Emme ole suossa (enää)
HJL: Krhm....myös minä olen tunnettu yltiöpositivisti, varsinkin keväisin. Eivät täällä kaikki (enää) vedä ranteita auki. Olen käsitellyt kovalla kädellä Petun alkua ja varsinkin kotipelejä. En näe niissä mitään kehumisen aihetta. Mutta Petu sai sillä viikolla, kun kaadettiin Kärpät ja Narrit, koneen nousuun ja sitä ei voine kai kukaan kieltää? Katsokaa paljonko on tullut pisteitä viime aikoina. Ei kenkää tälle Matikaisen kaverille, mutta saa kai sille puhuttelua pitää samoin kuin Nokalle tuli pidettyä reaaliajassa? Pointtaan kuitenkin oman yleiskäsitykseni ja tämän olen todennut aiemminkin. Teen tämän nyt ihan selväksi: Ainakaan minä en ole enää huolissani siitä, että tässä laahataan säälipleijaripaikoilla koko kausi. Nauttikaa ja vittuilkaa keväällä vapaasti, jos olin väärässä, mutta sorry guys - olen HIFK-fani loppuun asti!
Tässähän menee siis kaksi aikajännettä päällekkäin: mikro- ja makrotaso. Mikrotasolla tsiigaillaan peli-ilmettä, ihmetellään outoja ketjusekoituksia ja huonoja maalivahtivalintoja. Tämä on osa jokapäiväistä kiekkoleipää. Mutta kokonaisuudessaanhan mikään ei voi estää HIFK:n materiaalin omaavaa joukkuetta sijoittumasta kuuden joukkoon runkosarjassa. Neljän sakkikaan ei ole mahdottomuus. Edelleenkään kukaan ei ole lyömässä vetoa vastaan? Tässä vaiheessa lyön siis vedon kuuden sakkiin sijoittumisesta, mutta ei mua paljon tarvitse houkutella, etten lähtisi jo top4 -vetoon. Kyllä tämä jengi menee pitkälle, vaikka Paavi valmentaisi - ja hänhän peluuttaisi fyysisempää ja järkevämpää kiekkoa kuin Alpo. Pidin HIFK:n totaalidyykkausta aivan mahdollisena ennen sitä kyseistä "Petun takaraja" -viikkoa (Kärpät, Narrit). Asetin takarajankin ihan itse, sillä mun usko olisi kyllä loppunut, jos nekin matsit olisi kontattu. Sen verran pelastan omaa nahkaani, että vetoan Brewerinkin esiinnostamaan Riks-korttiin. Kun hän on pelikuntoinen, kaikki edellämainittu toteutuu - siis mun mielestäni.
Pelisysteemistä ja sen noudattamisesta. Tässähän on kaksi ääripäämallia:
1) Petun pitäisi jatkaa Kojon systeemiä sellaisenaan.
2) Petun pitäisi tehdä kaikki alusta itse.
Mun silmissäni totuus löytyy selkeästi tästä väliltä. Kumpikaan ääripää ei ole järkevä vaihtoehto. Ykköstä vastaan sotii se, että Petu ei ole Kojon klooni. Tätä voisi kelata niin, että Eddie Van Halen lähtee Van Halenista ja hänen tilalleen tulee Jeff Beck. Molemmat ovat loistavia kitaristeja, mutta ei JB taitu soittamaan identtisesti sitä, mitä EVH. Voi käydä niin, että Petun artistiset taidot eivät aivan yllä Kojon parhaimpien hetkien tasolle. Onko Petu oikeasti viisas, jos hän yrittää sellaista, mitä ei osaa? Ei ole, hän soveltaa asiat oman kaavansa kautta. Unohtakaa jo se, että tämä kausi olisi pleijarien suora jatko. Ja muistakaa, että HIFK on hallitseva Suomen mestari, jonka viime kauden systeemi on tasan tarkkaan opeteltu. En usko, että Kojokaan pelaisi identtisesti samoin kuin viime keväänä. Sekin olisi mahdottomuus, sillä joukkue on kuitenkin muuttunut jonkin verran.
Kojolta ja/tai HIFK:n historiasta Petun olisi pitänyt kuitenkin oppia muutama asia:
1) Nelosketju Pöysti-Liivik-Nyholm on hyvä, oikeasti hyvä. Vain pahvi menee rikkomaan sen.
2) Kannattaa peluuttaa maalissa mieluummin Riksmania kuin Lundellia, joka pelasi tasan nolla matsia maagisissa pleijareissa. Kuinka monta pistettä on menetetty puhtaasti tähän tyhmyyteen? Vastuu on valmentajan.
3) Hirso on erinomainen hyökkäyspään sentteri ja yyveen viivamies. Vain pahvi sijoittaa hänet puolustavaan rooliin ja vain erityispahvi sijoittaa hänet laitahyökkääjäksi. Voiko liigan parin kauden takaiselle pistepörssin voittajalle vittuilla pahemmin kuin laittaa hänet jonkun mestisnobodyn laituriksi? Hirson ryssiminen menee valmennuksen piikkiin. Taitavia pelaajia pitää pystyä käsittelemään oikein ja sanon aivan samaa esim. Janne Pesosesta, jolle onkin annettu aikaa.
4) Tämän Kojokin oppi vasta loppuaikoinaan: Kotihalliin ei tulla häntä koipien välissä luimuilemaan! Mikä vittu tässä on niin vaikeaa?