Mainos

HIFK:n peliesitykset kaudella 2011-2012

  • 746 997
  • 2 462

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Juu, kyllä kaikki edellä kirjoittaneet ovat oikeassa siinä, että HIFK:lla on vaikeuksia pelata Kalpan ja TPS:n kaltaisia kiekkokontrollijoukkueita vastaan. Mutta niin oli myös Nokan aikana ja mun mielestäni on tärkeintä, että valmentaja ei yritä rakentaa jotain käsittämätöntä hybridijengiä, millä on suunnilleen neljä erilaista pelitapaa täysin identtisinä selkärangassa. Kalpakin tulee olemaan vielä kusessa oman pelitapansa vuoksi. Pleijareissa vastustaja tulee olemaan rohkeampi prässipelissään ja silloin viimeistään massa on voimaa. Pidän jonkunlaisena fiksuutena sitä, että Nokka ja Petu ovat kuitenkin valikoineet HIFK:n pelaajamateriaalin ns. brändin näköiseksi ja tekevät omat systeeminsä sen ympärille. Meillä on kokoa ja näköä ja turha dissata HIFK:ta fyysisyyden puuttumisesta. Sanon näin päin: itse fanina haluan mieluummin isokokoisen HIFK:n, jossa on mukana ylivertaista taitoa, kuin tasaisen kasvottoman HIFK:n, joka kykenee robottilaumana polkemaan lujaa kaikki ottelunsa. Tähän nähden HIFK pelaa omalla tyylillään -ei millään vitun maajoukkueen meidän pelillä- kohtuullisen menestyvää lätkää tällä hetkellä. Sanoisin, että jos meillä napsahtaisi 3-ketjukin kohdalleen, olisimme pirun hankala joukkue voittaa. Riittävän hankala voitettava HIFK on nytkin - joukkue voittaa useammin kuin häviää. Ja jotta lätkä olisi mielenkiintoista - HIFK voitti 2 kertaa putkeen Suikkasen Pelicansin, joka voitti 2 kertaa putkeen Kalpan.

Olen linnun kanssa samoilla linjoilla; uskon esimerkiksi Pesoseen todella lujasti. Hän tulee olemaan keväällä kovassa iskussa. Jokela voi hyvinkin tehdä vallinit: epävakaa runkosarja, mutta pleijareissa toimii. Tähän vielä se, että Matikaisen kausi tuntuu olevan loppupainotteinen ihan syksystä alkaen: runkosarjan eka neljännes kuraa, sitten 2,0 pisteen toinen neljännes. Ehkäpä Petu meidän kaikkien "iloksi" aloittaa jo nyt treenaamisen pleijareita varten ja tammikuun puoliväliin asti edessämme on raskaan jalan HIFK ja me vetelemme ranteita auki. Ja sitten taas lähtee. Tai sitten ei. Tää on kaikesta huolimatta jännittävä kausi, haluan oikeasti nähdä tämän loppuun asti ja pidän edelleen jopa kannua mahdollisena. Shoot me, olen optimisti! Sanoin kuitenkin mahdollisena, en varmana. Pidän myös loppusijoitusta kuudes mahdollisena. Joten pakko tässä on venttailla ja toivoa. Ja se kirjoittaja, jonka mielestä HIFK:n pelitapa hajoaa paineessa - en voisi olla enemmän samaa mieltä. Mutta nyt meillä ainakin on pelitapa, joka hajoaa. Alkukaudesta HIFK hajosi ihan itsekseen ja siinä sivussa meillä ei ollut tunnistettavaa pelitapaakaan. Ja Ville-case; nyt on pelaajalla itsellään ongelmia, eikä täällä ole mitään syytä nähdä Petua syyllisenä. Näin todella läheltä kuinka Ville törsi Micken järkkäämän avopaikan ja näytti aivan Turo Järviseltä. Tällaiseen menetykseen HIFK:lla ei ole varaa.
 

Red Machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tähän nähden HIFK pelaa omalla tyylillään -ei millään vitun maajoukkueen meidän pelillä- kohtuullisen menestyvää lätkää tällä hetkellä. Sanoisin, että jos meillä napsahtaisi 3-ketjukin kohdalleen, olisimme pirun hankala joukkue voittaa. Riittävän hankala voitettava HIFK on nytkin - joukkue voittaa useammin kuin häviää.

