Kyllä edelleenkin väitän, että Matikaisen HIFK:lla on sapluuna olemassa, jolla peliä pitäisi omasta päästä avata. Tuskin tarkoitus on mennä oman maalin taakse hautomaan kiekkoa, vaan aivan varmasti tarkoitus on nopeuttaa peliä, mutta etenkin eilen pelaajien itseluottamus oli sillä tasolla, että helpotkin syötöt saatiin vaikeiksi. Nopeissa lähdöissä ei kiekkoa voi syötellä sinne päin vaan sen pitää napsua suoraan lapaan. Valmennusjohdon piikkiin tosi menee täysin se, että nyt mennään marraskuuta ja silti avauspelaaminen on tuolla tasolla.
Vähän voi mennä sen taakse, että HIFK on nyt joka pelissä parsinut tuon pakiston kasaan niillä pelaajilla, joita on ollut saatavilla ja tällä on varmasti vaikutusta juuri omasta päästä lähtöihin. Tämäkin on tosin aikaa kaukaa haettua. Ammattivalmentajan on saatava joukkue pelaamaan niillä pelaajilla, joita on käytettävissä. On niitä loukkaantumisia muillakin.
Avauspelaamisen sekavuuden lisäksi Matikaisen suurin virhe tänä syksynä on ollut Peltosen-Granlundin kaksikon hajottaminen. HIFK:lla oli liigan paras ketju, joka pystyi yksin ratkomaan pelejä. Muut kentälliset eivät saaneet juuri mitänä aikaiseksi ja Matikainen ihan loogisesti lähti hakemaan leveyttä joukkueeseen. Lopputuloksena on se, että HIFK:lla ei ole yhtään toimivaa ketjua tällä hetkellä, mutta silti vanhaan ei palata. Jääräpäisyyttä vai tyhmyyttä? Pitämällä Peltosen ja Granlundin yhdessä Matikainen olisi ostanut aikaa. Pelaajien itseluottamus kasvaa, kun pelejä voitetaan. Etenkin kotona pitää pääsääntöisesti voittaa. Muut kentälliset olisivat tulleet perässä ennen pitkää. Esimerkiksi viime keväänä ensin Peltosen kenttä teki ratkaisut Jokerit sarjassa. Pikkuhiljaa alkoi Kuhta ja Wirtanen tulla peliin mukaan ja loppujen lopuksi osuivat Nyholmit, Pöystit ja loppukliimaksissa jopa Järvinen. Olisi ollut edes yksi kenttä, joka olisi kantanut jengiä reppuselässä ohi vaikeimman.
Yksi asia, joka on melkein alkanut oksettamaan on se, että HIFK:n kolmessa ensimmäisessä kentässä ei ole Wirtasen lisäksi yhtään fyysistä, HIFK:n näköistä pelaajaa. Hoen tätä mantraa illasta toiseen. Tiedän. Otetaan kuitenkin esimerkki eilisestä pelistä ja meidän ykköskenttä. Hyökkäysalueelle pääyn jälkeen pyöritään vastustajan kulmissa ja maalintekosektorin ulkopuolella, kuin sirkuksessa, mutta hintaa maalille menosta ei makseta. Tässä on viime keväältä esimerkkiä siitä
mistä ne maalit tehdään, jos ei muuten mene. Siellä on kolme pelaajaa jatkuvalla syötöllä metrin säteellä maalissa. Nyt tulee jättö, jättö kierto kierto ja joku toivotaan toivotaan heitto maalille, mutta eihän siellä kukaan ole.
Kyllä tästä HIFK:n pelaajistosta se kiimakin puuttuu, vaikka valmennuksen piikkiin on niin helppo laittaa. Varsinkin kun valmentajan sukunimi on Matikainen, hän on maalta ja vielä ammatiltaan poliisi. Toki tiedän sen itsekin, että jos otteet jatkuvat samanlaisena, niin Matikainen on se, joka lähtee ja niin sen pitää ollakin. Jotain herätystä tarvitaan.