Viime kaudella pelaajien suusta kuuli toistuvasti sen, ja koko kauden ydinteema olikin siinä, että "pelataan vaistoilla". Itse diggaan siitä lähestymistavasta ja kyllähän se ainakin viime vuonna tuotti tulosta. Eli luodaan valmennuksen kautta tietty viitekehys pelaamiselle, mutta päävastuu toteutuksesta jää pelaajien harteille. Ilon kautta! Vanha "totuushan" on se, että pelikirja on sellaisiä möttösiä ja löppösiä varten, jotka eivät osaa pelata. HIFKssa on tällä hetkellä pari kentällistä jätkiä, joita on turha kahlita noudattamaan mitään meidänpeli -sontaa, vaan luodaan yhdessä tietyt pelisäännöt, annetaan pojille kiekko ja hoidetaan homma kotiin.
HIFK:n peli näytti viime pleijareissa juuri tuolta "pelataan vaistolla"-peliltä: Jokainen pelaaja tiesi mitä teki, jokaisen pelaajan itseluottamus oli tapissaan, ja kentällä nähtiin ajoittain luovaa peliä (esimerkkeinä Five passes break any defence-tyyppiset maalit ja puolustajien rohkeat nousut hyökäykseen ym.).
Kyllähän nykyinen HIFK on melko kaukana tuosta viime pleijareiden pelistä. Itse alan huolestua HIFK:n pelistä seuraavista syistä:
1. HIFK:n peli ei ole kehittynyt kauden aikana
Parhaat pelinsä HIFK on pelannut mielestäni alkukaudella, olkoonkin että viime aikoina on ropissut keskimääräistä enemmän pisteitä. Esim. maaottelutauon jälkeen peli on ollut aivan hirveää paskaa (pl. toinen Pelicans-peli, eilistä matsia en nähnyt, mutta tulos kertoo aika paljon). Suurimmat puutteet HIFK:lla ovat samat kuin kauden alussa: Pelin avaukset, hyökkäysten päättäminen ja oikean intensiteetin löytäminen peliin. Liian usein peli näyttää oikeastaan Nokan ensimmäisen ja toisen kauden peliltä: flegmaattista surffailua vailla mitään intohimoa.
2. Joukkueen roolitukset eivät ole kehittyneet kauden aikana
HIFK:n joukkue on edelleen kahden kerroksen joukkue: kaksi ensimmäistä ketjua ovat luovia, maalintekoon kykeneviä ketjuja, jotka pystyvät ilman pelikirjaakin takomaan normaalisti pari maalia.Kuitenkin, molemmista ketjuista puuttuu edelleen fyysisyyttä ja röyhkeyttä, mikä ilmenee juuri siinä, että hyökkäyksiä ei pystytä/haluta päättää maalille.
Kolmos- ja nelosketju ovat olleet tuuliajoilla osittain loukkaantumisten (Rajamäki, Nyholm) takia, osittain sen takia, että Petu on yrittänyt löytää Diapam-Duolle (Tuomainen-Hirso) roolia joukkueessa.
Pakisto on periaatteessa hyvin rakennettu, mutta kiekollisena pelin avaukseen pystyvät ainoastaan Kousa usein, Söde, Jokela, Fernholm ja Kurvinen joskus, Melart ja Tuohilampi eivät ikinä.
Oikeastaan ainut kehitys, jonka olen nähnyt kauden aikana, on veskariosaston uusiminen, siitä kiitos Nybarille.
Oma syyttävä sormeni alkaa pikku hiljaa osoittaa Petuun. Lupasin itselleni, että annan Petulle joulutaukoon aikaa saada peli kuntoon. Vielä ei ole joulutauko, mutta jotain viitteitä jonkinnäköisestä IFK:lle ominaisesta pelitavasta kaudella 2011-2012 pitäisi alkaa näkymään.