Se varmaan johtuu suurelta osin siitä, että kun HIFK ei ole rosteriltaan eikä pelitavaltaan ihan balanssissa, niin jos vähänkään annetaan asennepuolella tasoitusta, niin rutiinitaso ei riitä oikeastaan ketään vastaan, vaan pelit menevät 50-50 kiekoksi. HIFK on enemmän ja vähemmän ollut vaiheessa näissä asioissa jo monta kautta. Se selittää osin myös sitä, että miksi HIFK on ollut keväisin hyvä. Yleensä saikkulista on saatu ainakin pudotuspelien alkuun hyvälle mallille ja myös pelitapa hinkattua siedettäväksi. Keväällä painetaan asenne tapissa ja sillä puolella ei anneta vastustajalle tasoitusta. Loppuun asti ei kuitenkaan ikinä ole riittänyt, koska ollaan oltu kuitenkin näitä kahta suurta perässä sekä materiaalissa, että pelitavan toisteisuudessa. Ei ne pelit aina mitään juhlaa näinä -98 ja -11 kausinakaan ollut. Rutiinitaso jengillä oli vain niin kova. Muistan paljon pelejä, joissa se ensimmäisen erän 10 minuutin rypistys riitti ja taulussa 2,3-0. Sitten ei tarvinnut peluuttaa kärkiäijiä joka pelissä +20 minuuttia. Vastustajan kärkiketjua vastaan pystyi heittämään oikeastaan ketjun, kuin ketjun jäälle, kun alempien ketjujen keskellä oli joku Sihvonen, Ruuttu, Töykkälä tai Liivik.
Tänään tulee vaikea peli. Eilinen tuntuu ja vaikka asenne olisi tapissa, niin saattaa olla pysyä siinä likkeessä, joka voittoon vaadittaisiin.