttaa joukkuettaan kotona toistuvasti väärin. Ei tämä ole edes sitä, että kyseinen sinänsä epäviihdyttävä pelitapa olisi perseestä. Tämän käsityksen itseeni liittyen haluan korjata samantien. En pidä ohjauspelistä ja keskialueen sumputuksesta ollenkaan, mutta en kiistä kyseisen pelitavan tehokkuutta - kun se osataan oikein. Joten kysyn valmennukselta ennemmin näin: Jos passiivinen tyyli on tarkoitus, kuten voidaan olettaa, miten on mahdollista, että joukkueen perusosaaminen sillä alueella on huonoa eli miksi kyseistä pelitapaa ei ole treenattu ollenkaan? Pelaajienkin mukaan treeneissä painotetaan eniten liikettä ja hyökkäyspeliä ja on sinänsä aika ovelaakin kääntää asetelma toisinpäin kuin yleensä: pelataan vieraissa perinteistä kotipeliä ja kotona perinteistä vieraspeliä. Se on jo filosofinen kysymys, onko HIFK:n syytä ylipäätään tehdä niin. Mielestäni ei. Mutta vakuutan, että kukaan ei isommin valittaisi, jos inhorealistisen niukka ohjauspelaaminen toisi kotivoittoja putkeen.
KJ-ketjussa heitin, että en näe hänen pelikirjansa takana suurta oivallusta, joka voisi realisoitua jossain vaiheessa. Nyt olen yrittänyt miettiä asioita positiivisuuden kautta ja haluaisin uskoa niin, että päämääränä on opettaa joukkueella kaksi toimintamallia ja puolustuksen kautta pelaamisen rakentaminen on vielä kesken. Hyökkäyspelin osaaminen on vaikeampi alue ja ehkä KJ panosti alussa kaiken siihen, koska Baxun jäljiltä HIFK:ssa ei ollut minkäänlaista aktiivista hyökkäyspeliä. Ehkä tuo sitten jossain vaiheessa loksahtaa kohdilleen, mutta parempaa mv-peliä HIFK tarvitsee joka tapauksessa. Ja olisihan se nastempaa niin päin, että kotona ollaan aktiivisia ja vieraissa sumputetaan keskialue ja odotellaan kärsivällisesti vastahyökkäyksiä.
Koska HIFK on aina HIFK, pelataan lauantaina Jypiä vastaan varmastikin viihdyttävä ja hyökkäyspainotteinen ottelu. Vastustajan mukaan.