Näin on. Uusi pelitapa+mestaruus viimekaudella= vie aikaa. Nyt sen ajan 'antaminen' on jo alkanut näkymään. Vielä tulee murtumakohtia patoon mutta pääasiallisesti homma pysyy jotenkuten kasassa. Pahat vuodot(tps matsi) on pyritty tilkitsemään heti.

Näkisin joulutauolle neljä kohtaa mistä osa on jo korjattu aiemmin:

1. Mv-peli
2. 60min ajan homma paketissa/noudatetaaan systeemiä
3. Peliin valmistuminen/vastustajan huomioiminen/asenne
4. Pelipaikkakohtaiset probleemat(Hirso, Tuomainen, 4.ketju, pakiston junnut)

MV-peli laitettiin niin kuntoon kuin tässä vaiheessa kautta sen voi enää tehdä. JA:n lukijoiden omat fiilikset tässä kohtaa, itse diggaan Endraksesta ja nostan hattua äijän hankinnasta. Reagoitiin kun piti, laadusta ei tingitty(mielipide).

Pelin pysyminen paketissa 60min, tästä on jo viitteitä. Sanoisin että nyt ollaan siellä 75-85% paikkeilla. Edelleen kuulutan pikkukakkosten vähentämistä, pakkien yksilövirheitä(tällä kaudella paljon rokotettu näistä) ja viisikkopelin eheyttä alusta loppuun. We'll get there mä uskon.

Kolmoskohta on ollut helvetin huonoa huonoimmillaan ja parhaimmillaankin divaritasoa. Petulle pyyhkeitä vastustajan huomioimisen puutoksista, peliä edeltävästä psyykkauksesta ja pelaajille sitten tosta asenteesta. Nevö foget sitä SaiPa-fiaskoa himassa. Nyt tuntuu että valmennustrion pitäisi keskittyä enemmän näiden vittumaisten pelitapojen opiskeluun(tarkemmin miten ne klaarataan) ja että pelaajat olisivat ehkä jo saaneet tarpeeksi kotinöyryytyksistä. Siinä ei mitään jos hävitään paremmille verenmaku suussa mutta velttokullikiekkoa en hyväksy tippaakaan. Hyi vittu.

Viimeiseen kohtaan on tullut jo suuri muutos kun nelosketju on viimekevään raameissa. Tulos on ollut näkyvä jo kentällä, jätäpä Petu tämä poppoo rauhaan sitten loppukaudeksi. Pakistosta on junnut siivottu pois ja Kangen palautuminen tuo vain terveen kilpailuaseman takaisin+sen että voi käyttää joko noutoja tms. hämmentämistä vieläkin vapaammin. Kaksi ekaa ketjua on mun mielestä raameissa myös, itse en usko MaG:n pelaamiseen kovien pelien alkaessa vaan silloin ykkösessä vetää Somervuori-MG-Pesonen tms. Kolmoseenhan on jo Turre kunhan mies kuntoutuu, siinä vasta Petunnäköinen jäbä. Eli miinus Tuomainen kokoonpanosta jolloin jäljelle jää...hirso. Siihenkin on jo ratkaisu kunhan vaan nyt hyväksyvät tosiasiat, ottavat niskasta itseään kiinni ja toimivat sen mukaisesti(tässä kohdin siis pelaaja, valkku+UTJ).

Sviddu, tämähän on jo puoliksi tehty. Kuka tilaa nakit?
 

frozen

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tuloksellisesti viime aikoina on alkanut mennä paremmin. Silti näen ongelmia pelissä, sillä joukkue on aivan kusessa kovan karvauksen alla. Näin pelaavilta joukkueilta ei ole tainnut tulla pistettäkään. Mutta onneksi kaikki eivät tajua/kykene vahvaan paineistukseen, joten se tuo meillekin pisteitä. Passiivisia ja hitaita jengejä vastaan pelitapa on jo alkanut tuoda tulosta.

Itse en kyllä diggaa yhtään tuosta Petun pakittelevasta pelitavasta, mutta pääasia että on opittu voittamaan matseja. Toivottavasti niitä tulee vastaisuudessakin, ja kausi pelastuu edes jossain määrin. Suurin pettymys on kuitenkin ollut ehkä tuo psyykkauksen epäonnistuminen, senhän piti olla Petun vahvuus. Välillä on oltu niin munattoman löysiä täyden kotiyleisön edessä, ja se menee kyllä valmennuksen piikkiin. Vai onko edarius sittenkin nostanut taas päätään, ja petu ei saa sitä kitkettyä. Jalonenhan sitä sai karsittua, varmaankin toteamalla ettei kukaan ole voittanut mitään millä elvistellä. No nythän se mestaruus tuli, niin siinähän sitä aihetta taas onkin.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Suurin pettymys on kuitenkin ollut ehkä tuo psyykkauksen epäonnistuminen, senhän piti olla Petun vahvuus. Välillä on oltu niin munattoman löysiä täyden kotiyleisön edessä, ja se menee kyllä valmennuksen piikkiin.

