Joo no pelihän ei nyt ihan superpeliä ollut. Eihän tolla vielä mestaruutta voiteta, mutta lainalaisuus: "hirveän väärin ei voi pelata kuin ottaa kolme pistettä.", toimii aina. Pelattiin ennalta heikompaa vastustajaa vastaan niin kuin sellaista vastaan pelataan. Jokereita ja Kärppiä vastaan pelattiin sellaista peliä kuin heitä vastaan pitää pelata. Onhan tää ihan pikkaisen nousujohdanteista, vaikka en ihan ole selvinnyt Saipa-pelin traumasta.
En mä näe pelissä: "me ei taistella tän koutsin eteen" -syndroomaa. Pelaajista paistaa turhautuminen ja vitutus, kun oma peli ei ole kulkenut. Sen turhautumisen purkautumisen näkee tuuletuksissa. Tuuletukset eivät ole välinpitämättömiä, vaan niissä on energiaa.
Olen nyt oluen ääressä pohtinut tätä tovin ja uskon kahteen teoriaan:
1)Mestaruuden jälkeen se nyt vaan on vaikeaa.
2) Pennasen vai mikä sen nimi nyt on pelikirja ei ole A-luokan kamaa ja jos kokeneet pelaajat aistii sen, niin ne ei toteuta sitä täydellä teholla. Siitä syntyy tää "vaikeat valmennettavat" -teoria.
Molemmat liittyy samaan ongelmaan, sillä mestaruuden hoitaneiden pelaajien kanssa homma on juuri siksi vaikeaa, että he "tietävät" kuinka mestaruus voitetaan. Sitten kun pelitapa vaikuttaa vähän aneemiselta/ei niin hyvältä kuin naapurin, niin pelaajat ei vaan usko siihen täysillä. Pelitapaa vastaan hangoitellaan niin passiiivisella kuin aktiivisella tasolla. Aktiiviset pelaajat lentää koirankoppiin ja passiiviset seilaa muuten vaan metsissä. Mä uskon, että Petua arvostetaan ja miehestä pidetään. Se ei kuitenkaan muuta tosiasiaa, että kokeneemmat jätkät on hieman eri mieltä jostain pelikirjan sivuista. Ja se on se ongelman ydin. Kyllähän ammattimiehet nyt yhden pelikirjan opettelee marraskuuhun mennessä. Ei se mitään rakettitiedettä ole.
Yksinkertaistettuna voisi sanoa tässä käyvän joko niin, että todetaan Pennasen voivan painua vittuun sen kirjansa kanssa tai sitten pelaajat pikkuhiljaa adaptoivat sen itseensä ja alkavat suorittamaan sitä. Jos se ei ole sarjan paras pelikirja, niin ei vältsyyn tule mestaruutta, mutta voidaan olla finaaleissa. Tolla materiaalilla pelaa nimittäin finaaleissa melkein millä tahansa taktiikalla, kunhan se on yhtenäinen ja pelaajat taistelevat.
Sen lisäks jotenkin musta tuntuu, ettei Petukaan ihan allekirjoita täydestä sydämestään sitä systeemiä. Joku tässä joukkueen kemiassa ja Petun olemuksessa mättää. Ei se ole rentoa tai itsevarmaa ollut missään vaiheessa. Ketjulotto pauhaa ja ailahtelu pelien sisällä on ihan liian suurta. Petu on epävarma, mistä taas johtuu tää pelaajien heittely ulos ja sisään. Sen lisäksi pelaajien ajatukset ei ole tässä ja nyt.
Kuten aiemmin kirjoitin, ongelma on aina osittain pelaajan, mutta aina myös valmentajan. Pelaajat ovat ammattilaisia ja joillekin maksetaan erittäinkin korkeaa palkkaa. Vaikka pomo olisi kuinka kusipää tai jengi ei muuten maistu, niin pelattava on. Ja täysillä. Sama toimii toistepäin. Pelaajat maksavat paljon rahaa ja heihin investoidaan niin aikaa kuin resursseja. Vaikka pelaajassa ei nyt ihan kaikki miellyttäisi, niin valmentajan kuuluu käyttää pelaajien vahvuudet ja minimoida heikkoudet. Esimerkiksi Hirson tapauksessa sekä valmentajan että pelaajan pitää kohdata puolitiehen. Hirson tasoiselle jätkälle luulisi löytyvän roolin joukkueessa kuin joukkueessa. Valmentajan tehtävä on löytää se rooli kaverille. Joku sanoi aiemmin viisaasti, että Hirso on myös vakuutus MiGin loukkaantumiselle.
No sitten on tapaus Liivik. "Kurinpidollisia toimia". Musta tuntuu tosi kaukaa haetulta, että yksi joukkueen suurimmista sydämistä ja taistelijoista kaipaisi jotain kurinpidollisia toimia. Jos näin olisi, niin sitten on jotain todella kummallista tapahtunut kopissa. Esimerkiksi Petu ja Liivik ovat ottaneet yhteen. Tästä kiinnostaisi kuulla oikeasti lisää. Toisaalta on hyvä, ettei joukkueen sisäisiä asioita käsitellä täällä Jatkiksessa. Viime kevään Ramu keississäkin oli liikaa infoa. "Keep it inside the team and it makes the team stronger."
Mun mielestä toi peli on sellaista "Jokerikiekon ajan" sneppailua. Taitavia jätkiä joukkue täynnä, mutta HIFKlaisuus on kaukana. Enkä mä tarkoita, että gooneja pitäisi rahdata laivalastillinen. Mutta esimerkiksi sellainen viime kevään taisteleva ryminäketju Nyholm-Liivik-Pöysti ei haittaisi mua yhtään. Sellainen ketju missä MIES MENEE MAALILLE ja kiekko laitetaan vaikka väkisin sisään. HIFKssa pitäisikin sementoida pukukopin seinälle käsky, joka odottaa aina uutta valmentajaa:
"KILPIPAIDASSA 4.KETJU ON YLEISÖLLE JA JOUKKUEELLE KAIKKENSA ANTAVA JA RÖYHKEÄ. 4.KETJU ON JOUKKUEEN YLPEYDENAIHE, EIKÄ RANGAISTUS. SEN YKSINKERTAINEN TEHTÄVÄ ON SAADA PAINE VASTUSTAJAN PÄÄTYYN JA SAADA HYÖKKÄYSPÄÄN ALOITUS, JOTTA SEURAAVA KETJU PÄÄSEE ALOITTAMAAN HYÖKKÄÄMÄLLÄ. 4.KETJU SAA TEHDÄ MYÖS MAALEJA."
Nyt Nybari hereillä tän suhteen. Valkoinen brodeeraus punaisella pohjalla. Voin sponssata kyltin. Ota yhteyttä.
Valmentajat saa sitten tehdä sitä ketjulottoa muilla kentillä miten haluaa, mutta joka neljännen vaihdon aikana Nordiksella pitäisi saada huutaa "Aja!"
Tässäpä nämä tärkeimmät. Katsotaan kiinnostaako torstaina tulla hallille. Kokoonpano ratkaisee sen. Jos siellä on joukkue täynnä neverhöörd Mikkihiirejä, niin menen mieluummin vaikka Oopperaan.