Hallilla oli hyvä tunnelma ja IFK oli tänään hyvä. Paljon parjattu pakisto suoriutui erittäin mallikkaasti ja vaikka täällä nyt ollaan jo ottamassa "Mr. Pumpasta" silmätikuksi, niin hänkin pelasi repaleisen kauden jäljiltä ensimmäiusen sarjapelinsä aika hyvin. On keväällä iso pelaaja, jos säilyy ehjänä. Antaisin Rantakarille nyt aikaa ja uskonkin, että Rantakari-Larsson tulee olemaan erittäin pidetty pakkipari fanien joukossa.
Peltoselle lampaanperse Teissalan penkittämisestä. Alle 8 minsaa peliaikaa ja tuntui, että joutui penkille parin huonon vaihdon jälkeen eikä juuri saanut sitä ylivoimavastuuta, jossa olisi voinut tulla onnistumisia ja sitä kautta itseluottamusta. Kundilla oli hirveä näyttämisen tarve, niin nyt ei annettu näyttää. Samaan aikaan 1. ylivoima sai pelata ihan helvetisti ylivoimaa saamatta juuri mitään aikaiseksi kuin näennäispyöritystä.
Isoin huomio kiinnittyi pelisysteemiin:
Joukkue pelasi sitä yhteinäistä ja sitoutunutta peliä kuin Ruotsissa. Aikaisemminkin jo kirjoitin, että jos tuo on Peltosen tavoite, niin sillä voi taistella top-4 sijoituksesta Liigassa. Se nimittäin tekee vastustajasta huonomman kuin ovat, koska aika ja tila tapetaan. Siten Rögle ja Växjö näyttivät huonommilta, mutta heti kun heille annettiin tilaa, pyörittivät he kiekkoa aika nätisti. Pelitapa kuroo materiaalieron kiinni. Se toimi Ruotsin huippujoukkueita vastaan ja voi toimia Suomen huippujoukkueita vastaan.
Tuo Peltosen tyyli tarvitsee ihan hirveästi jalkoja ja soveltuu ehkä turnausmuotoiseen kiekkoon paremmin (lue Saksan maajoukkue). Jos Peltonen tiimeineen on ladannut tästä kovakuntoisimman joukkueen miesmuistiin ja tuo joukkue jaksaa tuota läpi marras-joulukuun pimeiden tiistai-iltojen, niin voi olla, että Peltonen julistetaan täällä ja Petteri Sihvosen toimesta neroksi.
Jos joukkue ei jaksa vaan niitä ohipelejä alkaa tulla, niin sijoutus valahtaa ynnämuut sijoille ja joukkeen usko alkaa rapistua ja edessä on floppikausi.
Tuo pelitapa myös edellyttää sellaista tulikuumaa 1.vitjaa tyyliin Kuhta-Harkins-Pärssinen, joka niinä tiistai-illan Saipa-peleissä hoitaa homman himaan, kun muu joukkue ei jaksa. Eli pelaajia, jotka haluaa taistellaa pistepörssin kärkipaikasta ja ne paikat on aikalailla jaossa, kun pelataan bottom-7 jengejä vastaan.
Aika riskillä mennään, koska muuta pelisysteemiä ei vaikuta olevan. Tuota on kyllä aika nasta katsoa. Taisteleva ja sitoutunut IFK on kyllä mun makuun. Tänäänkin oli paikat ainakin tuplaosumiin eli yritystä oli.
HPKn nimilistaa kun katselin, niin eihän niilläkään mikään huono nippu ole ja sarjan parhaita veskareita. Hyvä voitto.
Mutta todella isolla riskillä mennään, että voiko tuolla pelisysteemillä oikeasti klaarata pitkän runkosarjan. Tuo pitäisi olla variaatio pleijareihin ja siellä tuolla voikin pärjätä.
Se mikä tuossa on taas hyvää, että isoihin peleihin tulee vaikeasti voitettava joukkue, jolloin Tapparaa ja Ilvestä vastaan ei pysty veikkaamaan mitenkään mitä käy? Viimekin vuonna HIFK oli paras top-6 joukkue keskinäisissä pisteissä laskettuna ennen kuin korona iski tammikuussa. Se kertoo paljon tuosta pelisysteemin vahvuudesta. Se tosiaan kaventaa materiaalieroja.
Tuo huolenaihe joukkueen jaksamisesta ja sentteripeli on itselleni suurin murheenkryyni.
Edit: Olinko näkevinäni IFKssa jotain samaa kuin Kojon IFKssa? Mikä olisi luonnollista, koska sekä Peltonen että "taktinen lahjakkuus" Tilkanen ovat olleet Kojon opetuslapsia.