Tämä on totta ja alkukaudesta pidin itsekin syynä olematonta psyykkausta. Nyt olen antanut kertoa itselleni -ja osin olen ollut tätä todistamassakin mm. Lukko-matsissa- että Petu pitää pelaajille ja yhteistyökumppaneillekin suunnilleen vuorisaarnoja alkavan ottelun tärkeydestä. Luulen, että äijä on viime aikoina puuduttanut pelaajat tähän meuhkaamiseensa ja siksi kotipeleissä ei näy ylimielisyys, vaan silkka virheiden pelko. Hän ei alipsyykkaa, hän ylipsyykkaa. Kun tää kerran on niin j-u-m-a-l-a-t-t-o-m-a-n tärkeä kotiottelu, niin jätkät vetävät sitten käsijarru vähän päällä. Ettei tulisi niitä mokia. Pois on peli-ilo, oivallukset ja riskinottaminen. Melartia voi käyttää jonkunlaisena mittarina siitä, mitä ennen ottelua on painotettu. Normi-iltana hirvimäisen ketterästi liikkuva Ilari painuu syvälle hyökkäyksiin mukaan ja usein ilman sen kummempaa hyvää paikkaakaan. Parhaimmillaan Petun filosofia on sitä osastoa, mikä on tehnyt Varakkaasta huippupakin: pitää pelata, pitää yrittää, ei tarvitse pelätä virheitä, vain pelaamalla oppii...jne jne. Kun HIFK tulee kotijäälle niin, että Melartkin on alhaalla pysyvä varmistava pakki, joka ei uskalla syöttää muille kuin pakkiparilleen Jokelalle, on kyseessä virheiden pelko, yltiöpäinen varman päälle pelaaminen. HIFK hyökkää kolmen pelaajan aallossa ja se kolmaskin syöttää vielä taaksepäin - tyhjään paikkaan..

Tältä se mun mielestäni nyt huonoimmillaan näyttää. Lopputulos on sama kuin edaripelleilyssä ja ylimielisyydessä. Joukkue on hidas, myöhästyy tilanteista sen ratkaisevan puoli sekuntia ja puristelee mailaa selkeissä ratkaisupaikoissa. Tästä tullaan siihen, mistä keskustelu alkoikin: otteluun valmistaminen / valmistautuminen. Valmennuksen täytyy onnistua siinä ja yhtä paha juttu kuin alivalmistautuminen on ylivalmistautuminen. Oli miten oli, tämä kokonaisuus kuuluu puhtaasti valmennukselle.
 

frozen

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tämä on totta ja alkukaudesta pidin itsekin syynä olematonta psyykkausta. Nyt olen antanut kertoa itselleni -ja osin olen ollut tätä todistamassakin mm. Lukko-matsissa- että Petu pitää pelaajille ja yhteistyökumppaneillekin suunnilleen vuorisaarnoja alkavan ottelun tärkeydestä. Luulen, että äijä on viime aikoina puuduttanut pelaajat tähän meuhkaamiseensa ja siksi kotipeleissä ei näy ylimielisyys, vaan silkka virheiden pelko. Hän ei alipsyykkaa, hän ylipsyykkaa. Kun tää kerran on niin j-u-m-a-l-a-t-t-o-m-a-n tärkeä kotiottelu, niin jätkät vetävät sitten käsijarru vähän päällä. Ettei tulisi niitä mokia. Pois on peli-ilo, oivallukset ja riskinottaminen. Melartia voi käyttää jonkunlaisena mittarina siitä, mitä ennen ottelua on painotettu. Normi-iltana hirvimäisen ketterästi liikkuva Ilari painuu syvälle hyökkäyksiin mukaan ja usein ilman sen kummempaa hyvää paikkaakaan. Parhaimmillaan Petun filosofia on sitä osastoa, mikä on tehnyt Varakkaasta huippupakin: pitää pelata, pitää yrittää, ei tarvitse pelätä virheitä, vain pelaamalla oppii...jne jne. Kun HIFK tulee kotijäälle niin, että Melartkin on alhaalla pysyvä varmistava pakki, joka ei uskalla syöttää muille kuin pakkiparilleen Jokelalle, on kyseessä virheiden pelko, yltiöpäinen varman päälle pelaaminen. HIFK hyökkää kolmen pelaajan aallossa ja se kolmaskin syöttää vielä taaksepäin - tyhjään paikkaan..

Tältä se mun mielestäni nyt huonoimmillaan näyttää. Lopputulos on sama kuin edaripelleilyssä ja ylimielisyydessä. Joukkue on hidas, myöhästyy tilanteista sen ratkaisevan puoli sekuntia ja puristelee mailaa selkeissä ratkaisupaikoissa. Tästä tullaan siihen, mistä keskustelu alkoikin: otteluun valmistaminen / valmistautuminen. Valmennuksen täytyy onnistua siinä ja yhtä paha juttu kuin alivalmistautuminen on ylivalmistautuminen. Oli miten oli, tämä kokonaisuus kuuluu puhtaasti valmennukselle.

Aivan. Oli se sitten yli- tai alipsyykkausta, niin epäonnistunutta se joka tapauksessa on. Ja joissain matseissa pelaajat kyllä psyykkaavat itsensä jo valmiiksi niin paljon, että se voi vaatia enemmän jopa valmennukselta rauhoittamista kuin lisäpsyykkausta.

Ja nuo munattomat esitykset johtuvat myös osittain tuosta virheiden pelosta. Pelaajistahan tulee munattomia, ei pelkästään siksi kun edaroidaan, vaan myös siksi kun pelätään virheitä. Eli ei siis uskalleta itsevarmasti pelata omilla vahvuuksilla, vaan se virheiden pelkääminen johtaa epävarmaan pelaamiseen. Ja sitten se on juuri tuota munatonta vätystelyä.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Voitaisiin jo lopettaa tämä Kojon ensimmäisen kauteen vertaaminen.

Joo en mäkään enää niissä ajoissa ryve. Asioista täytyy päästä yli. Tuo esimerkki vaan sopi hyvin tuohon asenne-juttuun, kun Petu sen puheeksi otti surkean tps-matsin jälkihöyryissä.

Mutta tähän päivään. Mun mielestä tollanen "joukkueella ei ollut asennetta" -on aika väsynyt kortti, joka käännetään usein siinä vaiheessa, kun on taktisesti hävitty peli. Alkukaudesta saatiin kokoajan kuunnella sitä asenne-soopaa, mutta nyt vähemmän, kun piste ka on ollut parempi. Ihmiset siellä pelaa eikä robotit, mutta väittäisin tuon asenne-jutun olevan pääosin ihan sontaa siis. Eräs futis-valmentaja sanoi mulle kerran, että jos et saa pelaajiasi psykattua kunnolla peleihin, niin olet väärässä ammatissa. No, Petu ei ole väärässä ammatissa, mutta ymmärtänette pointin.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Aivan. Oli se sitten yli- tai alipsyykkausta, niin epäonnistunutta se joka tapauksessa on. Ja joissain matseissa pelaajat kyllä psyykkaavat itsensä jo valmiiksi niin paljon, että se voi vaatia enemmän jopa valmennukselta rauhoittamista kuin lisäpsyykkausta.

Kun vastaan tulee narrit, Blues tai Pelicans, ei valmennuksen tarvitse tehdä muuta kuin viitata, että kenttä on tuolla päin, menkääpäs hommiin. Tää on ihan hiustenhalkomista, mutta uskaltaisin sanoa, että paskin edarius on jäänyt HIFK:n historiaan. Ehkäpä sinne kuuluisalle Nokan ekalle kaudelle ja silloinenkin edarius pohjautui muutamiin perseaivoisiin pelaajiin. Voidaan ihan ilman sarvia ja hampaita sanoa, että Nokka aloitti "menestys pohjautuu työhön" -ajan HIFK:ssa. Sitä ennen olimme The Sir Penan "onnella on suuri merkitys" -viisauden lumoissa. Mun oma suhtautumiseni Petuun on muuttunut kauden mittaan ja outoahan se olisi, jos lätkää pitäisi seurata niin, että päätät jonkun pelaajan / valmentajan hyvyyden / paskuuden ja kaikki hänen ulottuvuutensa hänen ensimmäisen ottelunsa perusteella. Sitten jatkat tällä linjalla järkähtämättä koko sen ajan, minkä kyseinen henkilö on organisaatiossa. Muuten olet karmea takinkääntäjä! Sanoisin, että alkuvaiheessa pelkäsin vähän turhaan edariuden palanneen HIFK:hon. Nyt olen melko vakuuttunut, että "karvapersekiekon" lanseerannut Petu Matikainen on viimeisiä henkilöitä, jotka paskat välittävät työnteosta. Hänen ongelmansa taitaakin itse asiassa olla täysin puusilmäinen uskominen raakaan työhön ilman vapauksia käyttää joukkueessa olevaa luovaa osuutta. Toisinaan mulle jää sellainen fiilis, että Petun ihannejoukkueessa olisi 4 kpl HIFK:n nelosketjuja. Ja sitten raavittaisiin paikat paukkuen ja sairastupa täyttyen 2-1 -voittoja.

Olen siis valmistunut Petroskoin kirjeyliopistosta psykologiksi ja tulkintani mukaan Petun HIFK huonoimmillaan -ja se on aina kotona- on kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö: se näyttää edariudelta, mutta se on oikeasti yliyrittämistä ja virheiden pelkäämistä. Työtä, työtä ja työtä. Otin vapauden videclippailla muutamia wanhan HIFK:n matseja ja löysin sellaisia paskoja kotitappioita, joiden jälkeen pelaajat ovat poistuneet suunnilleen naureskellen jäältä. Kiirettä pukkaa jo radallekin. Nimiä en mainitse, mutta ainakin Hank Pikkarainen ja Jussi Pesonen olivat aivan teflonia - heille ottelun lopputulos tuntui olevan mitätön detalji. Nyt näen paskasti pelatun kotiottelun jälkeen turhautuneita, takki tyhjänä olevia pelaajia, jotka miettivät katse lasittuneena ja jalat maitohapoilla mikä meni pieleen, kun kaikkemme tehtiin, ettei vaan tulisi niitä virheitä.
 

Snaibeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Silti näen ongelmia pelissä, sillä joukkue on aivan kusessa kovan karvauksen alla. Näin pelaavilta joukkueilta ei ole tainnut tulla pistettäkään.

Eikös juuri nämä ns. kovaa karvaavat olla nyt viime aikoina voitettu? Ilves nyt esimerkiksi on itsekin Hiitelän suulla kertonut pelaavansa juuri näin. Ongelmia on tullut nopeiden kiekottelijoiden kanssa. Kalpa ja TPS (Virta) ovat kaiken lisäksi harjoitelleet kontrollia todella kauan. HIFK jotenkin murenee ko. joukkueiden kanssa: ei luota omaan tapaan pelata tarpeeksi ja maltti sekä kärsivällisyys uupuu. Ruvetaan väkisin puristamaan. Parhaiten tämä näkyy juuri esim. Peltosen pelaamisessa.

Matikaisen kommentit yrityksen puutteesta ovat kyllä aikamoista. Ehkä siellä jotain logiikkaa on, jos näkee kärsivällisyyden ja kurinalaisuuden puutteen suurimpana ongelmana. Mutta silti uskon, että tämä osa tulee kuntoon ennen kevättä; jos ei tule, niin vaikeeta on.
 

frozen

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Eikös juuri nämä ns. kovaa karvaavat olla nyt viime aikoina voitettu? Ilves nyt esimerkiksi on itsekin Hiitelän suulla kertonut pelaavansa juuri näin. Ongelmia on tullut nopeiden kiekottelijoiden kanssa. Kalpa ja TPS (Virta) ovat kaiken lisäksi harjoitelleet kontrollia todella kauan. HIFK jotenkin murenee ko. joukkueiden kanssa: ei luota omaan tapaan pelata tarpeeksi ja maltti sekä kärsivällisyys uupuu. Ruvetaan väkisin puristamaan. Parhaiten tämä näkyy juuri esim. Peltosen pelaamisessa.

Matikaisen kommentit yrityksen puutteesta ovat kyllä aikamoista. Ehkä siellä jotain logiikkaa on, jos näkee kärsivällisyyden ja kurinalaisuuden puutteen suurimpana ongelmana. Mutta silti uskon, että tämä osa tulee kuntoon ennen kevättä; jos ei tule, niin vaikeeta on.

Hiitelän suista en tiedä. Mutta kaikki matsit nähneenä näen sen edelleen ongelmana. Karvauksen alla liike pysähtyy kokonaan ja avaukset tulee seisoville pelaajille, eikä päästä ylös ja menetetään kiekkoja tolkuttomasti. Ja noissa selkeästi voitetuissa matseissa ei koko ketjun voimalla tullutta karvausta ole juurikaan tullut, korkeintaan satunnaisesti, jos edes sitäkään. Yhden hyökkääjän karvaus tai ohjaus nyt ei pysty kunnon painetta antamaan jos kiekkoa osataan yhtään siirtää. Mutta ne paskat valahtaa kentälliseltä edelleen housuun, jos karvaamaan tullaan koko ketjun voimin.

Hitaat lähdöt kyllä on jo opittu ja sillä tavoin päästään kyllä ainakin punaisen yli, mutta jos vastustaja karvaa kovaa eikä anna mahdollisuutta rauhalliseen lähtöön, niin omista ei päästä pois juurikaan. Ehkä sitä vaikeuttaa myös pakiston hitaus, mutta syytä on myös koko kentällisen pelissä, sillä kova karvaus tuntuu lamaannuttavan koko jengin liikkeen. Vastaavasti puolustussuuntaan on ongelmia aktiivisesti pelaavia(kova liike, nopeat käännöt hyökkäyksiin, ja kiekon liikuttelu) vastaan. Sen sijaan vastaavanlaista hitaita lähtöjä suosivaa jengiä vastaan osataan keskialuetta tukkia paremmin.
 

Tiedote

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ainakin TPS karvasi perjantaina ahnaasti jopa kolmella miehellä poislukien kolmas erä, jota HIFK aika pitkälti vei, koska TPS heitti erätauon aikana liinat kiinni. Ilvestä vastaan HIFK pääsi näkemykseni mukaan toteuttamaan aika pitkälti sitä Matikaisen PS-kiekkoa, jota hän haluaa peluuttaa. Tampereen viimeinen erä meni minulta kyllä "pelikirjallisesti" aika totaalisesti ohitse kovien promillejen takia, mutta ainakin kahdessa ensimmäisessä olin näkevinäni HIFK:lta paljon viivelähtöjä, joihin Ipa ei tarpeeksi nopeasti ja ahnaasti päässyt puuttumaan.

Eikös Hakametsänkin kaukalo ole 30m leveä? Olisiko niin, että HIFK:n kurja kotisaldo (10. paras kotijoukkue liigassa!) johtuu osittain siitä, että HIFK ei ennätä pelata nykyisen pelikirjansa mukaista peliä ahtaammassa kaukalossa?

Ilmalassa peli toimi hyvin, kuin myös Hakametsässä ainakin kohtalaisesti. Kotona taas peli ei ole kunnolla auennut koko kauden aikana. Menttaalipuolella kaikki ongelmat?
 

Snaibeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mutta ne paskat valahtaa kentälliseltä edelleen housuun, jos karvaamaan tullaan koko ketjun voimin.

Ehkä näin. Itse näkisin, että ongelma vaikkapa Kalpaa vastaan on hyökkäyspäässä: ei onnistuta antamaan painetta oikein ja oikeaan aikaan, jolloin vastustaja livahtaa järjestäen alta pois. Sitten taas nämä "jokainen pelaaja raastaa ja luistelee täysillä" -joukkueet on opittu karvaaja kerrallaan ohittamaan, kunhan oma pelikuri pitää.
 

COLHC1980

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Deutscher Fußball-Bund, NP #3
Ihan ok esitys tänään IFK:lta. Rauhallisen hallitut 3p, ja sehän on se tärkein.

Voi V, miten eilinen tps-matsi otti päähän. Otti paljon enemmän kun normi runkkari-peli, kun turulta oli tullut takkiin jo 2 kertaa. Nyt tuli sitten 3 täyteen. Vittu mikä noissa kalpoissa ja tepseissä on...

Ne ovat juntteja, ei Stadin kingien tartte syttyä noihin peleihin. Eiks se ennen vanhaa menny näin?
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Ne ovat juntteja, ei Stadin kingien tartte syttyä noihin peleihin. Eiks se ennen vanhaa menny näin?

Joo, joskus muinoin näin oli... ja useinkin. Nyt noita (tps, kalpa) vastaan on se tilanne, että yritystä on jo vähän liikaakin, ja peli muuttuu helposti väkinäiseksi, ja lopulta voitto lipuu käsistä. Kyllä mä koutsina lähtisin ainakin KalPaa videoklippaamaan ihan tosissaan. Vaikka yhteen ei otetakaan kun kerran(?) runkosarjassa enää, niin poffeissa KalPan vastaantulo on erittäin todennäköistä näillä sijoituksilla viimeistään välierissä, jos nyt sinne asti päästään.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Tammikuun tasauksessa sitten Jyp vastaan. Niiltähän on peräti 0p tähän mennessä. Horst pistää maalin kiinni, Granlundit sutaisevat pari ilmaveiviä, Hirso fleguilee ja pakit ovat rujoja oman maalin edessä, mutta huonoja pelinavaajia. Eiköhän tuosta edes jotain jää plakkariin. Kumpi muuten valitsi parin?
 

Nashpre

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK:n sairastupa, HIFK, Liverpool FC
Tammikuun tasauksessa sitten Jyp vastaan. Niiltähän on peräti 0p tähän mennessä. Horst pistää maalin kiinni, Granlundit sutaisevat pari ilmaveiviä, Hirso fleguilee ja pakit ovat rujoja oman maalin edessä, mutta huonoja pelinavaajia. Eiköhän tuosta edes jotain jää plakkariin. Kumpi muuten valitsi parin?

JYPihän tuon valitsi, kts. sarjataulukko 30 kierroksen jälkeen.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
JYPihän tuon valitsi, kts. sarjataulukko 30 kierroksen jälkeen.

Kirotut, ylpistyneet maalaisserkut ! Tosta hyvästä nyljetään ne molemmissa matseissa.
 

Nashpre

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK:n sairastupa, HIFK, Liverpool FC
Kirotut, ylpistyneet maalaisserkut ! Tosta hyvästä nyljetään ne molemmissa matseissa.

Näin tapahtukoon. Ja taas yksi tupla pelipäivä mallia Hima-Lande lisää. Voi olettaa ettei lauantaina Jyväskylässä jalka väpätä yhtä raikkaasti kuin perjantaina kotosalla.
 

Siiklake

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
No ainakin vältyttiin narrien kohtaamiselta tammikuun tasauksessa. 7 paikallispeliä on kertakaikkisen liikaa. Pakko laittaa nyt JYP nurin pari kertaa. Ei helpoin vastus, mut nurin vaa. Sitä saa mitä valitsee.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
No ainakin vältyttiin narrien kohtaamiselta tammikuun tasauksessa. 7 paikallispeliä on kertakaikkisen liikaa. Pakko laittaa nyt JYP nurin pari kertaa. Ei helpoin vastus, mut nurin vaa. Sitä saa mitä valitsee.

Kaudella 10-11 HIFK ja Jokerit pelasivat 14 keskinäistä peliä ja ei niitä minusta ollut liikaa, kun yksi oli talviklassikko ja 7 playoff-peliä.
 

Siiklake

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kaudella 10-11 HIFK ja Jokerit pelasivat 14 keskinäistä peliä ja ei niitä minusta ollut liikaa, kun yksi oli talviklassikko ja 7 playoff-peliä.

Joo eihän siinä mitään jos playoffeissa kohdataan muiden pelien lisäksi, mutta 7 peliä runkosarjassa on turhan paljon, siis mun miälest. Kannattaisin neljää kohtaamista + mahdolliset pudotuspelit. Mutta viidellä mennään nyt ja ok näin.
 
Suosikkijoukkue
Chelsea FC
Hieno voitto joukkueelta, nuoret pelaajat paikkasivat hienosti poissaolleita. Endras antaa mahdollisuuden voittoihin, hyvä. Pesonen ja Somervuori olivat tänään liekeissä, varsinkin Pesonen oli se tuttu pelaaja, joka Kärpissä teki mitä halusi. Pikku hiljaa, tämä sama pelaaja alkaa kuoriutumaan myös HIFK:n paidassa, siitä osoituksena tämän illan tehot 1+2. Somervuorelle kaksi maalia, samalla HIFK:n toiseksi parhaaksi maalintekijäksi...seuraavassa pelissä sitten ohi MG:n ja piikkipaikalle. Kokonaisuudessaan, joukkue malttoi pelata kypsää puolustuspelaamista, vaikka välillä kiekko pyörikin omissa. Turhat, yli hitaat hyökkäyksiin lähdöt oli jätetty pois, siitä plussaa. Tästä on hyvä jatkaa torstaihin ja Lukko-otteluun. Nuorista pelaajista, Pauniolle ja Åstenille isot plussat.

Hirsolta aika ailahtelevaa pelaamista, välillä väläytteli, mutta sitten taas oli kyllä pahasti ulkona tilanteista. Pesosen maaliin antoi kuitenkin mukavan lätyn vastustajan pakin mailan yli. Pesosella oli helppo työ kahvittaa Hovinen ja siirtää kiekko rysään. Myös Hirsolla oli pari tonttia, mutta ei onnistunut. Tehotilasto kaunistui kuitenkin +3:lla.
 
Viimeksi muokattu:

Stigu

Jäsen
Tänään IFK oli pari erää jyrän alla, ja oikeastaan Saksan lahja Nuurdikselle pelasti pisteet Helsinkiin. Mietiskelin matsia seuratessani, onko Petun pelikirja vain silmälumetta, mutta kyllähän tuolta oli yli kentällisen verran avainpelaajia poissa, joten annetaan nyt Paskansyöjälle synninpäästö.

Kyllähän tuo IFK:n sentteritilanne on kaikkein huolestuttavin. Tänään kentällä oli Wirtanen, kaksi junnua ja Hirso. Kahden ensimmäisen erän aikana kolme viimeksimainittua eivät saaneet oikeastaan mitään aikaiseksi. Åsten ja Paunio ovat tulevaisuuden lupauksia, Hirso on has-been, jota tuskin saadaan kaupatuksi muualle. Sen takia lähtisin ainakin itse ajamaan Åstenia rajusti sisään, hänestä olisi periaateessa puoli kautta aikaa saada pätevä kolmossentteri, jolloin pleijareissa ideaalitilanteessa sentterinelikko olisi Micke-Wirtanen-Åsten-Liivik.Ei tuo nyt ihan mahdoton mestaruus-nelikko ole, varsinkin kun jengi on päteviä laitureita täynnä.
 

Sinner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin I.F.K (Rikollislauma) , NP#10 DEFC#16
Kypsä ja kurinalainen puolustuksen kautta pelattu voitto. Niin se vaan on, että kun virheet minimoidaan tulosta yleensä tulee. Endras tuntuu olevan juuri se sama mies, jota ihalilin MM-skaboissa. Toivotaan, että taso pysyy paremmin kuin kreikkalaisella. Tyytyväinen tässä toki pitää olla. Hirsolta nätti lätty, mutta peli on vielä todella kaukana siitä mihin miehen luulisi pystyvän. Ehkäpä se sittenkin pienin askelin sieltä tulee.
 

hemmo_1973

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Hieno voitto tänään ja jokainen joukkueen jäsen voi olla tyytyväinen panokseensa. Kaksi ekaa erää peli aaltoili päästä päähän ja Pelicans laukoi selvästi enemmän. Maalivahtipeli oli jälleen kerran persoonallista ja hyvää - tämä heijastui myös puolustuksen matalampana virhealttiutena. Pesonen oli hyökkäyspelin sielu ja hyvin löytyi yhteinen sävel ketjukavereiden kanssa. Nuorilta (Paunio, Kivelä ja Huovila) rohkeaa ja ennakkoluulotonta pelaamista, ilman että olisi annettu yhtään fyysisyydessä periksi. Tästä on hyvä jatkaa torstaina kun äijät suolta saapuvat vastaan. Kiitos, peliä oli mukava katsella pienen tauon jälkeen!
 

Konalan Kettu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Hirsolta nätti lätty, mutta peli on vielä todella kaukana siitä mihin miehen luulisi pystyvän. Ehkäpä se sittenkin pienin askelin sieltä tulee.

Ei huono peli Hirsolta ollenkaan. Olisi voinut saalistaa useammankin pisteen, jos vaan olisi välillä tuuria. Liike on selkeästi parantunut ja pääsi paikkoihin. Kauppaaminen tässä vaiheessa olisi mielestäni aivan järjetöntä. Kimi on pleijareissa toiveiden mukaan kakkossentteri ja Wirtanen samassa roolissa mihin häntä maajoukkuessa istutetaan.
Suurin ilon aihe on kuitenkin Pesonen, joka nyt näytti siltä miltä viime "visiitillään". Olisikohan sitä pesosen syömää joulukinkkua jossain vielä saatavilla? Nyt mentiin kaverista ohi ihan kylmästi luistelemalla ja kädetkin sillä sittenkin taitaa vielä olla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös